Suomi kuittaa Qatarin riistokisoista miljoonapotin – näin kaksinaamaista peliä jalkapallopomot pelaavat

Voi olla että kuukauden kuluttua paasauksemme Qatarin kisojen vääryyksistä alkaa kuulostaa kaksinaismoralistiselta, kirjoittaa Vesa Rantanen.

Kiistanalaiset MM-kisat ovat tuottoisat myös Suomen palloliitolle. Kuvassa keskellä Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino.

24.11. 16:08

Elämme ylemmyydentuntoisessa harhassa, sanoo historiantutkimuksen tämän hetken kuumin tähti, brittiläinen Peter Frankopan, jos hänen miljoonia myyneiden Silkkitie-teostensa perusviestin radikaalisti tiivistää.

Hänen mukaansa emme länsimaissa ymmärrä, että maailman taloudellinen valta on jo hyvän aikaa siirtynyt muualle.

Vesa Rantanen.

Hittikirjailija patistaa eurooppalaisia opiskelemaan uusia maailman mahteja. Tuoreessa Suomen Kuvalehden haastattelussa hän sanoo (lyhentäen):

”Pakistanissa, Indonesiassa ja Filippiineillä on yhteensä yhtä paljon ihmisiä kuin koko Euroopan unionissa. Meidän perspektiivimme maailmasta on täysin väärä.”

Läntinen maailma ei siis enää määrää.

Frankopanin pöyhkeä väite länsimaisen sivistyneistön kapeakatseisuudesta kulminoituu Qatarin MM-kisoissa. Liberaalin humanismin kasvatit eivät pysty käsittämään Kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan ratkaisua Qatarin kisoista.

Moraalinen kisoihin liittyvä ongelmamme tiivistyy Ylen kunnianhimoisissa tv-lähetyksissä, joista tuntuva osa on käytetty yhteiskuntakriittiseen keskusteluun varsinaisesta jalkapallostudiosta erillisessä segmentissä.

Siinä, Ylen sivupöydässä, länsimainen hegemonia yrittää ripittäytyä sen kiusallisen ongelman edessä, että olemme mukana ja katsomme kisoja, joissa meidän ei pitäisi olla ja joita meidän ei pitäisi katsoa.

Silti, kuten Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti Ylellä sanoi, Suomi pelaisi kisoissa, jos olisi sinne päässyt.

Ensimmäisten tv-katsojalukujen perusteella me myös katsomme kisoja aktiivisesti – emme eurooppalaisittain kuitenkaan aivan niin intohimoisesti kuin ”normaalien” kisojen aikaan.

Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti aikoo poiketa kahdesti Qatarissa MM-kisojen aikana edistämässä ihmisoikeuksia ja suomalaisen jalkapallon asiaa.

Ne muuten järjesti viimeksi Venäjä 2018. Yhteiskuntakriittinen keskustelu oli silloin korviahuumaavan hiljaista verrattuna siihen pauhuun, jonka homojen, naisten ja siirtotyöläisten asema piskuisessa Qatarissa on nyt aiheuttanut.

Toivottavasti tämä on merkki urheilumaailman yhteiskunnallisesta heräämisestä. Se tapahtui marraskuussa 2022, vain vähän sen jälkeen, kun Kiinassa oli urheiltu olympialaiset vailla kummoisia vastalauseita.

Eurooppa on nyt verenhimoisen tietoinen Qatarin ja Fifan ongelmista, mutta kiintoisin kysymys lienee, menikö juna jo.

Yksi ruma episodi kisoissa jo nähtiin, kun eurooppalaisten jalkapallojättien piti Englannin johdolla ilmaista tukensa universaaleille ihmisoikeuksille. Kapteenien piti kantaa otteluissa One love -sateenkaarinauhaa, joka tukee mm. seksuaalista yhdenvertaisuutta.

Kun Fifa uhkasi nauhan kantajaa keltaisella kortilla – siis HUH-HUH – eurojätit vetäytyivät mielenilmauksesta.

Homoseksuaalisuus on Qatarissa rikos – kuten se on seitsemässä muussa MM-kisoihin osallistuvassa maassa.

Englannin kapteeni Harry Kane kantoi Fifan sallimaa No discrimination -nauhaa turnauksen avauksessa Irania vastaan. Iranin hallinto tukahduttaa parhaillaan maassa noussutta protestiaaltoa väkivalloin.

Samaan aikaan muun muassa Ari Lahti Qatarin-matkaansa perustellessaan hekumoi ajatuksella, että ”aktiivista dialogia käymällä” Suomi voisi Euroopan jalkapallomaiden kanssa muuttaa Fifan tapaa toimia ja ehkä jopa Qatarin yhteiskuntajärjestystä.

Frankopan pitäisi tätä todennäköisesti lapsellisena ajatuksena, joskin Fifan räikeimpiä korruptiomekanismeja on pystytty sitten vuoden 2010 vähän korjaamaan.

Eurooppa on epäonnistunut arvojensa juurruttamisessa kaikkialla maailmassa, jopa EU:ssa. Etenkin urheilussa epäonnistumisten sarja on räikeä.

