Planica
Mika Kojonkoski istahtaa pöytään Planican MM-kisojen mäkihypyn lounge-teltassa. Edessä on yksi päivän useista haastatteluista.
Kokenut urheiluvaikuttaja on tuttu näky mäkimontussa, mutta siitä on jo 21 vuotta, kun hän viimeksi oli arvokisoissa paikalla Suomen hiihtoliiton nuttu yllään. Tuolloin hän valmensi Suomen mäkimiehiä Yhdysvaltain Salt Lake Cityssä. Joukkue nappasi kaksi mitalia, joista toinen on jäänyt katkeralla tavalla suomalaisten urheilufanien mieleen. Suomi hävisi joukkuemäen mestaruuden vain pisteen kymmenyksen erolla Saksalle.
Sen jälkeen Suomi onkin pudonnut roimalla tavalla kansainvälisestä kyydistä. Nyt Kojonkoski yrittää luoda parempaa tulevaisuutta mäkihypyn ja yhdistetyn lajipäällikkönä.
”Olen saanut tältä lajilta todella paljon, hienon elämän ja hienoja kokemuksia. Viimeiset 15 vuotta olen voinut pahoin suomalaismenestyksen kanssa. Uskon, että voin auttaa. Se on minun motiivini yksinkertaisesti, että voisin auttaa saamaan tämän paremmalle uralle”, Kojonkoski sanoo.
Kojonkoski sanoo, että hän etsii vielä keinoja auttaa. Hän aloitti tehtävässään viime kauden jälkeen. Jos hän ennen valmensi urheilijoita, nyt hän luotsaa valmentajia ja järjestelmää.
Planica on ensimmäinen todellinen tarkastelupiste tekemisen laadulle.
”Halusimme nähdä tälle kaudelle selvää muutosta, että asiat olisivat menossa parempaan suuntaan.”
No, ovatko?
”Kyllä me tietenkin paljon enemmän haimme. Sekajoukkuemäessä saimme parhaan tuloksen historiassa. Se on nyt jotain, mutta töitä on tehtävä paljon. Me olemme urheilijoiden määrän, resurssien ja olosuhteiden osalta perässä.”
Suomi oli sekajoukkuemäessä kuudes. Myös Jenny Rautionahon sijoitukset 15. sijan paikkeille ja Vilho Palosaaren tuore nuorten MM-kulta ilahduttavat Kojonkoskea. Yhdistetyssä terävin kärki vaikuttaa taas olevan karkaamassa suomalaisilta.
”Meillä on yksittäisiä hyviä suorituksia. Ei tämä missään nimessä toivotonta ole, mutta yleistaso ei ole hirveästi mennyt eteenpäin”, Kojonkoski sanoo, mutta lisää. ”Henkinen alamäki ja lama on ohitettu.”
Miksi kymmenisen vuotta sitten iskenyt taantuma tuntuu jääneen päälle, eikä nousukäyrää ole näkynyt?
”Uskon, että me teemme sitä nousukäyrää nyt. Mutta tämä ei ole helppoa. Parhaiden mäkimaiden taustalla jauhavat paljon ammattimaisemmat systeemit kuin meillä.”
Systeemit ovat olleet aina yksi Kojonkosken lempiaiheista. Hän on tutustunut niihin omissa töissään läheisesti niin Suomessa, Norjassa, Itävallassa kuin Kiinassa. Tiivistetysti tilanne on se, että kovimmissa kilpailijamaissa nuoret lahjakkuudet pääsevät hyvissä ajoin ammattimaisen valmennuksen piiriin ja huippuolosuhteisiin.
Kojonkosken mukaan Suomella on kuitenkin yhä saumansa. ”Meillä on edelleen talvinen maa ja kiinnostusta. Ehkä yksilöurheilun kiinnostus on myös viime vuosina noussut. Kaikki menivät yhteen aikaan jääkiekkoon. Ei tämä ole ydinfysiikkaa, jota ei olisi mahdollista ratkaista. Kaikessa pitää olla parempi.”
Hän iloitsee lajin saamasta merkittävästä kansainvälisestä sponsorista. Se on tiettävästi taloudellisesti merkittävin sopimus vuosikausiin.
”Meidän pitää voittaa tukijoiden luottamus takaisin. Olemme sillä tiellä, mutta onhan kiinnostus viimeisen 15 vuoden aikana hajonnut käsiin.”
Tämän hetken alakulo ei kosketa vain mäkihyppyä. Suomi ei ole saanut mitalin mitalia missään olympialaisten lumilajien MM-kisoissa alkuvuonna.
”Tuo kuvaa sitä, että eihän meillä hirveän hyvin mene”, Kojonkoski sanoo. ”Varmaan on kaikella tavalla tarkastelun paikka.”
Mika Kojonkoski pohtii, että ehkä perinteisissä lajeissa on jämähdetty liikaakin perinteisiin kiinni.
”Se mitä tehtiin kymmenen vuotta sitten, ei tänä päivänä riitä alkuunkaan. Varusteissa, osaamisessa ja urheilijatyypeissä mennään koko ajan eteenpäin.”
Varusteisiin liittyy muun muassa mäkihypyn pukukontrolli, jonka puutteet ja porsaanreiät ovat puhuttaneet pitkään.
”Joukkueet menevät koko ajan vähän systeemin edellä. Mailla on useita ammattilaisia, jotka miettivät, miten asioita voisi tehdä paremmin. Se tarkoittaa, että säännöissä ja kontrollissa kuljetaan helposti vähän perässä. Sellainen tunne on myös juuri nyt. Tuntuu, että mitä tarkemmat säännöt ovat, sitä paremmin maat, joilla on isot resurssit, pystyvät niihin muokkautumaan ja löytämään uusia keinoja.”
Kojonkoskella riittää tuttuja. Lyhytkin haastattelu keskeytyy pariin kertaan kättelijöiden takia. Ehkä se on sitten kansainvälisyydestä merkki, mutta Kojonkoski tykkää heittää sekaan englanninkielisiä iskulauseita: name of the game, if you want to win take a Finn, life is for experiences.
”Kyllä minä tämän maailman vielä aika tarkkaan tunnen. Samoja valmentajia ja taustahenkilöitä täällä on.”
Kojonkoski palasi suomalaiseen mäkihyppyyn ja yhdistettyyn oltuaan monta vuotta rakentamassa pohjaa kiinalaiselle mäkihypylle. Projektin piti huipentua Pekingin olympialaisissa vuosi sitten, mutta Kiina päätti yhteistyön yllättäen puolisen vuotta ennen kisoja.
”Minulle se oli hieno projekti, vaikka päättyi aika ikävästi ja yhtäkkiä. Sain tehdä töitä sellaisessa maailmassa, jossa oli aikaa, resursseja ja olosuhteita.”
Kiinalla on mäkijoukkueet myös Planicassa. Naisten henkilökohtaisissa kisoissa oli mukana neljä kiinalaista. Kiinan miehet eivät normaalimäen kisaan selviytyneet.
”Olen ihan varma, että olisimme hämmästyttäneet maailmaa olympialaisissa. Siksi se silloin kirpaisi, mutta se on politiikkaa.”