Isomäki-areenassa parasta on ollut paluu menneisyyteen – Ässissä ja Liigassa pitäisi silti löytää suunnitelmat myös tulevaisuuteen

22.1. 8:00

Loppuunmyyty!

Urheilubisneksen kaunein sana koettiin Raumalla lauantaina jo neljännen kerran tällä kaudella. Yksi Lukon täyden katsomon kotipeleistä oli toki yhteistyökumppaneiden tarjoama yhteisöottelu, jonne oli maksuton sisäänpääsy, mutta yhtä kaikki, sarjakärjellä on vetovoimaa kotikaupungissaan.

Porissa lappu on kiinnitetty lippuluukulle yhdessä pelissä Lukkoa vastaan. Yleisökeskiarvoissa (4 026) Ässät on sarjan suurin nousija, vaikka kasvu osin perustuukin laskutavan muutokseen, jossa seura ilmoittaa myydyt liput viime kausien todellisen yleisömäärän sijaan.

Tapparan kultakypärä, huumausaineen käyttörikoksesta hovioikeudelta vuonna 2020 tuomion saanut Jori Lehterä joutui Porin perjantai-illassa kuuntelemaan huumehuutoja. Aivan samalla volyymilla huutoa ei tullut kuin Jere Karalahdelle 1990-luvulla. Seisomakatsomosta lähtenyt huuto olikin eittämättä epäkorrektia käytöstä nykypäivään.

Siitä huolimatta Isomäki-areenan kaudessa parasta on ollut paluu menneisyyteen. Kun yleisö on tullut takaisin, on löytynyt myös pala vanhan ajan tunnelmaa. Mikään ei puolestaan ruoki vanhan ajan tunnelmaa paremmin kuin Jesse Joensuun keskiviikon brändimaali: ensin vastustaja kumoon kovalla taklauksella, sen jälkeen maalin edestä kiekko yläkulmaan.

Lue lisää: Jesse Joensuun ”brändimaali” nostatti tunteita – SaiPa tunsi kokeneensa vääryyttä, mutta oliko tämä kauden hienoin osuma?

Lukko on palannut mestaruuden jälkeisen välikauden jälkeen huipulle ja taistelee runkosarjan voitosta. Ässät on palauttanut uskottavuutensa ja on tarttunut kaikessa sitkeydessään kiinni pudotuspelipaikalle.

Satakunnan liigakiekolla menee hyvin. Eikä moittia voi Liigaa kokonaisuudessaankaan, vaikka sitä on kritisoitu milloin pelitavasta, milloin liiasta joukkuemäärästä ja milloin kilpailijoihin verrattuna heikosta palkanmaksukyvystä.

Vaikka resurssierot Liigan sisällä kasvavat, kaukalossa erot eivät ole toistaiseksi repsahtaneet. Se taas on taannut viihdyttäviä vääntöjä ja yllätyksiä. Kun runkosarjan viimeinen kolmannes on alkanut, vain SaiPa pelaa ilman panoksia.

Koronan keskellä ja tukieurojen perässä maalailluista kauhukuvista, kuten seurojen konkurssiaallosta, kukaan ei puhu nyt mitään.

Nykytilanteeseen ei kannata silti sokaistua, ei sen enempää Porissa kuin Liigassa ylipäätään.

HC Ässät Pori Oy:n puheenjohtaja Mikko Juusela kertoi Satakunnan Kansan Kurvi ulvoo -podcastin vieraana, että seura on saanut ulkopuolisen arvion arvostaan. Muuten Juusela suhtautui maltillisesti kiekkoyhtiön omistajuusasian edistämiseen juuri nyt, koska maailmantilanne aiheuttaa omat kysymysmerkkinsä.

Lue lisää: Vuosi sitten Ässien ongelmat tulivat puheenjohtajan uniinkin – ”Ollaanko me nyt se, joka tämän seuran päästää tuhoon?”

Se Ässien kannattaa silti muistaa, että uusia omistajia ja uutta pääomaa kannattaa etsiä mieluummin silloin, kun menee kohtalaisen hyvin eikä silloin, kun on pakko.

Sama ajatus pätee Liigan ja suomalaisen sarjajääkiekon kehittämiseen. Vaikka tämä kausi on näyttänyt hyvältä, puheet liian isosta joukkuemäärästä eivät ole harhaa. Kotimaiset pelaajamassat ja resurssit eivät riitä 15 liigajoukkueeseen.

Samaan aikaan alapuolella Mestis on näivettynyt. Syksyllä nähty, 24 joukkueen sarjaksi paisutettu, nuorten liigan alkusarja ei sekään palvele kilpailua tai pelaajakehitystä. Kun niin toiseksi korkein sarjataso kuin vanhin nuorten ikäluokka voivat huonosti, ne tuskin auttavat nostamaan Liigankaan käytössä olevan pelaajamassan määrää saati laatua.

Kulisseissa liigaseurat ovat puhuneet oman juniorisarjan perustamisesta Jääkiekkoliiton alaisen U20 SM-sarjan tilalle. Miesten Liigaan seurat ovat maalailleet yhtenä vaihtoehtona ainakin jonkinlaista lohkomallia NHL:n tyyliin.

Kumpikaan ei kuulosta varsinaiselta ratkaisulta mihinkään, mutta suunnitelmia on toki vaikea arvioida, koska niistä ei käydä julkista keskustelua.

Järkipuheet urheilullisesti avoimesta Liigasta voimistuvat, mutta vähissä ovat esitykset, miten muutokset toteutettaisiin.

Liigaseurojen ajatuksissa kaikuvat vahvasti oman aseman ja taloustilanteen turvaaminen, mikä on tietysti luonnollista. Niissä kaikuvat uhkakuvat. Samaa kaikua on myös liigaseurojen suhtautumisessa Jokereiden paluuseen. Narriryhmästäkään seurat eivät puhu ääneen, mutta nimettömänä suhtautuminen on nuivaa ja kielteistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut