Pekka Heinolan mielestä nahkiaista parempaa herkkua ei olekaan – paitsi tietysti konjakki

Nahkiaisparoni aloitti uransa seitsemänvuotiaana myymällä naapureilleen pieniä silakansinttejä.

Pekka Heinola aikoo tehdä töitä niin kauan kuin se on mahdollista. Akkujaan hän käy lataamassa kerran kuukaudessa Helsingissä ja neljä kertaa vuodessa pohjoisessa.

24.9. 18:51

Taisi olla itsestään selvää, että Pekka Heinolasta, 73, tuli kauppias ja isänsä Onni Heinolan työn jatkaja.

”Olen ilmeisesti syntynyt jauhosäkin päällä”, Heinola hymähtää.

Heinola muistaa olleensa seitsemänvuotias, kun hän teki ensimmäiset kauppansa.

”Siihen aikaan silakkalaatikot tulivat linja-autolla kaupalle suoraan kalastajalta. Noukin kuormasta ne pienimmät sintit ja myin kissakaloiksi naapureille. Eivät kaupan asiakkaat mitään sinttejä halunneet ostaa”, Heinola kertoo.

Tienaamansa rahat Heinola tuhlasi isänsä kauppaan.

”Silloin ostettiin tietysti niitä pyöreitä pennin hedelmäkarkkeja.”

Heinola oli yksi Suomen nuorimmista K-kauppiasta, kun hän vuonna 1974 aloitti kauppiaana K-halli Onnipekassa Nakkilan keskustassa.

Saman kaupan ovista Heinola kulkee edelleen joka päivä, mutta kauppa on kasvanut K-supermarketiksi ja kauppiasvastuu siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, Tatu Heinolalle.

Pekka Heinola kertoo aloittavansa työpäivänsä nykyisin vasta, kun koirat herättävät. Nelijalkaisia herätyskelloja perheessä on neljä.

Eläkkeelle Heinola ei vielä haikaile. Hän vakuuttaa kuitenkin, ettei päätös tee tiukkaa sitten, kun sen aika on. Vielä ei ole.

”Niin kauan kuin on terveyttä, on kiva olla työelämässä saatikka jossain bingossa.”

Kuka?

Pekka Heinola

  • Market Onnipekka, Heinola Oy:n toimitusjohtaja.

  • Aloitti kauppiaana isänsä jalanjäljissä vuonna 1974.

  • Koulutukseltaan merkonomi.

  • Asuu Nakkilassa vaimonsa Kikan ja neljän koiran kanssa. Kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

  • Saanut kolme yrittäjäpalkintoa. Valittiin Nakkilan vuoden yrittäjäksi vuonna 2013.

  • Talousneuvos, Lions-ritari ja nyt myös Nakkilan Nahkiaisparoni.

  • Kuuluu muun muassa partiolaisiin, leijoniin ja vapaamuurareihin. Nakkilan yrittäjäyhdistyksen ja Satakunnan mobilistien perustajajäsen.

Sen verran Heinola osaa jo ottaa rennosti, että hän viettää vaimonsa Kikan kanssa joka kuukausi yhden viikon Helsingissä. Heinola kutsuu kaupunkiasuntoaan kesämökiksi.

”Olen aina ollut vähän sellainen Helsinki-fani. Meillä on ollut myös sellainen ajatus, että muutamme vielä joskus Helsinkiin, mutta olot ovat muuttuneet ja se haave on jäänyt.”

Heinola kertoo joutuneensa luopumaan myös kahdesta rakkaasta harrastuksestaan, moottoripyöräilystä ja asuntoautoilusta.

Polvileikkaus teki lopun moottoripyöräilystä ja korona asuntoautoilusta. Koronan Heinola sairasti jo vuosi sitten. Rokotuksista huolimatta hän joutui tehohoitoon, ja sairaalassa hän oli kaiken kaikkiaan kaksi viikkoa. Eristyksissä ehti ajatella monenlaista.

”Silloin kelattiin videonauhoja edestakaisin”, Heinola tyytyy toteamaan.

Pekka Heinola perusti Onnipekan yläkertaan kauppamuseon, joka kertoo yrityksen pitkästä historiasta. Esillä on kaikkea mahdollista vanhoista kahvipurkeista kassakoneisiin ja tietysti myös yksi lankapuhelin.

Partiossa Heinola aloitti jo kolkkapoikana, ja se harrastus on säilynyt. Hienoja kokemuksia on karttunut vuosien varrelta muun muassa Kilpisjärven erämaan rakovalkeilta.

Toinen Heinolalle tärkeä aate ja harrastus on leijonatoiminta. Siinä häntä kiehtovat veljellisyys ja We Serve -aate. Leijonat ovat tehneet Nakkilaan muun muassa lasten liikennepuiston ja olleet mukana monissa kattotalkoissa.

Heinolan kanssa on pakko puhua vähän myös juustoista. Hän kuuluu Porin Juustoseuraan.

”Se on mielenkiintoinen, sopii hyvin entiselle kauppiaalle. Se kokoaa yhteen juuston ystäviä, ja sen tarkoitus on edistää juustotietoutta.”

Lempijuustoaan Heinola ei osaa nimetä, sillä hän on kaikenlaisten juustojen ystävä.

”Kaikkia täytyy maistaa. Ei ole mitään sellaista, mitä en voisi sietää.”

Leijonat ovat lyöneet Heinolan jo aiemmin Lions-ritariksi, ja lauantaina hänet valittiin Nakkilan Nahkiaisparoniksi.

Uutta arvonimeään Heinola makustelee vielä vähän varovaisesti.

”Se on hiukka erilainen titteli. Kyllähän se kivaa on, että kunta, leijonat ja yrittäjät näkevät, että minä olen ansainnut sen.”

Heinola tunnustaa olevansa myös suuri nahkiaisten ystävä. Nahkiaiset ovat hänen mielestään parasta mitä on – konjakin jälkeen.

”Aina niitä täytyy syödä muutama kerpullinen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut