Porilainen urheiluvuosi piti sisällään jumbosijan, putoamisia ja sarjapaikasta luopumisen – onneksi on Matti Mattsson

Onnistumisia oli selvästi vähemmän kuin konttauksia, mutta yksi joukkuepuolen Suomen mestaruuskin Poriin vuoden 2022 aikana saatiin.

Karhujen kausi päättyi putoamiseen ja joukkueen ilmeet kuvastavat monella tavalla porilaista urheiluvuotta 2022.

25.12.2022 17:00

Pori

Aina voisi mennä huonomminkin.

Kyseinen lause on teemaltaan kovin suomalainen ja porilainen pohdinta. Porin urheiluvuotta 2022 katsottaessa on todettava, että paljon huonommin se ei olisi voinut mennä. Ainakaan joukkuetasolla.

Mukaan mahtui toki muutama valonpilkahdus ja onnistuminen, mutta pääasiassa vuosi piti sisällään joukkuelajeissa pettymyksiä ja epäonnistumisia.

Ässien syksy on ollut yleisesti ihan hyvää menoa, mutta vuonna 2022 päättyneen kauden Liigassa Ässät oli jumbo. Joukkue jäi kauden 2021–2022 sarjataulukossa pahnan pohjimmaiseksi surkealla 53 pisteen potilla.

Periaatteessa Ässät pelasi vuoden ensimmäiset merkitykselliset ottelunsa vasta syksyllä, sillä keväällä 2022 Ässät ei pelannut mistään muusta kuin kunniasta. Sitä kunniaa ei usein tuossa kohtaa saavutettu.

Ässille ehkä parasta ja onnekkainta oli se, ettei Liigasta voi pudota.

Yhtä onnekkaita eivät olleet salibandyn F-liigasta pudonnut Karhut ja jalkapallon Kakkosesta pudonnut Musan Salama.

Ässien kausi 2021–2022 oli melkoinen mahalasku ja pyllistys kohti kannattajia.

Karhut onnistui putoamaan Divariin tavalla, joka sai monien kulmakarvat kohoamaan. Joukkue keräsi F-liigassa kohtalaisen hyvät 22 pistettä, ja oli vasta kolmanneksi viimeinen. Karhut välttyi siis suoralta putoamiselta.

Lähes kaikkien yllätykseksi Karhut onnistui kuitenkin putoamaan karsintasarjassa salibandyn Divarissa seitsemänneksi sijoittuneelle helsinkiläiselle Hawksille. Se oli täydellinen mahalasku kaikilla tavoilla. Selityksiä oli vaikea antaa tai ymmärtää.

MuSa puolestaan jatkoi edustusjoukkueensa kanssa alamäkiajoa ryminän kanssa. Vuoden 2021 putoamista Ykkösestä Kakkoseen seurasi vuoden 2022 putoaminen Kakkosesta Kolmoseen.

Vielä heinäkuun lopussa kaikki näytti teoriassa ihan hyvältä, kun MuSa oli voittanut neljä viidestä edellisestä pelistään. Loppukauden kymmenestä ottelusta MuSa voitti vain kaksi, ja niiden tulosten jälkeen sarjaporras vaihtui taas alaspäin.

Voittoakaan ei puolestaan napannut amerikkalaisen jalkapallon 1. divisioonassa pelaava porilaisjoukkue Bears. Kuusi peliä, kuusi tappiota ja maalisuhde oli musertava -178.

MuSa, Karhut, Ässät ja Bears voivat puhallella positiivista ilmaa edes sillä tiedolla, että seurat ovat edelleen edustustasolla olemassa. Samaa ei voi sanoa Suomi-sarjassa pelanneesta jääkiekkojoukkue Karhu HT:sta, joka luopui marraskuun lopussa sarjapaikastaan.

Pelaajia ei enää riittänyt otteluihin ja kaikkien kivien kääntäminenkään ei tilannetta auttanut. 13 kauden ensimmäistä ottelua olivat tuottaneet 13 tappiota ja 0 pistettä sarjataulukkoon. Sen jälkeen tuli seinä lopullisesti vastaan. Seuran tulevaisuudesta ei tiedä tällä hetkellä kukaan. Jos sellaista edes on, ei se kovin hyvältä näytä.

Ässien tilannekin olisi voinut johtaa taloudellisesti jopa konkurssin porteille, mutta Porin kaupunki auttoi seuraa ostamalla kaikki jäähalliyhtiön osakkeet. Sen ansiosta Ässät pääsi eroon miljoonien eurojen velasta. Se on seuran näkövinkkelistä pelkästään hyvä asia, mutta pientä mainehaittaa Ässät tapahtumasta kantaa pidemmän aikaa. Kuittailuja on riittänyt ja riittää jatkossakin.

MuSan kausi oli lopulta melkoinen kompurointi ja sarjaporras vaihtui taas alemmas.

