Lyömätön värisuora – jo kahden vuoden päästä korit NBA:ssa voivat vedota äänestäjiin enemmän kuin olympiakulta

Iivo Niskanen oli Suomen hyvän urheiluvuoden selvä ykkönen. Olympiamenestys on yhä arvossaan, mutta tulevaisuudessa asiat voivat muuttua.

Iivo Niskanen on Vuoden urheilija.

12.1. 22:08

Voittaja. Arvokisojen kestomenestyjä. Äärimmilleen harjoiteltu huippu-urheilija. Supertähti. Yksi kaikkien aikojen suurimmista.

Sellainen mies kiipesi torstaina lavalle, kun Urheilugaalassa julistettiin Vuoden urheilija 2022. Vaikka ykkösestä olisi ollut eri mieltä, vääräksi valintaa oli melko mahdoton sanoa, ainakaan perustellusti.

Marginaalilaji. Länsinaapureissa ei vastaavilla saavutuksilla juhlittaisi.

Molemmat yllä mainituista ovat tavallisia argumentteja, kun suomalainen urheilu palkitsee parhaitaan Urheilugaalassa. Joskus samankaltaiseen vähättelyn perisyntiin lähtevät urheilijat itsekin, kuten Tero Pitkämäki, joka otti vuoden 2015 Vuoden urheilija -palkinnon vastaan lähes anteeksipyydellen.

Torstaina Urheilugaalassa ei tarvinnut pyydellä anteeksi, ei vähätellä eikä kateellisena katsoa naapurimaiden palkintopöytiin. Turhaa se toki on aina, mutta viime vuonna suomalaisessa urheilussa oli lupa lopettaa puheet taantumasta. Urheiluvuosi 2022 oli kansainvälisellä menestyksellä mitaten Suomen paras pitkään aikaan, yksi tämän vuosituhannen parhaista.

Menestystä tuli myös varsin monipuolisesti, kun yleisurheilun ja rallin kaltaisissa perinnelajeissakin Suomi sai uutta sukupolvea huipulle. Juhlia toivat niin yksilöt kuin joukkueet. Oma lukunsa oli tietysti Vuoden joukkueeksi valittu Leijonat, joka voitti kaiken mahdollisen, eli niin olympia- kuin MM-kullan.

Kaikesta komeasta tarjonnasta huolimatta Vuoden urheilija 2022 -äänestys ratkesi silti vain kuukausi sen jälkeen, kun Porin Matti Mattsson oli julistettu Vuoden urheilijaksi 2021.

Iivo Niskasen värisuora helmikuussa Pekingin olympialaisissa oli lyömätön. Olympiakulta, -hopea ja -pronssi nostivat viimeistään Niskasen Suomen hiihtohistoriassa Veikko Hakulisen, Marja-Liisa Kirvesniemen, Eero Mäntyrannan ja Mika Myllylän rinnalle – ellei ohikin.

Olympiamenestys kolmansissa peräkkäisissä viiden renkaan kisoissa sekä neljäs valinta Vuoden urheilijaksi nostavat Niskasen myös siihen kastiin, joiden nimi saa mainintoja, kun mietitään Suomen kaikkien aikojen parasta urheilijaa.

Ja Niskasen matka on yhä kesken.

Koska Vuoden urheilija -valinnassa on kyse yhtä paljon makuasiasta kuin faktoihin perustuvasta paremmuusjärjestyksestä, Niskanen sai hyviä haastajia.

Olisiko sora- ja asfalttiteiden uusi valtias Kalle Rovanperä voinut olla Vuoden urheilija? Tai seiväshypyn Euroopan mestari Wilma Murto, varsinkin kun kulta tuli vielä niin yllättäen ja sykähdyttävällä kilpailulla? Tai Lauri Markkanen, joka dominoi ensin Suomen paidassa koripallon EM-kisoissa ja pelasi sen jälkeen itsensä tähtiluokkaan myös NBA:ssa? Tai 3 000 metrin esteissä komean Euroopan mestaruuden juossut Topi Raitanen.

Kaikki heistä ovat potentiaalisia Vuoden urheilijoita tulevaisuudessa.

Jokainen heistä olisi hyvinkin voinut olla saavutustensa ansiosta Vuoden urheilija, jonain aiempana vuonna. Trion jokaisella urheilijalla on potentiaalia saada titteli tulevina vuosina.

