Yhdeksän päivän jälkeen MM-kisojen tähänastinen kohokohta on edelleen show, joka nähtiin jo ennen ensimmäisen pelin alkua.
Mystinen mies ilmestyi kaukaloon numero 23 selässään. Luistelusta ja pleksiin lässähtäneestä laukauksesta saattoi päätellä, ettei hän numerostaan huolimatta ollut Leijonien ässäpakki Nikolas Matinpalo.
Kun mies siirtyi keskiympyrään varsinaiselle työpisteelleen, paljastui myös henkilöllisyys: hän oli Hinnerjoen siirappiluistin, eli Ville Virtanen, eli Darude.
Euralaisen ikivihreä Sandstorm pauhasi Nokia-areenalla komeasti. Valoshow oli yhtä komea. Yleisö viihtyi.
MM-kisojen toistaiseksi hienoin hetki: Darude jysäytti Sandstormin soimaan ennen avauspeliä.
Jo avauspelissä viihtyminen vaihtui haukotteluksi. Sen jälkeen haukottelu on vaihtunut hengen haukkomiseksi vain yksittäisillä hetkillä, kuten Joel Armian hunajaisen soolomaalin edessä.
Leijonilla on alkulohkossa yksi peli jäljellä. Jos Suomi oli ennen kisoja kenties suurin suosikki voittamaan jälleen maailmanmestaruuden, nyt se ei sitä enää ole.
Jukka Jalosen ryhmältä on peli pelin jälkeen odotettu, milloin palaset loksahtavat. Viime vuosien menestysputki on tehnyt siitä nimenomaan itsestään selvän oletuksen, että jossain vaiheessa peli taas loksahtaa.
Odotus jatkuu.
Kuuden ottelun jälkeen Leijonien pelaaminen on yhä hakemista. Käytännössä mikään osa-alue ei ole toistaiseksi antanut sellaista selkänojaa, että Leijonille voisi povata viimeiselle kisaviikolle kullanhuuhdontaa.
Maalivahdeille on tullut virheitä. Puolustus on auennut monta kertaa kovin helposti, eikä avauspelaaminenkaan vakuuta. Tehottomassa ja tahmeassa hyökkäämisessä tähtiosastokaan ei ole säkenöinyt. Jos siirappia ei ole ollut Daruden tavoin luistimissa, ratkaisuissa sitä on ollut.
Jalonen on aina luottanut vakauteen. Siihen hän luotti näidenkin kisojen alussa, mutta kahdessa viime pelissä ketjut ovat alkaneet elää kesken otteluiden. Toimivat palaset ovat yhä vain haussa.
Samaa hakemista ja tuskaisuutta Leijonissa oli jo ennen MM-kisoja pitkien leiriviikkojen harjoituspeleissä. Muun muassa Porin-peli Tanskaa vastaan oli silkkaa junnaamista.
Harjoituspelien vaikeudet saattoi selittää esimerkiksi sillä paineella, että kilpailu pelipaikoista oli aiempia vuosia kovempaa. Monena muuna keväänä Jalonen on pystynyt lukitsemaan kisamiehistönsä aiemmin. Ryhmästä on alkanut kasvaa Joukkue jo ennen kisojen alkua.
Nyt Joukkue ja joukkuepelaaminenkin ovat edelleen haussa.
Joskus vain käy niin, ettei ryhmä lopulta kasva lainkaan yhteen eikä löydä yhteistä pelillistä juonta. On täysin mahdollista, että kaikkien kultajuhlien jälkeen se on tänä keväänä Leijonan osa.
Vaikka Leijonissa on Mikko Rantasen kaltainen supertähti, etukäteen hehkutetun materiaalin kovuudessa on myös hieman harhaa. Ennen kaikkea Suomen alakerrassa tähdet loistavat vain poissaolollaan.
Mutta kaikesta huolimatta kyseessä on Jukka Jalosen Leijonat. Tuoreen kunniatohtorin ryhmä ja hänen prosessinsa, joka on tottunut jauhamaan menestystä.
Siksi Suomea ei kannata laskea ulos mestaruustaistelusta. Menestysjoukkueille sekin on joskus tyypillistä, että peli loksahtaa, kun aletaan pelata siitä, kuka oikeasti voittaa. Jääkiekon historiasta esimerkkejä voi hakea esimerkiksi Kanadasta ja Ruotsista.
Edelleen Leijonilla on riveissään myös kisojen paras pelaaja. Mikko Rantanen omalla parhaalla tasollaan voi järjestää sellaisen myrskyn, joka kääntää jokaisen pelin Suomen voitoksi ja panee yleisön taas viihtymään.
””Joskus vain käy niin, ettei ryhmä lopulta kasva lainkaan yhteen eikä löydä yhteistä pelillistä juonta. On täysin mahdollista, että kaikkien kultajuhlien jälkeen se on tänä keväänä Leijonan osa.”