Liian vähäinen energiansaanti saattaa aiheuttaa erityisesti nuorille miesurheilijoille terveysongelmia, joista ei julkisuudessa ole paljon puhuttu.
Jyväskylän yliopistossa on käynnissä kolmivuotinen tutkimushanke, jossa seurataan 120:tä nais- ja 60:tä miesurheilijaa. Tutkittavat ovat huippu-urheilijoita.
Yliopistonlehtori Johanna Ihalaisen johtamassa tutkimuksessa selvitetään matalan energiansaannin merkkejä ja niiden yhteyttä terveyteen sekä suorituskykyyn. Samalla luodaan suomalaista toimintamallia, miten urheilijoiden ongelmiin pitäisi reagoida.
Matala energiansaanti tarkoittaa sitä, että urheilija syö liian vähän suhteessa siihen, mitä hän kuluttaa. Tyypillisiä ongelmat ovat ”painosensitiivisissä” lajeissa, joissa matalalla, optimoidulla painolla oletetaan saavutettavan parempia tuloksia tietyin rajoituksin.
Näihin lajeihin kuuluvat esimerkiksi kestävyys- ja hyppylajit, kuten maastohiihto, yhdistetty, mäkihyppy, kestävyysjuoksu, suunnistus ja korkeushyppy. Naisurheilijoilla liian vähäistä energiansaantia esiintyy korostuneesti myös niin sanotuissa esteettisissä lajeissa, kuten taitoluistelussa.
Syömishäiriöt on julkisuudessa mielletty viime vuosina lähinnä naisurheilijoiden ongelmiksi. Monet rohkeat naisurheilijat, kuten ex-jalkapalloilija Essi Sainio, ovat kertoneet julkisesti ongelmistaan.
”Syömiskäyttäytymisen ja energiansaannin ongelmat eivät ole vain naisten haasteita, vaan niitä nähdään yhtä lailla miehissä”, kertoo KIHUn ja Olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen.
Huippu-urheilun instituutti KIHU on Jyväskylän yliopiston yhteistyökumppani käynnissä olevassa tutkimuksessa.
”Naisilla ongelmat ovat helpommin havaittavissa, koska ne näyttäytyvät hyvin herkästi kuukautiskierrossa ja sitä kautta tulevissa ongelmissa. Miehillä ne jäävät enemmän piiloon”, Valtonen kertoo.
Maarit Valtonen työskentelee KIHUn ja Olympiakomitean ylilääkärinä.
Kuukautiskierron vaikutus huippu-urheiluun, harjoitteluun ja palautumiseen on ollut julkisuudessa tapetilla ja asiaa on viety ahkerasti myös esimerkiksi suomalaisen valmentajakunnan tietoisuuteen.
Nyt tutkimuksessa selvitetään, voiko miesurheilijoiden seksuaaliterveys toimia kuukautisten kaltaisena merkkinä syömisen häiriintymisestä.
Jyväskylän yliopistolla urheilijoilta mitataan tyypillisiä asioita, kuten luuntiheyttä, perusaineenvaihduntaa ja veriarvoja. Lisäksi tutkittavilta miesurheilijoilta kysytään syömisestä ja seksuaalitoiminnoista.
”Kyselylomakkeissa kysymme miesurheilijoilta esimerkiksi aamuerektioiden määrästä ja seksuaalisesta halukkuudesta. Lisäksi mittaamme hormoniarvoja kuten testosteronia.”
Miksi lääkäri tivaa urheilijoilta seisokeista?
Lähdetään liikkeelle siitä, miten miesten syöminen usein häiriintyy. Valtonen erottaa toisistaan tahallisen painonpudotuksen, jossa painoa optimoidaan esimerkiksi ennen tärkeää kisaa, ja tahattoman laihtumisen.
Miehillä tahatonta energiansaannin vajavuutta esiintyy paljon. Esimerkiksi kestävyysurheilijoilla kulutus on valtavaa, kun treenimäärät mitataan hurjissa tuntimäärissä.
Jos syömiseen ei kiinnitetä huomiota, energiankulutusta ei saada korvattua. Pelkkä näläntunne on urheilijalle huono mittari, koska kova harjoittelu voi myös laskea ruokahalua.
"Nuorilla miesurheilijoilla voi energiansaanti pettää, kun he eivät osaa vielä lukea kehoaan ja elämänhallintakin voi olla hakusessa. Ei muisteta syödä säännöllisesti, eikä äiti ole laittamassa ruokaa. Heidän tulee syötyä tahattomasti liian vähän”, Valtonen kertoo.
Ongelmia voi tulla myös, jos tahallinen painonpudotus tehdään ilman kunnollista suunnitelmaa. Esimerkiksi voidaan jättää ensin herkut pois ja sitten pienentää annoskokoa tai jättää aterioita välistä. Tuijotetaan vaakaa ja ajatellaan, että painon pudotessa menestys aukeaa.
”Tällöin mennään väistämättä päin seinää”, Valtonen sanoo.
Seinään törmätään helposti, koska laihtuminen voi aluksi vaikuttaa positiivisesti tuloksiin. Kun paino putoaa, monessa lajissa suorituskyky kohoaa hetkellisesti.
