”Eevillä on erittäin valoisa tulevaisuus lajissa”, Kari-Pekka Ourama sanoo Vantaan Energia-areenalle pystytetyn esiintymislavan takana.
Ourama on Suomen Fitnessurheiluliiton puheenjohtaja ja lajin aikanaan Suomeen Yhdysvalloista tuonut pioneeri. Hän tietää, mistä puhuu.
Lavalla raumalainen Eevi Seikkula taipuu hämmästyttävän notkeasti erilaisiin asentoihin. Välillä lattiaan osuvat vain leuka, kaula, rintakehä ja olkapäät. Selkä kaartuu kuin linkkuveitsi.
Tuomarit arvostavat Seikkulan ylivoimaiseksi 20–23-vuotiaiden sarjan Suomen mestariksi artistic fitnessissä. Viikonloppuna raumalainen nappasi EM-karsinnoista voiton myös aikuisten sarjassa.
Artistic fitness on fitnessin alalaji, jossa kilpailut koostuvat kahdesta osasta. Ensin on koreografinen ja tanssillinen vapaaohjelma ja vaatteiden vaihdon jälkeen vartaloa esittävä bikini fitness.
Vaikka vapaaohjelma kestää vain puolitoista minuuttia, se on rankka ja raskas suoritus, josta ei selviä ilman hyvää kuntoa. Artistic fitness on fysiikaltaan kevyin fitnesslaji, jossa ei tarvita isoa lihasmassaa.
Kahden osan välissä valmentaja Johannes Leivo hieroo Seikkulan jäseniin voidetta. Ennen suoritusta urheilijan kroppa värjätään ruskeaksi areenan taakse pystytetyssä väripisteessä. Seikkula on tosin värjännyt vartalonsa itse kaveriensa kanssa.
”Rusketus” on tärkeä elementti. Voimakkaissa ja kirkkaissa esiintymisvaloissa väri korostaa lihaksia ja niiden varjoja.
”Kalpeana ei pärjää. Periaatteessa väri on optinen harha”, Ourama sanoo.
Valmentaja Johannes Leivo viimeistelee Eevi Seikkulan tämän esityksen toiseen osioon bikini fitnessiin.
Seikkula, 23, on entinen uimari ja kilpatanssija. Fitnessiä hän alkoi harrastaa loppuvuodesta 2019, kun tanssipartneri loukkasi jalkansa.
Kaksi vuotta sitten Seikkulalla oli takanaan vain yksi kilpailu ennen kuin hän voitti 21–23-vuotiaiden Euroopan mestaruuden.
Toukokuun alussa hän puolustaa mestaruuttaan jälleen Espanjassa, jossa EM-kisat yleensä pidetään. Sitä ennen hän kilpailee vielä Norjassa.
Tanssissa Seikkula kilpaili Suomen maajoukkueessa asti. Nuorena hän myös ui kilpaa. Valmentajan mukaan Seikkula voisi pärjätä monessa muussakin lajissa.
”Eevi on ihana ja helppo urheilija”, sanoo Seikkulan valmentaja Leivo, joka vastaa vaimonsa kanssa Seikkulan harjoitusohjelmasta, koreografiasta ja kisakauden ruokavaliosta.
Hetkeä ennen lavalle nousua.
Fitnessin Seikkula löysi sosiaalisen median palvelu Instagramista. Se ei ole yllätys. Fitness on sosiaalisessa mediassa suurempi kuin ehkä mikään toinen laji.
Sosiaalinen media on tuonut fitnessiin paljon hyvää, mutta samalla se on lisännyt urheilijoiden ulkonäköpaineita ja sitä kautta esimerkiksi syömishäiriöitä.
Ourama ja Seikkula tunnistavat ongelman, jota se voi olla myös jossain muussa painonhallintalajissa.
”Syömishäiriöistä on uskallettava puhua avoimesti. Minulla ei ole ollut ongelmia. Olen sinut itseni kanssa. Jos tunnen, ettei touhussa ole järkeä, kysyn valmentajalta, mitä tehdään. Haluan, että on hyvä olla”, eläväinen Seikkula sanoo.
Kevään kilpailukautta varten Seikkula kertoo laihduttaneensa 15 kiloa. Dieetti alkoi marraskuussa. Tasaisen vauhdin taulukolla se tarkoittaa kolmea kiloa kuukaudessa.
”Alussa kiloja lähtee enemmän, sen jälkeen tasaisesti. Fitnessissä energiavaje on saatava aika fiksusti alas niin, että keho on hyvin rasvaton. Jos ei kilpailisi, ei kannattaisi mennä yhtä kireään kuntoon”, sanoo Leivo, joka on ammatiltaan diplomi-insinööri ja opiskellut ravintotiedettä.
”Saa syödä välillä sipsejä ja pullaakin, eivät ne haittaa. Eilen söin lihapullia ja perunamuusia. Tykkään herkuista, ja karkkia minulla on aina mukana. Nyt odotan kesää, että saa ottaa rennosti ja olla kavereiden kanssa”, Seikkula jatkaa.
Salilla Seikkula trenaa neljä kertaa viikossa. Samalla hän käy töissä Rauman muottituotteella ja opiskelee psykologiaa avoimessa korkeakoulussa.
”Haluaisin valmistua osaavaksi kriisityöntekijäksi.”
Eevi Seikkula (oik.) ja kilpakumppani Venla Paasonen esiintymislavalla.
Ourama matkusti aikoinaan paljon kehonrakennuksen takia Yhdysvalloissa, mutta fitness oli jotain uutta. Pohdinnan jälkeen hän perusti vuonna 1992 uuden lajiliiton, Suomen Fitnessurheilu ry:n.
Liitolla on noin tuhat kilpailevaa lisenssiurheilijaa. Tarkkaa harrastajamäärää on mahdotonta sanoa. Suomessa on noin 1 500 kuntosalia, joista 800 on kaupallisia.
”Kuntosaleilla treenaavien määrä on iso kansanliike. Fitnessissä on enemmän hyvää kuin huonoa”, Ourama sanoo.
Doping kiellettiin fitnesslajeissa vuonna 1995. Fitness-kisoissa on dopingtestit, mutta käryiltäkään ei ole vältytty.
”Lajissa on ollut käryjä ja niitä tulee. Kenttä on laaja. Ihmiset luulevat, ettei testata, ja sitten on pimeitä valmentajia ja kaiken maailman onnenonkijoita”, Ourama sanoo.
Hän korostaa, että kehonrakennuksessa ei tehdä dopingtestejä eikä se kuuluu Fitnessurheiluliittoon.
”Fitness on tietyllä tavalla glamour-urheilua. Kun urheilija nousee lavalle, hän haluaa olla Hollywoodissa”, Ourama sanoo.
Eevi Seikkula on entinen kilpatanssija, jolla on hyvä rytmitaju.
Fitness-kisoissa on seitsemän tuomaria. Huonoin ja paras piste jätetään pois lopputuloksesta.
Kaverit kannustivat katsomossa Eevi Seikkulan esitystä samaan aikaan, kun muita kilpailijoita valmistui omaan suoritukseensa.