Eurooppalaiset pitävät itsestään selvänä, että kansainväliset urheilujätit, kuten Fifa ja KOK, jakaisivat meidän maailmankuvamme.

Tässä ei ole onnistunut YK, ja tätä ei tosissaan ole yksikään urheilujärjestö vuosikausiin edes yrittänyt. Ihanteemme eivät ole juurtuneet eikä maailma ole valaistunut, vaikka kisoja on viety tavoitteen varjolla ties minne.

Euroopasta on tullut sekä urheiluvallan että varsinkin -rahoituksen sivustakatsoja.

Esimerkiksi Venäjä onnistui 2000-luvulla ostamaan ja lahjomaan otteeseensa suuren osan Euroopan urheilusta. Sodasta huolimatta Venäjän niskalenkki urheilusta on edelleen luja, ja siksi järjestöt kipuilevat sen kanssa, että Venäjä nyt oli pakko ainakin sodan ajaksi sulkea ulos.

Harmoniaa on kuitenkin koeteltu koko ajan.

KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach on sopertanut samantyyppistä, meidän korviimme soopalta kuulostavaa dadaa, kuin Fifan puheenjohtaja Gianni Infantino, joka on vuoroin homo, vuoroin siirtotyöläinen.

Pitäisi ymmärtää, etteivät he puhu meille vaan toiselle puolelle maailmaa.

Sinne urheiluvalta on vaivihkaa livahtanut hyvin pitkälle oman ahneutemme vuoksi.

Euroopan unionin noin 500 miljoonaa ihmistä on kuudestoistaosa maapallon väestöstä. Lopuista 7,5 miljardista läheskään kaikki eivät jaa näkemyksiämme eivätkä niitä välttämättä halua koskaan jakaa, vaikka kuinka niin haluaisimme.

Juuri heistä KOK ja Fifa haluavat nyt ensisijaisesti uusia ystäviä.

Jalkapallon MM-kisoissa on kahdeksan maata, joissa homous on lain mukaan rikos. Ja usea MM-maista on hyvin konservatiivinen jättiläinen, kuten Brasilia ja Argentiina. Näissä maissa kisauutisointia ei kehystetä Qatarin ongelmilla, kuten me Euroopassa. Edes amerikkalainen Fox ei juuri ole ihmisoikeuksista lähetyksissään puhunut.

Tuntuu, että me toistelemme omassa kuplassamme meille kaikille itsestäänselviä asioita, kun kisoja seuraa usea miljardi ihmistä, joita meidän moraalipainimme ei hetkauta pätkääkään.

Urheilun uusi asiakaskunta, kenties.

Eurooppalaista jalkapalloa hallitsevat tätä nykyä qatarilainen ja saudiarabialainen raha. Samaan aikaan kun me sitä kahmimme, oletamme, että maat dialogin kautta vääntyvät länsimaiseen asentoon.

Toinen käsi ottaa ahnaasti ja toinen työntää narulla.

Qatarin kiistanalaiset kisat avattiin sunnuntaina 20. marraskuuta. Isäntämaa Qatar hävisi Ecuadorille 0–2.

Nykyisestä kiivaasta yhteiskunnallisesta keskustelusta huolimatta on edelleen hyvin mahdollista, että Qataria vielä paljon armottomampi Saudi-Arabia isännöi MM-kisoja 2030 yhdessä Egyptin ja Kreikan kanssa.

Homous on todennäköisesti Qatarissa edelleen rikos 2030 ja siirtotyöläisten sekä naisten asema heikko, vaikka nyt käänsimme sinne kriittisen valokeilan kuukaudeksi.

Tai sitten voimme myöntää, että sellainen jalkapallodiplomatia, jossa toinen käsi ottaa ja toinen työntää narulla, ei ole rehellinen resepti.

Maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi sanottu argentiinalainen Lionel Messi on Saudi-Arabian turismin mainoskasvo. Saudi-Arabia hakee vuoden 2030 kisoja yhdessä Egyptin ja Kreikan kanssa. Myös Argentiina hakee yhdessä Chilen, Paraguayn ja Uruguayn kanssa samoja kisoja.

Venäjän paluu urheiluun saattaa olla lähempänä kuin sodan loppu, koska KOK:ssa ylintä valtaa käyttävä 102-jäseninen yleiskokous ei täysmääräisesti jaa meidän näkemystämme Venäjästä tai maailmasta ylipäätään.

On myös hyvin epätodennäköistä, että me yhteisissä urheilukisoissa sisarellisesti kamppailemalla saamme heidät ajattelemaan tavallamme.

Minä voin raapustaa kiivasta kolumnia ja Ylen sivupöydän ääressä voidaan voivotella mitä tahansa, mutta fakta on, että urheilussa valta on siirtymässä epädemokraattisille tahoille, koska olemme persoja niiden rahalle.

Järkevästi ja demokraattisesti toimivien länsimaisten osakeyhtiöiden saati valtioiden on hankalampi ostaa urheiluvaltaa kuin fossiilisista luonnonvaroista satumaiset omaisuudet pumppaavien diktatuurien.

Siksi urheilu on yhä hanakammin kumartanut sinne, mistä rahaa tulee, ja pyllistänyt sinne, missä halutaan ajaa oikeudenmukaista maailmaa.

Idealismilla ei elä, mutta periaatteet voi syödä.

Kapteeninnauhaprotestia viritelleet eurojätit voisivat osoittaa suoraselkäisyyttä esimerkiksi kieltäytymällä pelaamasta Fifan alaisuudessa.

Eurojätit voisivat perustaa omat sarjansa ja kutsua mukaan vain demokratiaan sitoutuneet maat. Rajanveto tosin käy vaikeaksi, koska jos maailman maat listataan demokratiajärjestykseen, niin johonkin kohtaan asettuu kaksi käytännössä identtistä valtiota, joista toinen jää pahisten puolelle ja toinen kelpaa hyviksiin.

Jos saamelaisilta kysytään, niin Suomikaan ei saa puhtaita papereita ihmisoikeuskysymyksissä.

Ja voihan olla, ettei Fifa – tai KOK:aan – edes kaipaa Eurooppaa saarnaamaan.

Jalkapallon MM-turnaus kasvaa ensi kerralla 32 maan mittelöstä 48 maan turnaukseksi, jolloin länsimaisten demokratioiden prosentuaalinen osuus mahdollisesti entisestään pienenee.

Ehkä syy euromaiden lammasmaiseen käytökseen onkin siinä, että valtasuhteiden perustavanlaatuinen muutos on hiljaa ymmärretty.

Frankopanin teoksia ei ehkä ole luettu, mutta painavimman paperin mahtia kuuntelee jokainen.

”Saamme vuosittain ihan merkittävän määrän rahaa Fifalta suomalaisen jalkapallon kehittämiseen”, puheenjohtaja Ari Lahti perusteli matkaansa Qatariin, josta hän ”aktiivisen dialogin” palkintona kotiuttaa kahden miljoonan euron Fifa-tuet.

On aikamoista, että pystymme Euroopassa kiemurtelemaan niin, ettei meihin lainkaan osu vanha viisaus: sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Fakta

Qatarin MM-kisojen ongelmat

Tausta: Kansainvälisen jalkapalloliiton (Fifa) hallitus päätti joulukuussa 2010 myöntää vuoden 2022 MM-kisat Qatariin.

Päätöksen tehneistä 22 hallituksen jäsenestä 20 on joko tuomittu korruptiosta tai saanut syytteen eettisesti arveluttavasta toiminnasta.

Vaatimuksia kisojen siirtämisestä pois Qatarista esiintyi jo 2010-luvun alussa. Bleacher Report listasi vuonna 2014 viisi perustelua. Näitä olivat kuumuus, kisojen erikoinen ajankohta (mikä tarkoitti eurooppalaisten sarjojen keskeytymistä useiksi viikoiksi), homofobia, siirtotyöläisten surkea asema ja jalkapalloinfrastruktuurin puuttuminen.

Toukokuussa 2015 Sveitsin poliisi teki yllätysratsian Fifaan. Taustalla olivat Yhdysvaltojen liittovaltion syyttäjäviranomaisten saamat tiedot Fifan johtohenkilöiden rikosepäilyistä.

Keväällä 2019 Fifa suunnitteli turnauksen laajentamista 48 maan laajuiseksi. Kisoja olisi pelattu Qatarin lisäksi Saudi-Arabiassa, Bahrainissa ja Arabiemiraateissa. Fifa yritti rauhoittaa Qatarin naapurimaiden vuonna 2017 julistamaa saartoa ”futisdiplomatiallaan”.

Ihmisoikeusjärjestöt ja Kansainvälinen rakennusliitto (BWI) vastustivat kisojen viemistä maihin, joissa ihmisoikeudet ja työolot olisivat vielä huonommalla tolalla kuin Qatarissa. Fifa luopui hätäsuunnitelmastaan toukokuussa 2019.

Stadionien rakentamisen ja muiden kisoihin liittyvien rakennusprojektien yhteydessä kuolleiden määrää on mahdoton arvioida, mutta tutkivien journalistien selvitysten perusteella heitä on tuhansia. Fifa on puolustanut kisojen järjestämistä sillä, että kisavalmistelujen ansiosta ihmisoikeudet ja työolot ovat parantuneet. Fifa ei ole kuitenkaan valmis maksamaan korvauksia rakennustöissä kuolleiden ihmisten omaisille.

Qataria hallitsee Al Thanin suku, eikä maassa ole poliittisia puolueita. Hallitseva eliitti voi toimia mielivaltaisesti. Qatar on ilmoittanut, että MM-turnaus on ilmastonsuojelun kannalta tarkkaan mietitty tapahtuma. Todennäköisempää on, että iso osa Dohaan rakennetuista stadioneista jää ilman jatkokäyttöä, kun MM-spektaakkeli päättyy Qatarin itsenäisyyspäivänä 18. joulukuuta.

Juha Kanerva

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut