Kevät tuli ja aktiivinen urheilijoiden tukijoukko on jälleen hiljentynyt. Lähinnä traagiselta kuulostavat muutaman kuukauden urheilukiihkoilut unohtuvat hallitustunnusteluiden alle.
Liikunta on unohdettu.
Urheilun valta-asetelma on muuttunut. Markkinatalouden jyrätessä on urheilija hävinnyt keskiöstä ja tilalle on tullut hallinto taloustavoitteineen. Liikuntaa ja urheilua johdetaan korkealta taiteillen niillä tekijöillä, jotka ovat tuottoisia.
Autoritaarinen urheilumaailma on omiaan rakentamaan hallintohimmeleitä, jotka rakentavat suojatyöpaikkoja. Seurat jäävät jalkoihin – urheilijoista puhumattakaan.
Harvassa ovat urheilujohtajat, jotka haluavat aidosti tehdä muutosta.
Sami Itani puski hartiavoimin uutta suuntaa Suomen Urheiluliiton johdossa. Itani arvosteli kovasanaisesti toverisuhteilla pelattuja paikkoja ja vaati avoimuuden pelikenttää.
Itani väistyi, koska on äärettömän raskasta taistella tuulimyllyjä vastaan. Harva haluaa luopua vallasta, vaikka todellisuudessa valtaa kuuluu jakaa vain heille, jotka eivät sitä kaipaa.
Ongelmaksi on muodostunut irtautuminen kentältä. Urheilua johdetaan liian kaukaa, vaikka tosiasiallisen kentän tarpeen tietävät parhaiten seurat.
Seurojen toimintaa tulisikin tehostaa niin lasten harrasteryhmissä kuin aikuisten liikuttamisessa. Sen sijaan olemme nostaneet menestyspakon hyvinvoinnin edelle, kilpailun ja erikoistumisen toivotaan tapahtuvan aikaisin, ja unohdamme liikuttaa heitä, jotka sitä eniten tarvitsisivat.
Eriarvoistamme lapsia ja nuoria niin liikuntataustojen kuin sosioekonomisen aseman mukaan. Koripallovalmentaja ja -vaikuttaja Henrik Dettmann totesi vaalipaneelissa, miten jokaisella vanhemmalla on kyllä laittaa se 10 000 euroa lasten harrastuksiin. Olemme pudonneet kauas pois todellisuudesta.
Olemme pieni urheilumaa. Meillä ei ole varaa kansanterveydellisesti eikä urheilumenestyksellisesti pudottaa vähävaraisia lapsia pois liikuntapalveluista.
Olisiko siis aika antaa tukea ja vastuuta takaisin seuroille?
Urheilu ja liikunta tulee kohtaamaan saman leikkaustarpeen kuin muukin yhteiskunta. Mutta emmehän leikkaa liikuntamahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta, vaan osaamme kerrankin tehdä muutoksen ylhäältä käsin.
Kirjoittaja on nakkilalaislähtöinen lääkäri ja painonnostaja, joka päätti kilpailu-uransa tällä viikolla EM-kisoissa.