Tauno Judin kuoli 8. maaliskuuta Harjavallassa lyhyen sairastelun jälkeen. Hän syntyi Raja-Karjalassa, Impilahden Kitelän kylässä heinäkuun 1. päivänä 1929 opettajaäidin ja ortodoksiseurakunnan varainhoitajaisän kolmantena lapsena.
Tauno oli utelias, vilkas ja tekevä lapsi ja omaksui luottavaisen ja optimistisen elämänasenteen. Suurperheen keskimmäisenä hän oli joutunut taistelemaan nähdyksi tulemisesta pienestä pitäen. Näistä kokemuksista tuli hänelle aikuisvuosien käyttövoima, joka yhdistettynä ahkeruuteen ja sinnikkyyteen tuotti ison joukon luovan työn hedelmiä.
Lapsuuden huolettomat vuodet päättyivät toisen maailmansodan yltäessä maamme rajoille. Evakkotaipaleella asettumista uusiin oloihin ohjasivat äiti-Maijan opettajan virkamääräykset, kotipaikkoina tulivat tutuiksi Juankoski, Alajärvi ja Mäntyharju. Rauhan palattua Tauno haki Rauman opettajaseminaariin, jossa aloitti v. 1947 luokkansa nuorimpana. Alkanut rauhan aika oli käynnistänyt vilkkaan huvielämän, mikä sai musikaalisen Taunon tarttumaan tilaisuuteen ansaita opiskelurahoja tanssiorkesterin kitaristina. Soittokeikoilla Tauno tutustui myös raumalaiseen ylioppilastyttöön Auliin. Seurustelu johti pian kihlautumiseen ja avioliittoon v. 1950.
Aulin satakuntalaisuus lienee vaikuttanut siihen, että opettajaperheen lyhyt jakso Kymenlaaksossa päättyi Taunon saatua viran Harjavallan Pirkkalan kansakoulusta v. 1953. Uudet juuret Satakuntaan kasvoivat asuinpaikan vaihtoihin tottuneelle ja sosiaaliselle Taunolle jälleen nopeasti.
Opettajantyöltä liikenevää vapaa-aikaa tulivat täyttämään niin reserviupseeri- kuin mieskuorotoiminta, satunnaiset tanssiorkesterikeikat ja kotiseututyö Harjulan killassa. Työ Pirkkalan koulun johtajana jatkui lopulta aina eläkkeelle jääntiin saakka v. 1989. Pirkkalan kylästä tuli Taunolle lapsuuden ja nuoruuden levottomien vuosien jälkeen 70 vuotta kestänyt turvallinen yhteisö, jossa kaikki tunsivat opettajan ja jossa opettajakin muisti oppilaansa.
Taunon jo 1950-luvun lopulla alkanut kiinnostus radio- ja tv-työhön johti Yleisradion alueellisten radiouutisten toimittamiseen 1960-luvulla. Näinä vuosina syntyi myös joukko Helismaa-henkisiä kuunnelmakäsikirjoituksia sekä kulttuuriaiheita ja henkilötarinoita sisältäneitä dokumentteja Yleisradiolle. Dokumenttiaiheet laajenivat seuraavina vuosikymmeninä television puolelle.
Radio ja tv-työ motivoi Taunoa suuresti ja hän pitikin sitä toisena työuranaan. Viimeinen elokuvakäsikirjoitus, talvisodan puolustustaisteluja Laatokan saarilla kuvaava Viimeiseen mieheen valmistui v. 2010. Tätä Ylelläkin esitettyä elokuvaa Tauno tuntui pitävän parhaana käsikirjoituksenaan.
Laaja kirjallisuusharrastus valmensi myös oman kirjallisen työn käynnistymiseen, ja 2000-luvulla syntyi useiden romaanikertomusten sarja. Omista lapsuudenkokemuksista ammentavaa kertomusta Linnuntietä itään (2002) Tauno piti teoksistaan onnistuneimpana.
Suhde kotiseutuun syventyi ja tiivistyi edelleen myös opastetuilla Karjalan bussimatkoilla 1990-luvulta lähtien, jolloin Tauno päätyi itse matkaoppaaksi. Yhteensä hän ehti olla mukana 30 kotiseutumatkalla.
Tauno Judinin pitkä ja työntäyteinen elämä tuotti rikkaan henkisen perinnön ja jätti paljon muisteltavaa jälkipolville ja häneen eri yhteyksissä tutustuneiden laajalle joukolle.
Vesa-Pekka Judin
Kirjoittaja on Tauno Judinin poika