Norja hallitsi sunnuntaina päättyneitä kaksia urheilun arvokisoja: MM-hiihtoja ja yleisurheilun EM-halleja.
MM-hiihdossa norjalaisten ylivoima ei yllättänyt ketään, mutta EM-halleissakin he putsasivat pöytää viidellä mitalillaan, joista neljä oli kultaista.
Nuori Jakob Ingebrigtsen juoksi toisen peräkkäisen 1 500:n ja 3 000 metrin tuplamestaruuden. Lisäksi Sondre Guttormsen voitti miesten seiväshypyn ja Karsten Warholm 400 metriä. Sander Skotheim oli toinen miesten seitsenottelussa.
Jakob Ingebrigtsen johti alusta loppuun 3 000 metrin juoksua sunnuntaina EM-halleissa.
EM-hallien toinen supermaa oli kolmella mestaruudellaan ja yhteensä seitsemällä mitalillaan Hollanti.
Suomi oli Wilma Murron ja Reetta Hurskeen kultamitalien ansiosta mitalitaulukossa kahdeksas. Saga Vanninen oli viisiottelussa seitsemäs. Muita pistesijoja ei tullut.
Kaksi vuotta sitten Puolassa suomalaiset saivat kolme hallimitalia ja viisi pistesijaa, muttei yhtään mestaruutta. Murto oli seiväshypyssä kuudes. Hurske ei ollut mukana EM-halleissa vuonna 2021. Vuonna 2019 hän oli aidoissa neljäs.
Wilma Murto palasi sunnuntaina kotiin onnellisena Euroopan mestarina.
Mitä johtopäätöksiä sisäratakaudesta sitten voi tehdä kesään? Ulkokausi on kuitenkin yleisurheilun päänäyttämö, kun kaikki parhaat ovat mukana.
Vuosi sitten Murron hallikausi päättyi jalkavammaan. Hän loukkasi jalkateränsä Neversissä Ranskassa 29. tammikuuta ja jalka kipsattiin. Seuraavan kerran hän kilpaili Espoossa 9. kesäkuuta.
Nyt Murto lähtee ulkokauteen terveenä ja jopa paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, jolloin hän voitti Euroopan mestaruuden ulkona.
Tämä antaa luottavaisen pohjan pärjätä elokuun lopulla myös MM-kilpailuissa Budapestissä. Siellä Murto ei ole enää haastaja, vaan yksi suosikeista.
Ulkokausi alkaa 5. toukokuuta Dohassa Timanttiliigan kilpailulla, joita Murto aikoo kiertää niin paljon kuin mahdollista. Kovat kilpailut kehittävät eniten.
EM-hallituloksellaan 480 ja viime kesän EM-kisojen voittotuloksellaan 485 Murto voi pärjätä missä kisansa tahansa, aina olympialaisia ja MM-kisoja myöten.
Murto voikin olla parhaimmillaan vuoden päästä 2024 olympiakisoissa Pariisissa, jossa hän on 26-vuotias.
Yksi Murron tavoitteista on ylittää ensimmäisenä suomalaisnaisena viisi metriä. Sekin on mahdollista, kunhan entistä pitemmät seipäät alkavat toimia.
Vielä ei ole sen aika, vaikka Murto kävi jo Istanbulissa kurkistamassa seuraavaa kymmenrajaa, kun hän yritti kaksi kertaa korkeudesta 491.
Kesä lupaa hyvää myös Hurskeelle, jos kroppa kestää kovaa harjoittelua. Nyt Hurske on saanut treenata pitkään terveenä ja tulosta tulee.
Voittonsa jälkeen Hurske kiitteli silmin nähden liikuttuneena valmentajaansa Marjukka Suihkoa.
”Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän on viitsinyt käyttänyt omaa vapaa-aikaansa minun urheilu-uraani”, Hurske sanoi.
Muutaman kuukauden taukoa lukuun ottamatta Hurskeen ja Suihkon yhteistyö on kestänyt 18 vuotta. Se on kunnioitettavan pitkä aika urheilija–valmentaja-parille.
Murron laji pysyy samana oli sitten kesä tai talvi. Kesällä sää voi tosi olla arvaamaton, kun hallissa on vakio-olot.
Hurskeen aitomismatka sen sijaan pitenee kesäkaudella 100 metriin. Se on periaatteessa eri laji kuin sähäkkä 60 metriä, jossa lähdöllä on valtava merkitys – ja Hurske on hyvä lähtijä.
Valmentaja Suihko vakuuttaa, että Hurske pystyy huippuaikoihin myös 100 metrin aidoissa, jossa hänen ennätyksensä on 12,78 sekuntia.
Kesällä Hurskeen tavoitteena on juosta 100 metrin aidoissa Suomen ennätys (alle 12,72) ja päästä Budapestissä MM-finaaliin, jonne viime vuonna vaadittiin aika 12,50. MM-finaalissa Eugenessa oli mukana vain yksi eurooppalainen aituri.
Suomalaisia Istanbulissa oli mukana 21 urheilijaa, joista 20 kilpaili, kun korkeushyppääjä Sini Lällä jäi sivuun sairastumisen takia. Joukkueesta noin puolet onnistui, mitä voi pitää kelvollisena tuloksena.
Ilman loukkaantumisia Suomi olisi voinut pärjätä Istanbulissa vielä paremmin. Esimerkiksi naisten kolmiloikassa hallimestaruus voitettiin tuloksella 14 metriä ja 31 senttiä.
Huippukunnossaan Kristiina Mäkelä ja Senni Salminen olisivat ottaneet mitalit, kun hopeaankin riitti 14,20.
Kristian Pulli oli kaksi vuotta sitten pronssilla pituushypyssä tuloksella 824 senttiä. Nyt Ruotsin Thobias Montler hyppäsi hopeaa tuloksella 819 senttiä. Pulli venytti karsinnassa 766 ja jäi yhdeksänneksi.
Suomalaisiin venyjiin Istanbulissa voidaan nostaa juoksijoita.
Camilla Richardsson juoksi 3 000 metrin alkuerissä Suomen ennätyksen 8.53,60. Yhdeksän minuuttia alittui toisen kerran loppukilpailussa, jossa hän oli kahdestoista ajalla 8.57,13.
Joonas Rinne ylsi 800 metrillä tavoitteeseensa pääsemällä välieriin, jossa hän juoksi ennätyksensä 1.47,96. Rinne lähestyy Markku Taskisen maaliskuussa 1978 Milanon hallissa juoksemaa SE-aikaa 1.47,36.
Nathalie Blomqvist putosi ensimmäisenä juoksijana finaalista 1 500 metrillä. Hänen aikansa oli 4.10,91.
Viivi Lehikoinen alitti 53 sekuntia 400 metrin alkuerissä (52,88). Välierissä vauhti vähän hyytyi (53,61). Myös pika-aiturit Annimari Korte ja Elmo Lakka pääsivät välieriin asti.