Tutkija Anna Rajala ihmettelee, miksi ulosteesta ei Suomessa puhuta vakavasti, sillä ulostamiseen liittyy paljon epätasa-arvoa – "Sulkeudumme sinne pieneen koppiin ja häpeilemme sitä, jäikö se nyt kauheasti haisemaan"

Suomen Akatemialta rahoituksen ulostetutkimukseen saaneen Anna Rajalan mielestä ulosteen tutkiminen on erittäin mielenkiintoista, sillä sitä tuottavat kaikki. Tutkimuksensa avulla Rajala haluaa nostaa esille suomalaisen yhteiskunnan epäkohtia.

Kolmivuotisen tutkimusrahoituksen ulosteen tutkimiseen saanut Anna Rajala haluaa tutkimuksensa avulla muuttaa asenteita, sillä ulostamisesta ja ulosteesta ei hänen mielestään Suomessa puhuta riittävän vakavasti.

16.8. 6:15

Tampereen yliopiston Suomen Akatemian tutkijatohtori Anna Rajala tekee heti alkuun yhden asian selväksi: Kun hän valitsi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksensa näkökulmaksi ulosteen, hänen tarkoituksensa ei ollut provosoida.

Kun Suomen Akatemia myönsi Rajalalle toukokuussa neljännesmiljoonan euron tutkimusrahoituksen ulostetutkimukseen, jotkut provosoituivat. Mielensä pahoittaneiden mielestä rahan myöntäminen ulosteeseen liittyvien yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimiseen on rahan haaskausta.

Rajala on eri mieltä.

”Totta kai paskan tutkiminen herättää huomiota, mutta kyse ei ole provokaatiosta, vaan siitä, että kun tarkastelen yhteiskuntaa ulostelinssin läpi, pystyn nostamaan esille monia tärkeitä kysymyksiä ja epäkohtia”, Rajala sanoo.

”Yhteiskunta on rakennettu sellaisten yksilöiden ympärille, jotka pystyvät asioimaan vessassa ja joiden suoli toimii normaalisti. Tosiasiassa on paljon ihmisiä, jotka ulostavat vaippoihin tai jotka joutuvat esimerkiksi suolistosairauden takia asioimaan vessassa tavallista useammin. On myös ihmisiä, jotka ulostavat taivasalla.”

Kuka?

Anna Rajala

Kotipaikka: Syntynyt Imatralla, kasvanut Hämeenlinnassa, asuu Kalevassa Tampereella.

Ikä: 36 vuotta.

Työ: 1.9.2022 alkaen Suomen Akatemian tutkijatohtori Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Tutkii seuraavat kolme vuotta ulosteeseen liittyviä eettisiä, poliittisia ja oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Tutkimuksen otsikko on: ”Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa”.

2008: Valmistui fysioterapeutiksi Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta Piramkista (nykyisin Tamk).

2011: Englantiin työhakuun, mutta päätyi opiskelemaan.

2013: Filosofian maisterin tutkinto, University College London.

2021: Väitöskirja tarkastettiin Brightonin yliopistossa.

Rajalan mielestä ulosteeseen ja ulostamisen käytäntöihin liittyy paljon epätasa-arvoa. Sekä suomalaisessa että globaalissa mittakaavassa.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastojen mukaan maailmassa on noin 1,7 miljardia ihmistä, joilla ei ole pääsyä riittävän sanitaation piiriin. Lähes 500 miljoonaa ihmistä tekee tarpeensa taivasalla. Joka vuosi lähes 300 000 alle 5-vuotiasta lasta kuolee puutteelliseen sanitaatioon liittyvien ongelmien takia.

”Onhan se valtava etuoikeus käydä posliinipöntöllä ulostamassa, ja lurauttaa sekaan puhdasta vettä, jotta uloste huuhtoutuu puhdistamoon.”