Pohjanoteerauksien rinnalla oli myös keskinkertaisuutta.

MuSan kanssa samaa sarjaa jalkapallon Kakkosessa pelannut FC Jazz oli sarjassa viides. Tavoitteena ollut nousu mureni järkyttävään loppukauteen. FC Jazz hävisi seitsemästä viimeisestä pelistään peräti viisi. Ennen tuota putkea ryhmä oli parhaimmillaan sarjakärjessä. Lopulta kaudesta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään.

FC Jazzin onneksi joukkue voitti molemmat paikallispelit MuSaa vastaan kauden aikana. Jos ne olisivat kääntyneet MuSan voitoiksi, olisi FC Jazz pudonnut Kolmoseen MuSan paikalla.

Porissa on voinut tottua lähes aina siihen, että naisten Superpesiksessä pelaava Pesäkarhut sentään toimittaa ja nappaa sen perinteisen mitalin. Ei tänä vuonna.

Pesäkarhut oli neljäs. Se ei kuulosta sijoituksena erityisen huonolta, eikä sitä suoraan olekaan. Kokonaisuus menee masentavaksi siinä vaiheessa, kun Pesäkarhujen materiaalia verrataan vastustajiin. On vaikea nähdä, miten Pesäkarhujen pelaajilla tahkonnut joukkue olisi voinut olla naisten Superpesiksessä ainakaan paljon huonommalla sijalla kuin neljäntenä.

Pesäkarhut hävisi välieräsarjassa Jyväskylän Kirittärille voitoin 0–3. Kausi päättyi lopulta tappioon pronssisarjassa Lapuan Virkiälle.

Jotain hyvääkin vuonna 2022 sentään nähtiin.

MuSa otti toisen peräkkäisen Suomen mestaruutensa naisten futsal-liigassa. Sen joukkue teki vieläpä ylivoimaisella tavalla. Runkosarjassa ryhmä oli 12 pistettä edellä kakkoseksi tullutta ja finaalisarjan MuSa voitti tyylipuhtaasti 3–0. Ilmaan ei siis jäänyt leijumaan minkäänlaista epäselvyyttä parhaasta.

Jääpallon Bandyliigassa pelaava Narukerä saalisti puolestaan pronssia. Se oli ihan hyvä suoritus, joskin myös Narukerän kauden maussa on mukana kitkerä sävy.

Porilaiset hävisivät välieräsarjassa Akillekselle vasta ratkaisevassa viidennessä pelissä. Seuran tavoitteena oli voittaa mestaruus, joten pronssimitali ei valtavia riemunkiljahduksia aiheuttanut.

Keilailussa Porin Giantsin naiset nappasivat tavallaan omansa, ja palkintokaappiin tuli jo yhdeksäs SM-liigan kultamitali keilailussa.

Giantsin johtotähti oli porilaisseuraa edustava turkulaistamperelainen Peppi Konsteri. Hän voitti lähes kaiken mahdollisen kirkkaimpana kruununa Euroopan mestaruus All events -kisamuodossa ensimmäisenä suomalaisnaisena.

MuSan naisten futsaljoukkue oli niitä harvoja porilaisryhmiä, jolla oli syytä tuulettaa vuonna 2022.

Porissa voidaan todeta, että onneksi on Matti Mattsson.

Hän piti henkilökohtaisesti kaupungin urheilumainetta yllä Suomen laajuisesti. Roomassa elokuussa uitu 200 metrin rintauinnin EM-hopea oli mahtava suoritus, vaikka kultamitalia Mattsson Roomasta haki.

Hän nousi suorituksellaan harvalukuiseen suomalaisten yksilöurheilijoiden joukkoon, joka on onnistunut voittamaan mitalin olympialaisissa, MM-kisoissa ja EM-kisoissa. Aikaisemmin vastaavaan oli pystynyt vain kolme porilaista urheilijaa. Henkilökohtaisen mitalin olympia-, MM- ja EM-kisoissa olivat ennen Mattssonia saavuttaneet jousiampuja Kyösti Laasonen sekä painonnostajat Kaarlo Kangasniemi ja Jouni Grönman.

Porilaisen Nooralotta Nezirin kausi meni puolestaan pilalle loukkaantumisen takia. Tavoitteet olivat kaudelle kovat, mutta koronatartunta ja erilaiset vammat pilasivat koko aitajuoksijan kesän. Hän ei päässyt missään vaiheessa edes kilpailemaan ihan tosissaan.

Paralegenda Leo-Pekka Tähti kellotti pyörätuolikelauksen T54-luokassa 100 metrin maailman kärkiajan (13,92), mutta arvokisamitaleita hän ei pystynyt tällä kertaa kelaamaan. Syy oli se, ettei parayleisurheilussa järjestetty arvokisoja.

Matti Mattsson nappasi EM-hopeaa, joka oli porilaisen urheiluvuoden ylivoimaisesti kovin suoritus.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut