Miksi Juliette Binoche vaikenee? - Viihde - Satakunnan Kansa

Miksi Juliette Binoche vaikenee?

Kriitikko Pekka Eronen perustelee, miksi Juliette Binochen tähdittämä elokuva kannattaa katsoa.

Juliette Binoche ja Lou de Laâge panttaavat salaisuutta, surua ja ajatuksia ilman, että vuorosanoja tarvittaisiin monta liuskaa.

4.9.2019 7:00

Palaa luokseni vielä

☆☆☆ Kaikki tietävät, miltä taide-elokuva näyttää. Kuvat kestävät kauan ja tuijotukset vielä pitempään. Puhetta on vähän ja kaikuvien huoneiden halki raahustetaan kuin sukat olisivat märät.

Tämä on juuri sellainen elokuva. Voi sanoa, että arvostetun Paolo Sorrentinon (Suuri kauneus) entinen apulaisohjaaja Piero Messina pelasi esikoiselokuvassaan varman päälle. Pohjan hän löysi Luigi Pirandellon draamoista. Italialainen näytelmäkirjailija kuvasi elämän tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta niin, että siitä oli Samuel Beckettin hyvä jatkaa.

Naistähdet antavat aihetta ihailuun

Jokainen voi päättää, onko tämä varoitus vai suositus. Palaa luokseni vielä tuskin käännyttää ketään taide-elokuvan harrastajaksi, mutta jo valmiiksi semmoiset saavat pari aihetta ihailuun.

Heidän nimensä ovat Juliette Binoche ja Lou de Laâge. Kaksi lahjakasta näyttelijää eri sukupolvista panttaa salaisuutta, surua ja ajatuksia ilman, että vuorosanoja tarvittaisiin monta liuskaa. Binoche esittää Annaa, jolla on suruaika perheen huvilassa Sisiliassa. De Laâge on hänen poikansa tyttöystävä Jeanne, joka saapuu vieraaksi ja ihmettelee, miksi kyseinen Giuseppe ei vastaa puheluihin. Anna tietää, muttei kerro.

Miksi hän tekee niin? Eikö salailu tee totuuden kertomisesta vain vaikeampaa? Elokuva sytyttää kysymykset tuikkimaan niin kirkkaina, ettei katsojan tee mieli nukahtaa. Vaikka Francesco Di Giacomon tyylikkäisiin kuviin ja Piero Messinan musiikkiin olisi soma lipua sekaan. Ensiesitys (Italia/Ranska 2015) Yle Teema & Fem keskiviikko 4.9. klo 22.00

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: