Viime kesänä Henriika Tulivirran tuttava pyysi häntä ratsastamaan maalaistallilleen. Tulivirta sai alleen turvallisen Musti-hevosen. Pitkä, rauhallinen maastoretki vei luonnon äärelle ja kahlaamaan veteen.
“En osannut mitään, istuinkin ihan miten sattuu. Ratsastaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että tajusin, etten halua luopua siitä.”
Tulivirta oli lapsena ratsastellut maastossa kavereiden hevosilla, mutta ei ollut koskaan käynyt ratsastuskoulussa. Maastoretken jälkeen 33-vuotias Tulivirta varasi saman tien aikuisten alkeiskurssin Tampereelta Niihaman ratsastuskoulusta.
Nykyisin jo kaksi kolmesta ratsastuksen harrastajasta on aikuisia. Aikuisista ratsastajista 94 prosenttia on naisia.
Aikuisten harrastajien osuus on noussut lajissa tasaisesti. Kun vuonna 1994 kolmasosa ratsastuksen harrastajista oli aikuisia, viime vuonna heitä oli jo 64 prosenttia. Määrällisesti kasvu on ollut tätäkin suurempaa, sillä 30 vuodessa ratsastajien määrä on yli kaksinkertaistunut.
Vuonna 1994 harrastajia oli 70 000, kun viime vuonna ratsastusta harrasti Ratsastajainliiton mukaan noin 160 000 ihmistä. Nykyisin monen ratsastuskoulun tunnit täyttävätkin aikuiset naiset.
Henriika Tulivirta aloitti ratsastuksen aikuisiällä.
Viime syksynä Henriika Tulivirta ei vain aloittanut uutta harrastusta vaan hurahti hevosiin täysillä. Lähipiiri on siitä lähtien kuunnellut kärsivällisesti jatkuvaa höpötystä hevosista ja katsellut loputonta kuvavirtaa tallilta.
“Minulla on keskiviikkoisin ratsastustunti. Jo edellisen viikon torstaista alkaen puolisoni saa kuunnella pohdintaani, millä hevosella ratsastan seuraavalla kerralla.”
Tulivirran ratsastustunnin ryhmän jäsenillä on oma Whatsapp-ryhmä, Niihama Squad. Siellä hevosista voi puhua niin paljon kuin ikinä jaksaa.
“Tsemppaamme toisiamme, vinkkaamme kiinnostavista hevosjutuista ja kyselemme vaikka vinkkejä hyvistä talviratsastushanskoista. Nyt olemme aloittaneet tavan, jossa tunnin jälkeen jokainen kertoo yhden asian, mikä ratsastuksessa onnistui.”
Niihama Riding -ratsastuskoulun yrittäjä Laura Nyman sanoo, että erityisesti koronavuosina moni aikuinen innostui ratsastuksesta. Myös paluu satulaan -kursseille oli kysyntää. Moni nainen palasi lapsuuden harrastuksensa pariin vuosien tauon jälkeen.
“Nyt kysyntä on ehkä hieman tasaantumassa”, Nyman arvioi.
Henriika Tulivirta ja Fani valmistautuivat ratsastustuntiin.
Helsingissä Husön ratsastuskeskuksessa ratsastustuntien kysyntä kaikissa ikäryhmissä on pysynyt koronan jälkeen korkeana. Tunnit ovat niin täynnä, ettei kokonaisia uusia ryhmiä mahdu.
“Pääkaupunkiseudun ongelma on, ettei tuntiaikaa saada vapautumaan. Pyrimme koko ajan lisäämään takaisin satulaan -tunteja, mutta tunnit loppuvat kesken”, sanoo Husön omistaja Leila Therman.
Niihaman Laura Nyman kertoo, että aikuisia kiinnostaa erityisesti vuorovaikutus hevosen kanssa. Talli järjestää suosittuja aikuisten hevosenhoitokursseja, joilla keskitytään hevosen hoitamiseen. Myös Etelä-Vantaan ratsastuskoulussa tämä on huomattu.
“Järjestämme esimerkiksi hiihtolomalla hevosen hoitokurssin, jonka olimme ajatelleet lapsille ja nuorille. Kurssi täyttyikin aikuisista”, Etelä-Vantaan ratsastuskoulun omistaja Ilona Vikman sanoo.
Laura Nyman arvelee, että aikuiset haluavat kokea kontaktin eläimen kanssa.
“Uskoisin, että moni aikuisratsastaja hakee lajista nimenomaan hengähdystä arkeen.”
Henriika Tulivirralle ratsastus tarjoaa mindfullness-hetken. Kirja-alalla työskentelevä Tulivirta sanoo, että on ratsastuksen ansiosta aiempaa rauhallisempi ja keskittyneempi muussakin elämässä.
“Ratsastuksessa yritän tulkita hevosta ja olen läsnä joka hetkessä. Ei voi ajatella muuta, kuuntelen vain hevosen hengitystä ja askeleita. Silloin työasiat ja stressi unohtuvat.”
Sisko Järvisellä, Anniina Seppälällä ja Henriika Tulivirralla on oma ratsastuksen Whatsapp-ryhmä.
Yksi asia yllätti täysin. Se, miten vaikea laji ratsastus on.
“Kun katsoo taitavia ratsastajia, ratsastus näyttää vaivattomalta. Mutta siinä on uskomattoman paljon opeteltavaa”, Tulivirta sanoo.
Jo pelkkä kehonhallinta ja koordinaatio tuottavat päänvaivaa. Satulassa on oltava jäntevä, mutta rento. Jalkoja, käsiä ja istunnan painoa pitää koordinoida erikseen. On kuunneltava opettajan ohjeita, katsottava muita ratsukoita ja keskityttävä omaan ratsastukseen.
“On lohdullista ajatella, että ratsastus on laji, jossa ei tule koskaan valmiiksi. Kehitys on hidasta. Tämä ei ole pikajuoksua vaan maraton”, Tulivirta toteaa.
Pienet onnistumiset kannattelevat pitkään.
“Tänä keväänä koin hetken, jolloin tajusin, miten laukassa kuuluu istua. Että näin se hevonen voi liikkua. Se oli maaginen tunne. Sitä ei voi verrata mihinkään aiempaan.”
Ratsastuskouluista kerrotaan, että niin lapsille kuin aikuisillekin opetetaan samat perusasiat. Ratsastustaidon lisäksi on tärkeä oppia, millainen eläin hevonen on sekä miten sitä hoidetaan ja käsitellään.
“Toki opetuksessa huomioidaan esimerkiksi se, että lasten keskittymiskyky on erilainen kuin aikuisilla. Aikuisille voi myös asioita selittää teoreettisemmin, lapset oppivat asioita enemmän leikin varjolla”, Etelä-Vantaan ratsastuskoulun Ilona Vikman sanoo.
Hevonen on iso eläin, jolla on oma tahto. Ratsastus ei ole kuitenkaan koskaan pelottanut Henriika Tulivirtaa.
“Opettajamme lähestyy asioita turvallisuus edellä. Meille ei vain kerrota, että toisiin hevosiin on pidettävä turvaväli vaan selitetään, miksi turvaväli on tarpeen.”
Turvavälin ansiosta toinen hevonen ei esimerkiksi yletä potkaisemaan toista. Tulivirta tiedostaa, että ratsastukseen sisältyy riskejä.
“Mutta niin liittyy moneen muuhunkin lajiin. En halua, että pelko estää harrastamasta näin hienoa lajia.”