Rajalan tutkimuskuvauksessa tutkimuksen sanotaan keskittyvän julkisesti tai julkiseksi tehtyyn ulosteeseen sekä sen herättämiin eettisiin, poliittisiin ja oikeudenmukaisuuskysymyksiin. Poliittista ja eettistä uloste on, koska se on kaikelle elämälle keskeistä ja ehdotonta. Poliittiset päätökset vaikuttavat paljon esimerkiksi siihen, miten ulosteita käsitellään ja miten vanhuksia hoidetaan.

Luonnontieteellistä ja lääketieteellistä tutkimusta ulosteesta on tehty paljonkin, mutta muista näkökulmista hyvin vähän. Siksi ulostetta on Rajalan mielestä tärkeätä tarkastella myös eri suunnista, kuten hoivatyön, tasa-arvon, politiikan ja etiikan näkökulmista.

Anna Rajala on työskennellyt myös terveysalan ammattilaisena ja hän on nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita. Tutkijana hän haluaa auttaa ihmisiä, joiden ääni ei kuulu riittvästi.

”Haluan olla hyödyksi”

Rajala päätyi tutkimaan ulosteen yhteiskunnallista luonnetta, sillä hän on ollut ylipäätään kiinnostunut kiillotetun ja hyvältä näyttävän elämän kääntöpuolista.

Alun perin Rajala on koulutukseltaan fysioterapeutti. Terveysalalle hän lähti, koska erityislapsen siskona hän halusi auttaa ihmisiä. Valmistumisensa jälkeen hän teki kolme vuotta työtä terveysalan ammattilaisena terveyskeskuksessa, vuodeosastolla ja vastaanotolla. ”Siellä näki kaikenlaisia ihmiskohtaloita vauvasta vaariin.”

Sen jälkeen tie vei Englantiin, missä hän päätyi opiskelemaan. Vuoden 2021 toukokuussa Rajala väitteli Brightonin yliopistossa. Väitöskirja käsitteli fysioterapian etiikkaa.

Rajala on myös mukana tutkimusprojektissa Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa. Projektissa tutkitaan lukemisen ja kirjallisen työskentelyn vaikutuksia terveysalan ihmisten kuuntelutaitoihin ja empatiakykyyn.

”Tutkijana haluan olla jotenkin hyödyksi ihmisille, joita ei kuunnella. Jos en olisi lähtenyt tutkimaan ulostetta, tutkimusaiheeni olisi voinut liittyä esimerkiksi kodittomiin tai alkoholismiin. Tunnen syvää empatiaa yhteiskunnan kelkasta pudonneita ihmisiä kohtaan.”

Kun Rajala pohti aihetta hakiessaan Suomen Akatemian tutkijatohtorirahoitusta, aluksi häntä kiinnostivat vessaan pääsemiseen liittyvät epäkohdat ja epätasa-arvo. Asiaa tarkemmin pohtiessaan hän tajusi, että läheskään kaikki ihmiset eivät edes käytä asioimiseen vessaa.

”Vessa itsessään alkoi tuntua epätasa-arvoistavana tutkimuksen kohteena, sillä yleensä oletetaan, että vessa on se paikka, mihin ihmiset tarpeensa tekevät”, Rajala sanoo. ”Uloste itsessään on meille kaikille yhteistä. Sen ottaminen tutkimuksen keskiöön on jaetumpi ja tasa-arvoisempi asia.”

”Paskasta ei saa puhua”

Rajalalle ulosteesta ja ulostamiseen liittyvistä asioista ei ole vaikea puhua. Monelle kuitenkin on. Vaikka uloste on läsnä kaikkien elämässä, puheenaiheena se on jännitteinen. Paskasta puhuminen julkisesti on tabu.

”Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että paskasta ei voi puhua julkisesti vakavasti. Kun paskasta puhutaan, puheessa on yleensä humoristinen sävy ja se aiheuttaa hihittelyä”, Rajala sanoo. ”Tai sitten aihe on jotenkin medikalisoitu eli ulosteesta tai ulostamisesta puhutaan, kun sairastaa esimerkiksi kroonista suolistotulehdusta tai kun pitää osallistua ulostenäytteellä suolistoseulontaan.”