Huippu-urheilijat voivat kärsiä liian matalasta energiansaannista esimerkiksi kestävyyslajeissa kuten maastohiihdossa.
Sitten hihna alkaakin kiristää. Väsyminen on yksi ensimmäisistä merkeistä siitä, ettei keho saa tarpeeksi energiaa. Mieliala alkaa laskea ja uni häiriintyä.
Kuten moni tavallinen suomalainen tietää, oireet voivat johtua monesta asiasta. Niinpä urheilija saattaakin viitata niille kintaalla ja ajattelee esimerkiksi kärsivänsä jostain mysteeri-infektiosta.
Sitten voimantuotto alkaa sakata, palautuminen hidastua ja suorituskyky laskea sitä kautta.
Jos energiavaje etenee liian pitkälle, miesurheilijalta voivat myös kadota aamuerektiot. Puoliso ei yhtäkkiä enää kiinnosta seksuaalisesti. Testosteronin eli mieshormonin taso elimistössä laskee.
Kestävyysharjoittelu voi yksinkin laskea testosteroniarvoja ilman haitallisia vaikutuksia suorituskykyyn. Kun matala testosteroniarvo yhdistyy muutoksiin seksuaaliterveydessä, tilanteeseen pitää reagoida.
Seksuaaliterveyden muutoksilla on karu biologinen syy.
"Jos kestävyysurheilijamies harjoittelee valtavasti eikä syö riittävästi suhteutettuna treeniin, elimistö tulkitsee tilanteen niin, että tämä kaveri nälkiintyy. Silloin hänen ei pitäisi myöskään lisääntyä, koska nälkiintynyt ihminen ei pysty huolehtimaan jälkeläisistään. Silloin testosteronitasot laskevat”, Valtonen kertoo.
”Elimistö on viisas kokonaisuus. Taustalla on, että säästetään toimintoja johonkin vielä tärkeämpiin elintoimintoihin kuin lisääntymiseen.”
Siksi miesurheilijoilta kysytään tutkimuksessa esimerkiksi aamuerektioiden määrää. Tutkimusryhmä haluaa löytää merkkejä, joiden kautta urheilijan elämänhallinnan rapautumiseen päästäisiin puuttumaan ajoissa ja kokonaiskuormaa säätämään paremmaksi.
Erektioista tai seksistä puhuminen ei ole miehille ihan helppoa. Joka kymmenes tutkituista ei ole halunnut vastata seksuaaliterveyden kysymyksiin lainkaan.
"Aihe on tosi herkkä. Kuka voi kysyä ja millä tavalla? Se ei ole ihan yksinkertaista”, Valtonen sanoo.
"Toivon, että vähintäänkin lääkärin vastaanotolla aamuerektiosta kysyminen on luonnollinen aihe siinä missä kuukautiskiertokin.”
Penis on suomalaisten miesten kulttuurissa stigmatisoitu ja vaiettu tabuaihe, johon liittyy paljon turhia pelkoja ja ahdistusta. Varsinkin, kun kyse on esimerkiksi sukuelimen koosta tai sen toiminnallisista häiriöistä.
Pojat esimerkiksi pelkäsivät 1990-luvulla ympäri Suomen, että ala-asteen terveydenhoitaja tutkii kivekset kylmällä lusikalla. Kyseessä oli urbaani myytti, mutta keskustelun taso ei aikuistenkaan keskuudessa ole juuri 30 vuodessa parantunut.
Syytä olisi, sillä matala energiansaanti on vakava asia myös miesten kannalta. Jyväskylän yliopiston tutkimus on vielä kesken ja miesten suhteen otosjoukko on melko pieni, mutta Valtosen mukaan 60 prosenttia kilpaurheilijoista kärsii energiansaannin haasteista. Siten riski myös seksuaaliterveyden ongelmista on suurimmalla osalla miesurheilijoista.
Valtonen kuitenkin korostaa, että asiaan liittyy paljon yksilöllistä vaihtelua. Moni mies kestää matalaa rasvaprosenttia erittäin hyvin.
Tutkimuksen aihe on tärkeä ja merkitystä korostaa vain se, ettei tutkittua tietoa ole riittävästi yliopistoissa, valmentajilla eikä urheilijoilla.
"Kyseessä on paljon isompi asia kuin pelkkä aamuerektio. Miehet keskustelevat asioista omalla kielellään. Kun valmentajalla ja urheilijalla on luottamuksellinen suhde, tämäkin aihe voidaan ottaa puheeksi yksilön rajoja kunnioittaen. Vähintäänkin oman kehon ja mielen muutosten pitäisi olla urheilijalle itselleen yksi mittari omasta kokonaiskuormituksesta. ”
Valtonen sanoo, ettei hän ”lääkäritäti-ihmisenä” voi yksin johtaa keskustelua.
"Toivon, että miehet näyttävät esimerkkiä. He saisivat tulla eturintamaan keskustelemaan sillä kielellä, jolla he haluavat tästä keskustella”, lääkäri sanoo.