Ralliautoilija Craig Breenin traagiseen kuolemaan torstaina johtanut testionnettomuus muistutti, että moottoriurheilussa vakavat vaarat ovat edelleen läsnä.
Breenin ohjaama Hyundai ajautui oikealle kääntyvässä mutkassa ulos tieltä ja törmäsi puuaitaan, joka tunkeutui auton sisään Breenin puolen etukulmasta. 33-vuotias irlantilainen kuoli onnettomuudessa välittömästi.
Breen oli myös runsas vuosikymmen sitten osana kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Tuolloin Italiassa Targa Florio -rallissa hänen kartanlukijansa Gareth Roberts kuoli hyvin samankaltaisessa onnettomuudessa, kun auton sisään työntyi metallikaide.
Entisaikoina kuolemaan johtaneet onnettomuudet olivat valitettavaa arkea. Nykyään rajuimmistakin onnettomuuksista selvitään onneksi useimmiten ilman vakavampia vammoja.
Silti Breenin onnettomuus ei ole täysin poikkeuksellinen.
Tällainen oli Henri Toivosen onnettomuuspaikka Korsikalla.
Rallin MM-sarjassa surtiin syksyllä 2005 kartanlukija Michael Parkin kuolemaa.
Virolaiskuljettaja Markko Märtinin ajama Peugeot törmäsi Walesin rallissa loivassa vasemmalle kääntyvässä kurvissa kovalla vauhdilla isoon puuhun. Osuma kohdistui suoraan kartanlukijan puoleiseen oveen, ja Park, 39, kuoli välittömästi.
Järkyttynyt Märtin ei enää koskaan kilpaillut MM-tasolla. Sébastien Loeb otti tahallisen aikarangaistuksen, jotta hän ei vielä varmistaisi maailmanmestaruuttaan.
Suomessa ja koko rallimaailmassa muistellaan yhä kaihoisasti myös Henri Toivosta.
Huippulahjakas 29-vuotias Toivonen ja hänen kartanlukijansa Sergio Cresto kuolivat Korsikan MM-rallissa vuonna 1986, kun heidän Lanciansa suistui tiukassa vasemmalle kääntyneessä mutkassa rotkoon ja syttyi palamaan.
Toivosen ja Creston onnettomuus johti valtaviin muutoksiin. Vaaralliset B-ryhmän autot päätettiin välittömästi kieltää seuraavasta kaudesta lähtien, ja suunnitteilla ollut S-ryhmä päätettiin turvallisuussyistä myös unohtaa.
Viimeisten 30 vuoden maailmanmestareista britit Colin McRae ja Richard Burns kuolivat molemmat alle 40-vuotiaina. Heidän kohtalokseen ei kuitenkaan koitunut ammatti.
McRae kuoli syyskuussa 2007 helikopterionnettomuudessa, joka oli seurausta hänen varomattomasta lentämisestään. Burns oli kuollut 34-vuotiaana kahta vuotta aiemmin aivokasvaimeen.
Colin McRae oli periksiantamattoman ajotyylinsä vuoksi rallin MM-sarjan suosituimpia kuljettajia. McRaen auto oli muuttanut muotoaan Kyproksen MM-rallissa vuonna 2002 kahden kaadon jälkeen.
Ayrton Senna kuoli vappupäivänä vuonna 1994 San Marinon gp:ssä sattuneessa onnettomuudessa. Sennan ja Ratzenbergerin kuolonkolarit johtivat ratojen nopeuksien laskemiseen muun muassa shikaanein.
Rata-autoilun kuninkuusluokassa F1:ssä kuoli kuljettajia jatkuvasti MM-sarjan perustamisvuodesta aina vuoteen 1982 saakka. Keke Rosberg voitti mestaruuden vakavien onnettomuuksien kaudella, jonka jälkeen vakavimmilta onnettomuuksilta vältyttiin vuosia.
Imolan synkkänä vappuviikonloppuna vuonna 1994 kuoli kuljettaja ensin aika-ajoissa, kun itävaltalainen Roland Ratzenberger menetti henkensä. Kisassa surmansa sai brasilialaislegenda Ayrton Senna, joka oli pitkään viimeisin onnettomuudessa kuollut kuski.
Vuoden 2014 Japanin gp valitettavasti muutti tilanteen.
Suzukassa surkeissa olosuhteissa kaatosateessa Jules Bianchi menetti keltaisten lippujen vaikutusalueella Marussia-autonsa hallinnan. Hän törmäsi vauhdilla toista autoa siirtämässä olleeseen traktoriin.
Vakavia päävammoja saanut Bianchi ei koskaan tullut tajuihinsa, ja hän kuoli sairaalassa seitsemän kuukautta myöhemmin. Nykyisen Ferrari-kuljettajan Charles Leclercin kummisetä oli kuollessaan vain 25-vuotias.
Jules Bianchi sai kuolettavat vammat surkeissa olosuhteissa ajetussa Japanin gp:ssä vuonna 2014.
Toivosen onnettomuuden tavoin myös Bianchin kuolonkolari sai aikaan merkittäviä parannuksia turvallisuuteen. Nykyään radalle ei päästetä raskasta kalustoa ilman, että käyttöön otettaisiin virtuaalinen turva-auto (VSC) eli eräänlainen nopeusrajoitus.
Sittemmin hyvin arkiseksi tullutta VSC-sääntöä ei Bianchin onnettomuuden aikana vielä ollut olemassa.
F1-viikonloppujen viimeisin kuolemantapaus on vuodelta 2019. Tuolloin 22-vuotias F2-luokan kuskilahjakkuus Anthoine Hubert kuoli Belgian Spassa, kun pahamaineisessa Eau Rouge–Raidillon-mutkayhdistelmässä hän joutui osaksi ketjukolaria ja törmäsi rengasvalliin.
Rengasvallista Hubert’n auto kimposi takaisin radalle, eikä takana täyttä vauhtia tullut kuljettaja ehtinyt väistämään. Onnettomuus sai aikaan muutoksia sekä autojen turvallisuussäädöksiin että kyseisen mutkayhdistelmän turva-alueisiin.
Musta auto numerolla kolme oli Dale Earnhardtin tavaramerkki. Nascar-legenda Earnhardt kuoli verrattain vaarattoman näköisessä onnettomuudessa vuoden 2001 Daytona 500 -klassikkokisassa.
Pohjois-Amerikan huippukilpailuista erityisesti ovaaleilla ajettavia formulakisoja on pidetty erityisen vaarallisina.
Kovien vauhtien ja lähellä olevien muurien lisäksi autoilla on ollut taipumusta lähteä osumista ilmalentoon. Tällöin suoja-aidat tekevät usein pahaa jälkeä.
Tuollaisessa kolarissa kuoli vuonna 2011 englantilainen Dan Wheldon, minkä jälkeen autoja muutettiin ja ilmalentoja saatiin karsittua. Wheldonin maanmies, F1-radoiltakin tuttu Justin Wilson kuoli vuonna 2015, kun toisesta autosta irronnut iso osa osui hänen kypäräänsä.
Huomattavin onnettomuus tapahtui kuitenkin koppiautojen Nascar-sarjassa ja sen Daytona 500 -klassikkokisassa vuonna 2001. Seitsenkertainen mestari ja lajilegenda Dale Earnhardt taisteli viimeisellä kierroksella kisan voitosta, kunnes toinen auto osui hänen kilpurinsa takakulmaan.
Osuma näytti päällisin puolin vaarattomalta. 49-vuotiaan Earnhardtin omistaman tallin toinen kuljettaja voitti kilpailun, ja hänen poikansa Dale Earnhardt junior ajoi toiseksi. Earnhardt vanhempi sai onnettomuudessa kuitenkin kuolettavat vammat.
Kuolinsyyksi osoittautui kallonpohjan murtuma. Tämä onnettomuus sai aikaan yhden aikansa merkittävimmistä turvallisuusparannuksista: Hans-niskatuesta on tullut lähes kaikenlaisissa sarjoissa pakollinen turvavaruste.
Vakaviin onnettomuuksiin on useimmiten reagoitu asianmukaisin muutoksin. Nuo parannukset ovat mahdollisesta vastustuksesta huolimatta taatusti säästäneet useiden kuljettajien hengen.
Craig Breenin kuolonkolari kuitenkin osoittaa jälleen, että täysin vaaratonta moottoriurheilusta on mahdotonta tehdä.