Tutkimuksen aiheena uloste on Rajalan mielestä mielenkiintoinen, sillä ulostetta tuottavat kaikki.

”Sitä ei kuitenkaan enää tehdä yhteisöllisesti tai julkisesti. Se on hyvin henkilökohtaista. Sulkeudumme sinne pieneen koppiin ja häpeilemme sitä, jäikö se nyt kauheasti haisemaan.”

Tavallaan paskasta puhumattomuus vakavaan sävyyn on hämmentävää, sillä ’paska’ on paljon vanhempi sana kuin ’uloste’. Sana ’paska’ on esiintynyt suomen kirjakielessä Mikael Agricolan ajoista lähtien. Nykyään sitä käytetään monipuolisesti erilaisissa ilmaisuissa ja merkityksissä. Se on myös yksi yleisimmistä kirosanoista. Paska- tai pasko-alkuisia paikannimiä Suomesta löytyy tuhansia. Pelkästään Paskolampi-nimisiä lampia ja lutakoita on satoja.

Anna Rajala iloitsee siitä, että hän pystyy saamansa rahoituksen avulla keskittymään päätoimisesti ulostetutkimukseensa.

”Vakavaa tutkimusta”

Sulkavuoren uuden keskuspuhdistamon ja siihen liittyvien järjestelmien rakentaminen maksaa 350 miljoonaa euroa. Rajalan tutkijatohtorirahoitus on 254 465 euroa.

Suomen Akatemia maksaa rahan yliopistolle, joka puolestaan maksaa Rajalalle palkkaa. Sillä hän voi työskennellä ulostetutkimuksen parissa päätoimisesti kolme vuotta. Hän voi tehdä myös kenttätyötä ja osallistua joihinkin alan konferensseihin.

Tutkimustiivistelmässä sanotaan, että Rajala tutkii ulosteen ja ulostamisen ympärille asettuvia käytäntöjä ja asenteita hoivassa, julkisissa tiloissa ja taiteessa. Mitä tämä tarkoittaa?

”Yksi ainainen esimerkki siitä, että meillä on hoivakriisi on se, kun vanhus ei pääse käymään vessassa. Siitä syytetään usein hoitajia, vaikka maassa on hoitajapula. Vaikka hoivatyötä arvostetaan puheissa, se ei kuitenkaan näy palkkauksessa tai työolojen parantamisessa.”

Rajala tietää, että hoivatyö on raskasta ja että yksi iso osa sitä on ihmisen henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen. ”Tätä työtä ei kuitenkaan arvosteta ja koulutetut ihmiset vaihtavat alaa. Miksi?” hän kysyy.

Julkisten tilojen ulostetutkimukseen liittyy esimerkiksi se, kun uloste pääsee paikkaan, missä sitä ei pitäisi olla. Näin tapahtui esimerkiksi Nokian vesikriisissä 2007.

Taiteen sektorilla Rajalaa kiinnostaa muun muassa, miten taiteen keinoin voidaan tutkia ja käsitellä erilaisia vedenkäyttöön ja jätöksiin liittyviä ongelmia ja asenteita.

”Hyvä esimerkki tästä on Harrie Liveart -niminen suomalainen taiteilijakaksikko, joka tutkii taideprojektiensa kautta muun muassa veden ja energian kulutusta ja vessan ekologisuutta.”

Kolme vuotta on lyhyt aika saada aikaan muutoksia. Rajala toivoo, että hän pystyisi lisäämään ihmisten tietoisuutta ulosteeseen liittyvästä epätasa-arvosta sekä lisäämään hoitajien työn arvostusta.

”Isoin asia on aloittaa asennemuutos, jotta ulosteesta voitaisiin puhua vakavasti ilman irvailua. On myös tärkeätä, että ulosteeseen liittyviin epäkohtiin yhteiskunnassamme voidaan suhtautua vakavana tutkimuksen aiheena.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut