Huittinen
Uudenvuoden viettäminen Portugalissa kuulostaa rentouttavalta lomareissulta, mutta kestävyysjuoksija Lotta-Maria Maineelle, 20, kyseessä oli työmatka. Kolmen viikon juoksuleiri vei Maineen Monte Gordoon, noin 3 000 asukkaan pikkukaupunkiin, jossa ei ole mitään muuta kuin ranta, pari ravintolaa ja urheilukenttä.
”Karussa ympäristössä on mahtavaa treenata. Ympärillä ei ole mitään ylimääräistä, ja saa keskittyä vain olennaiseen”, Maine kertoo.
Seuraavan kerran Maine aikoo Monte Gordoon jo maaliskuussa. Aiemmin hän on ollut leireillä Espanjan Torreviejassa, mutta Monte Gordossa on paremmat lenkkimaastot.
Maine palasi leiriltä kotiin Huittisiin tammikuun puolivälissä. Ajatuksena oli, että kotimaassa pääsisi toisen rakkaan urheilulajin, hiihdon pariin, mutta lumet olivat sulaneet leirin aikana.
”Leireillä on kivaa, mutta kotiin palaaminen tuntuu aina hyvältä. Eniten ikävä oli mummun ja papan luona asuvaa Bella-koiraa. Se on minulle kuin oma koira, mutta lenkkiseuraksi sohvaperunasta ei ole. Käy lähinnä voimatreenistä, kun sitä yrittää vetää mukana.”
Urheilijan arki jatkuu heti intensiivisen leirin jälkeen. Joka viikossa on kolme rankkaa ja neljä kevyempää treenipäivää. Rankkoina päivinä ei ehdi juuri tekemään muuta kuin treenaamaan. Maine on jo tottunut siihen, että muu elämä pyörii urheilun ehdoilla.
Sen Maine on tosin tähän mennessä oppinut, että on ihan sama, juokseeko hän tiistai-iltapäivän lenkkinsä kahdelta vai kolmelta.
”Tärkeintä on kokonaisuus ja se, että treenaaminen on hauskaa.”
Lotta-Maria Maine vaihtoi vuonna 2021 kotiseurastaan Lauttakylän Lujasta Turun Urheiluliittoon, jossa hänen nykyinen valmentajansa Janica Rauma on. Osa viikosta kuluu Turussa, osa vanhempien luona Huittisissa.
Maine aloitti yleisurheilun päiväkoti-ikäisenä. Vielä yläasteella hän harrasti yleisurheilun lisäksi hiihtoa, mutta yhdeksännellä luokalla juokseminen alkoi tuntua muita lajeja hauskemmalta.
”On mukavaa, että juokseminen ei vaadi mitään välineitä, toisin kuin vaikka hiihto. Hiihtäessä saatoin ärsyyntyä, jos sukset eivät pitäneet. Juoksija ei voi syyttää kuin itseään, jos ei liiku eteenpäin.”
Maine juoksee esteitä ja keskipitkiä matkoja. Vielä vuonna 2020 hän juoksi Lauttakylän Lujan riveissä, mutta siirtyi vuoden 2021 aikana Turun Urheiluliittoon. Samassa seurassa juoksee hänen valmentajansa Janica Rauma.
Treenit ja Maineen lapsille pitämä urheilukoulu vievät urheilijan viikoittain Turkuun. Matkaamista vähentää se, että osa treeneistä onnistuu myös yksin Huittisissa. Turussa hän asuu vuokralla valmentajansa vanhempien asunnossa.
Yksin asumisessa ja vanhempien luona olemisessa on kummassakin puolensa. Kun Maine palasi Portugalista, hän oli aivan poikki matkustamisesta. Isä tuli hakemaan Helsinki-Vantaan lentokentältä.
”Koko matkan Huittisiin hän höpötti, ja minä vain mietin, että kohta pääsen Turkuun ja omaan rauhaan. Mutta kun olin hetken levännyt, olikin jo kiire kertoa kaikki kuulumiset vanhemmille”, Maine nauraa.
Kuka?
Lotta-Maria Maine
20-vuotias kestävyysjuoksija.
Kotoisin Huittisista.
Edustaa nykyisin Turun Urheiluliittoa. Juoksi vielä kauden 2020 Lauttakylän Lujan riveissä.
Juoksi SM-kultaa Kalevan kisoissa vuonna 2022 3 000 metrin estejuoksussa ajalla 10.32,57.
Voitti SM-kultaa viestijuoksun SM-kilpailuissa Turun Urheiluliiton viestijoukkueessa 4 x 1 500 metrin sekaviestissä 2022.
Henkilökohtainen ennätys 1 500 metrillä 4.25,08 (2022) ja 3 000 metrin esteissä 10.27,29 (2022).
Tähtää nuorten EM-kisoihin 2023, jotka järjestetään Espoossa.
Omaa urheiluarkea täydentävät liikunnanohjaajan opinnot, jotka Maine aloitti viime syksynä. Lähiopintojaksoja Vierumäellä on noin kerran kuukaudessa, ja muu opiskelu on helppo hoitaa urheilun ohella.
Liikunnanohjaajan opinnot jatkuisivat vielä toisen lukuvuoden, mutta Maine aikoo hakea keväällä yliopistoon. Turkuun tai Raumalle, lähelle kotiseutua. Urheilu pysyy kuitenkin etusijalla, vaikka opiskelupaikka aukeaisikin.
”Haluaisin löytää opiskelupaikan ja työn, johon suhtaudun yhtä intohimoisesti kuin urheiluun. En tosin tiedä, onko sellaista”, Maine pohtii.
Luokanopettajan työ voisi sopia, sillä leikkimielinen Maine tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Myös pitkät kesälomat ja opettajan työajat kiinnostavat.
”Urahaaveeni muuttuvat vähän väliä. Arki kuitenkin pyörii niin vahvasti urheilun ympärillä, että haluaisin tehdä työkseni jotain muuta. Silloin olisi ehkä helpompi säilyttää tasapaino”, Maine sanoo.
”Pienenä haaveilin näyttelijän urasta. Kävin näytelmäkerhossa, mutta kun kisoja alkoi olla yhä enemmän, piti tehdä valinta. Jos en urheilisi, ehkä liittyisin johonkin kesäteatteriporukkaan.”
Maine uskoo, että lähivuosina urheilu pysyy tärkeässä osassa hänen elämässään. Viime vuonna Maine juoksi Kalevan kisoissa SM-kultaa 3 000 metrin estejuoksussa aikanaan 10.32,57. Hänen oma ennätyksensä on samalta vuodelta, 10.27,29. Seuraava määränpää ovat kesällä järjestettävät nuorten EM-kisat.
Kun Maineelta kysyy, mistä hän on erityisen ylpeä, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Ylpeydenaihe ei kuitenkaan löydy kisamenestyksestä tai nopeusennätyksistä, vaan siitä, että hän on oppinut, ettei juoksemista kannata ottaa liian vakavasti.
”Nykyään tiedän, että juokseminen ei määritä minua ihmisenä. Vaikka en juoksisi enää askeltakaan, olen läheisilleni aivan yhtä tärkeä.”