Kun vertailukohdaksi laitetaan hiihdon olympiakulta ja -hopea ja -pronssi, he eivät kuitenkaan kuuluneet Niskasen rinnalle saati ohi.

Se toki kertoo yhä myös olympialaisten arvosta ainakin valinnan tehneiden urheilutoimittajien silmissä.

Kun valittavissa on ollut olympiavoittajia, vain kerran Vuoden urheilija -äänestyksen 75-vuotisessa historiassa palkinto on mennyt muualle. Vuonna 1998 tarjolla olivat Naganon kultamitalistit Mika Myllylä ja Jani Soininen, mutta formula 1:n maailmanmestari Mika Häkkinen äänestettiin ykköseksi.

Tulevaisuudessakin olympiavoitto on kovaa valuuttaa äänestyksessä, mutta ei se välttämättä enää Vuoden urheilija -titteliä takaa.

Urheilijoille olympialaiset on suurimmassa osassa lajeista vielä se merkittävin ja tavoitelluin tapahtuma. Itsestäänselvyys olympialaisten arvostus ei kuitenkaan enää ole kaikessa menneen maailman pöhöttyneisyydessään ja korruptiossaan, ei vaikka olympia-aate yrittää hieman päälleliimatusti uudistua.

Tulevat sukupolvet – niin urheilijat kuin suuri yleisökin – voivat etsiä sankarinsa muualta.

Vuoden urheilija -äänestykseen vaikuttaa luonnollisesti myös valinnan tekevien urheilutoimittajien muutos.

Aiemmin äänioikeus oli kaikilla Urheilutoimittajain liiton jäsenillä. Moni on tullut jäseneksi ympäri maan toimivien paikalliskerhojen kautta, joihin on puolestaan päässyt hyvin vaihtelevin perustein muitakin kuin alalla toimivia henkilöitä.

Nykyään äänioikeus on aiempaa huomattavasti pienemmällä joukolla, eli vain päätoimisilla urheilutoimittajilla sekä niillä sivutoimisilla henkilöillä, jotka ovat hakemuksensa perusteella saaneet Urheilutoimittajain liiton lehdistökortin.

Niskasen kaltaisen talismaanin suuruuden me urheilutoimittajat ymmärrämme varmasti jatkossakin. Samalla on kuitenkin nähtävissä, miten monen alalla nykyään työskentelevän katseet kohdistuvat yhä vahvemmin latujen ja mondojen tai MM-kisojen ja olympialaisten sijasta vaikkapa NHL-jäille tai NBA-parketeille. Tai kokonaan uusiin, nouseviin lajeihin.

Seuraava olympiavuosi on 2024. Jos Suomi saa silloin Pariisin kesäkisoista kultamitalin vaikkapa purjehduksesta tai ammunnasta, ja samaan aikaan Markkanen tekee kovaa jälkeä NBA:ssa ja Susijengissä, koripalloilija voi jo hyvinkin todennäköisesti pokata Vuoden urheilija -tittelin.

Yleisurheilun olympiavoittajaa säkenöiväkään Markkanen tuskin voittaa vielä kahden vuoden päästä.

Äänestystulokset

Vuoden urheilija 2022

1) Iivo Niskanen, maastohiihto 2  563 pistettä (166 ykkössijaa), 2) Wilma Murto, yleisurheilu 2  305 (40), 3) Topi Raitanen, yleisurheilu 1  818 (7), 4) Lauri Markkanen, koripallo 1  775 (42), 5) Kalle Rovanperä, autourheilu 1  715 (28), 6) Kerttu Niskanen, maastohiihto 1  457 (1), 7) Mikko Rantanen, jääkiekko 1  191 (5), 8) Valtteri Filppula, jääkiekko 489 (7), 9) Kristiina Mäkelä, yleisurheilu 487, 10) Krista Pärmäkoski, maastohiihto 329,

11) Emil Ruusuvuori, tennis 274 (1), 12) Matti Mattsson, uinti 272, 13) Venla Harju, suunnistus 235 (1), 14) Iivo Niskanen – Joni Mäki, maastohiihto 224 (7), 15) Lukas Hradecky, jalkapallo 221 (1), 16) Matti Suur-Hamari, lumilautailu 204, 17) Lassi Etelätalo, yleisurheilu 174, 18) Natalia Kuikka, jalkapallo 165, 19) Artturi Lehkonen, jääkiekko 135, 20) Santeri Kiiveri, alppilajit 120,

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut