Hyllyt täynnä vanhoja kirjoja ja lehtiä, kelpaavatko ne edes divariin? Näin vastaa sastamalalaisyrittäjä: ”Ne ovat sellaista myrkkyä, että...”

Veimme tunnettuun sastamalalaisantikvariaattiin kassillisen vanhoja kirjoja ja kysyimme, onko niillä mitään arvoa. Jos ei ole, niin millä on?

Antikvariaattia kohta 24 vuotta pitänyt Jokke Mäkinen tietää kirjojen arvon ja arvottomuuden.

5.1. 17:22

”Älä vaan tänne tuo. Niitä on banaanilaatikot täynnä.” Näin lausahtaa sastamalalaisittain tuttu mies, Antikvariaatti Tyrwäätä yli 20 vuotta luotsannut Jokke Mäkinen omintakeiseen tyyliinsä.

Olen ottanut häneen yhteyttä selvittääkseni pulmaa, jonka kanssa en todennäköisesti ole yksin. Kaappini pursuavat lukemattomia pokkareita, dekkareita, tietokirjoja sekä aikakaus- ja sarjakuvalehtiä. Niitä ei tohtisi heittää pois, mutta tilaakaan ei ole.

Huolisiko siis antikvariaatti lasten satukirjat, Guinnesin ennätyskirjat, omat kertaalleen luetut dekkarit ja vuosituhannen alun Aku Ankat? Kokeillaan.

Vierailu

Jokke Mäkinen pyytää käymään antikvariaatissaan, joka on jopa maankuulu. Vuonna 2017 yritys sai valtakunnallista näkyvyyttä Juha Perälän ja Pirkka-Pekka Peteliuksen juontamassa Erikoisliikemiehet-sarjassa, ja viimeksi joulukuussa Kotilieden lukijat äänestivät yrityksen Suomen 8:nneksi suosituimmaksi divariksi. Yrittäjä itse on arvioinut, että noin 70 prosenttia hänen asiakkaista tulee muualta kuin Sastamalasta.

”Tyrvääläinen ei lue – tai lukee, mutta haluaa uutuuskirjoja. Minä saan ne sitten 50 vuoden päästä”, Mäkinen naurahtaa.

Kotilieden listauksessa lukijat kehuivat häntä persoonalliseksi yrittäjäksi, mutta osaa hän myös asiansa.

Paikallisessa peilitehtaassa työuransa aloittanut ja sen jälkeen työttömänä ollut Mäkinen päätyi antikvariaatin pitäjäksi 24 vuotta sitten, kun Tauno Niinimäki tarjosi alan yritystään hänelle. Kahden vuoden neuvottelut päättyivät siihen, että Mäkinen osti firman. Jälkeenpäin hän on katunut vain yhtä asiaa.

”Olisi pitänyt heti ostaa, eikä kahta vuotta ensin miettiä.”

Jokke Mäkinen täyttää 70 ensi vuonna. Hän sanoo, että jos terveyttä riittää, hän on antikvariaatissaan varmasti vielä 80-vuotiaanakin. ”Tää on vaan niin mukavaa.” Mäkinen tunnetaan laajasti Jokkena. Oikeasti miehen nimi on Jorma, mutta siitä nimestä hän saa vilunväristyksiä.

Mutta asiaan. Mäkinen, jos joku, tietää, mitä tehdä hyllyihin kerääntyneille kirjoille ja lehdille. Voiko niitä tarjota antikvariaattiin ja ennen kaikkea, onko niillä mitään arvoa nykyisenä e- ja äänikirjojen aikana?

Kaivan kassistani esimerkkikirjoja ja Mäkinen pyörittelee päätään. Miehen vastaus on tyly, joskin arvattava.

”Joka päivä näitä tarjotaan, joskus 4–5 kuolinpesääkin päivässä. Ihan hermostumiseen asti”, Mäkinen sanoo.

Hän vilkaisee esille ottamani Guinnesin ennätyskirjan kantta.

”Jätepaperiin vain.”

Guinnessin ennätykset vuodelta 2016 eivät kiinnosta, mutta nuotit eivät vanhene. Mäkinen sanoo, että hänellä on nuotteja ”laatikkotolkulla”, mutta arvelee, että tälle kirjalle voisi olla kysyntää.

Kellarin aarteet

Kirjoja on maailmassa, paljon. Se on helppo uskoa myös, kun pistäytyy Mäkisen antikvariaatin kellarissa. Yrittäjä ei puhunut palturia. Kellari on täynnä banaanilaatikoita, jotka puolestaan ovat täynnä erilaisia lehtiä ja sarjakuvia. Niiden lisäksi hyllyillä notkuu kirjoja, jotka yrittäjä on hankkinut, mutta ei ole vielä järjestänyt esille.

”Kaikkiaan noin 100 neliömetriä”, hän arvioi.

Entä kappalemääräisesti?

”Ehkä noin 40 000 kappaletta.”

Tässä ne banaanilaatikot ovat.

Kirjahullu

Antikvariaatti Tyrwäälle tarjotaan kirjoja laajalta alueelta, sillä monin paikoin divarit ovat lopettaneet. Mäkinen on ostanut kuolinpesiä niin Kajaanista kuin Kotkastakin.

”Joskus on pakko ottaa roskakirjatkin ja blokata sitten parhaat päältä”, hän sanoo.

Kirjoja siis kertyy, mutta millä niistä on jälleenmyyntiarvoa? Mäkinen sanoo, että se tieto on kehittynyt vuosien myötä.

”Se on vaan päässä se tieto. Sen verran kirjahullu olen, että tiedän, mitä kannattaa ottaa vastaan.”

Kirjaa on, mutta kaikkea ei kannata ottaa antikvariaattiinkaan myyntiin.

Mäkinen on omalla tavallaan vanhojen kirjojen Huutokauppakeisari. Hän laskee, mitä vanhasta kirjasta voi maksaa ja mitä siitä voi saada, jotta katetta jää. Hän toteaa, että kirjasta pitäisi saada kolminkertainen tai arvokkaimmista noin kaksinkertainen hinta, kun ne myy edelleen.

Hintavaihtelu on suurta. Täysin eri kastissa ovat aarteet, joista maksetaan satasia, ja Aku Ankat, joiden arvo on 10 senttiä.

Näitä riittää.

Edes nostalgia-arvoa?

Näytän Mäkiselle omia Nalle Puh -sarjakuvalehtiäni. Osa niistä on kuuden vuoden takaa ja osa omasta lapsuudestani vuodelta 1983. Oletan, että 40 vuotta vanhoilla sarjakuvilla olisi ainakin nostalgia-arvoa, mutta ei taida olla sitäkään. Mäkisen laatikot ovat täynnä vastaavia. Kesäloma-aikaan turistit voivat ostaa sarjakuvalehtiä isoissa 56 lehden paketeissa, mutta muuten menekki on pientä.

Laitan Nalle Puhini takaisin kassiin.

Nalle Puhit eivät ole monenkaan sentin arvoisia.

Olematon kysyntä

Sarjakuvien kanssa samaan sarjaan menevät päätalot ja hirvisaaret. Niitä ei kannata divariyrittäjälle tarjota.

”Niillä on olematon kysyntä.”

Entä menneiden vuosien tietosanakirjasarjat?

”Ne ovat sellaista myrkkyä, että niihin en koskisi pitkällä tikullakaan.”

Mitkä sitten vetävät, jos eivät edelliset?

”Kuntahistoriat. Kaikki Hangosta Utsjoelle. Pienet läpyskätkin. Kaikki käy”, vastaa Mäkinen ykstuumaan.

Hänellä on hyllyssään niin Enontekiön kuin Hangon historiaa sekä luonnollisesti Sastamalankin historiaa monta sarjaa.

Kuntahistoriat kiinnostavat.

”Tiilikivi” kiinnostaa muurareita

Yllättäen vanhojen kirjojen ystäviä kiinnostavat myös vanhat oppikirjat, etenkin metalli- ja puualalta. Samaan sarjaan menee myös muuraustöistä kertova ”tiiliskivi”, jossa neuvotaan, miten holvikaari muurataan.

”Ne, jotka alaa harrastavat, haluavat kirjat hyllyynsä.”

Yleisesti ottaen arvoa on kirjoilla, jotka on myyty kustantajalta loppuun.

”Se on aika hyvä merkki. Ne kirjat ovat menneet jostain syystä ihmisten hyllyihin.”

Teemoista kiinnostavia ovat myös mytologia ja Kalevala. Dekkareillakin on jonkinlaista arvoa. Anne holtit, leena lehtolaiset ja seppo jokiset menevät kaupaksi. Pehmeäkantisista Mäkinen voi pyytää viittä euroa ja kovakantisista kymmentä.

Dekkarit menevät yleensä kaupaksi, ovat ne sitten kova- tai pehmeäkantisia.

Vanhalla luulisi olevan arvoa, mutta onko? Mäkinen arvioi, että vanhat Kotiliedet 1950- ja 1960-luvulta voivat olla parin euron arvoisia, ja Rudolf Koivun tai Martta Wendelinin kansikuvituksella jopa 5–6 euroa. Kuvassa vasemmalla olevan lehden Mäkinen ostaisi, jos se olisi vuosikertaa 1963. Se myisi hyvin 60-vuotissynttärilahjana vuonna 2023.

Älä heitä hukkaan

Jos vanhojen kirjojen arvoa mitataan puhtaasti rahassa, näyttää moni joutavan jätteeksi. Jokke Mäkinen huomauttaa, että on kuitenkin teoksia, joiden kanssa siivousintoisen kannattaa malttaa mielensä.

Esimerkiksi Urho Kekkosen signeerauksella ja exlibriksellä varustetusta numeroidusta Sauna-kirjasta hän on saanut 190 euroa.

”Ja jos hyllyssä on Hitlerin Taisteluni, sitä ei kannata heittää pois.”

Minun kassistani sitä ei valitettavasti löydy.

Mietin, olisiko lentopallokaupungissa aihepiirin lehdille ja kirjoille kysyntää. Mäkinen vastaa: ”Ei nämä oikein tahdo liikkua, mutta ihan varmaan joku näitäkin kerää.”

H.C. Andersenin satukirja sen sijaan kiinnostaa antikvariaatissa. Vuonna 1975 painetusta paksusta kirjasta Mäkinen toteaa: ”En itse kyllä hukkaisi tätä. Se on iätön ja ajaton.”

Jokke Mäkisen divarissa on kymmeniä tuhansia kirjoja. Jotta hän löytää etsimänsä, kirjat ovat hyllyissä teemoittain ja osa on aakkostettunakin. ”Ja kyllä mulla aika hyvä muisti on tähän ikään nähden”, hän lisää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut