Siirtotyöntekijöitä matkalla Lusail-stadionin rakennustyömaalle joulukuussa 2019.

Upporikkaan Qatarin minimipalkalla ei moni pärjää

Siirtotyöntekijöiden asema Qatarissa on edelleen heikko, vaikka maassa on tehty lakiuudistuksia. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila sanoo, että ongelmia on kaikilla työsektoreilla, joissa on siirtotyöntekijöitä.


18.11. 2:00

Qatarin MM-turnausta ei olisi pystytty rakentamaan ilman siirtotyöntekijöitä, ja heihin kytkeytyvät MM-turnauksen suurimmat ongelmat.

Kahdentoista vuoden ajan on puhuttu Qatarin siirtotyöntekijöiden kohtaamista työoikeuden loukkauksista ja ihmisoikeusloukkauksista sekä esitetty väitteitä tuhansista kuolleista siirtotyöntekijöistä MM-turnausta rakennettaessa.

Edelleen siirtotyöntekijöistä pitää puhua, sillä heidän ongelmansa eivät ole kadonneet mihinkään.

Qatar on parantanut siirtotyöntekijöiden asemaa lakiuudistuksilla, mutta lait ja niiden toimenpano eivät ole vieläkään riittävällä tasolla.

Vuoden 2022 jalkapallon MM-turnaus annettiin Qatarin järjestettäväksi vuonna 2010, ja sen jälkeen Qatarin väkiluku ja siirtotyöntekijöiden määrä on kasvanut kymmenillä prosenteilla. Nyt heitä on maassa vähän yli kaksi miljoonaa, mikä vastaa yli 90 prosenttia emiirikunnan työvoimasta. Siirtotyöntekijä-termi kattaa kaikki ammattinimikkeet vartijoista insinööreihin.

”Mahdollisuus ilmoittaa työnantajan väärinkäytöksistä on tosi heikko.”

Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kaari Mattilan mukaan siirtotyöntekijöiden oikeudet toteutuvat Qatarissa edelleen heikosti.

”Ongelmia on paljon kaikilla työsektoreilla, joissa on siirtotyöntekijöitä”, hän sanoo.

Ongelmat koskevat esimerkiksi palkkoja, vapaapäiviä, sairauspäiviä, toimivia valitusteitä ja siirtotyöntekijöiden yhdistymisoikeutta, kun riippumattomien ammattiyhdistysten perustaminen on kielletty.

”Mahdollisuus ilmoittaa työnantajan väärinkäytöksistä on tosi heikko, ja valittaminen sisältää riskin siirtotyöntekijän karkottamisesta. Edelleen maassa on pakkotyön elementtejä. Edelleen osan työntekijöistä passi on työnantajan hallussa”, Mattila sanoo.

HS on haastatellut kahteen otteeseen tänä vuonna Qatarin siirtotyöntekijöitä heidän tilanteestaan. Viimeisin tapaaminen oli lokakuussa Suomessa, kun HS tapasi filippiiniläisen siirtotyöläisen, joka on asunut Qatarissa yli kymmenen vuotta. Tässä jutussa häntä kutsutaan filippiiniläisellä nimellä Valeria. Se ei ole hänen oikea nimensä. Hän esiintyy tunnistamattomana turvallisuutensa takia.

Valeria on työskennellyt rakennushankkeissa, joita on tehty MM-turnausta varten. Hän sanoo, että rahan takia hänen olisi helppo olla välittämättä asioista. Hänen vuosipalkkansa on huomattavan hyvä suomalaisellakin mittapuulla.

”Asemani takia on hullua, että yritän vaikuttaa asioihin. Mutta minulla on asema, ja sieltä pystyn vaikuttamaan ja parantamaan naisten oikeuksia.”

Hänellä on myös henkilökohtaisia syitä vaikuttaa asioihin.

”Olen kokenut seksuaalista häirintää työssäni. Vihaan rasismia ja sitä, että naisia kohdellaan kaltoin. Siksi haluan vaikuttaa.”

Ammattiliittojen toiminta on ollut kiellettyä Qatarissa, mutta siirtotyöntekijät ovat pyrkineet parantamaan olosuhteitaan ryhmittymällä kansallisuuksien mukaan. Näissä eri kansallisuuksien muodostamissa ryhmissä tarjotaan esimerkiksi työturvallisuuskoulutusta ja lakineuvontaa. Kansallisuusryhmillä on keskusteluyhteys Qatarin työministeriöön.

Millaisia lakiuudistuksia ja parannuksia siirtotyöntekijöiden hyväksi on sitten tehty?

On säädetty laki minimipalkasta, turvattu palkkojen maksamista, suitsittu ihmiskauppaa ja huijauksia työntekijöiden lähtömaissa, helpotettu työpaikan vaihtamisprosessia, sallittu maasta poistuminen ilman lupaa sekä perustettu työoikeuksia ja neuvottelukuntia työpaikoille.

Maaliskuussa 2021 Qatarissa tuli voimaan laki minimipalkasta, jonka pitää olla vähintään 1 000 Qatarin rialia kuussa (263 euroa), sekä lisäksi on maksettava 500 rialia asumiseen (132 euroa) ja 300 rialia ruokaan (80 euroa). Ennen lain voimaantuloa siirtotyöntekijöille maksettiin yleisesti yhteensä 1 000 Qatarin rialin (263 euroa) suuruisia kuukausipalkkoja.

Lain voimaantulon jälkeenkin minimipalkka on tosin edelleen riittämätön johtuen Qatarin korkeista elinkustannuksista. Siirtotyöläisillä on usein perhettä tai sukulaisia elätettävänään tai tuettavanaan kotimaissaan, mutta minimipalkasta jää liian vähän ylimääräistä lähetettäväksi kotimaahan.

”Joskus yrityksillä ei ole rahaa maksaa palkkoja.”

Palkkojen maksamisen turvaamiseksi yritysten täytyy maksaa palkat pankkisiirtoina. Samalla työministeriö pystyy valvomaan, että palkat maksetaan ajallaan. Siitä huolimatta palkkoja maksetaan edelleen myöhässä.

”Tämä on yksi suurista ongelmista tällä hetkellä. Joskus yrityksillä ei ole rahaa maksaa palkkoja”, Valeria sanoo.

Työpaikan vaihtaminen on nykyään lainsäädännön osalta siirtotyöntekijöille helpompaa kuin aiemmin. Valerian mukaan lainsäädännön noudattamisessa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa. Työnantajat voivat liian helposti vaikeuttaa työntekijän siirtymistä yrityksestä toiseen.

”Työnantajat voivat keksiä rikkeitä työntekijää kohtaan, kuten väittää työntekijän karanneen, tai sitten työnantaja voi irtisanoa työntekijän majoituksen välittömästi, mikä johtaisi vaikeuksiin työpaikan vaihdossa”, Valeria kertoo.

Aiemmin siirtotyöntekijöiltä vaadittiin työnantajan lupa maasta poistumista varten.

”Poistumislupa on erittäin oleellinen asia siirtotyöläisille. On hyvä, että sitä ei enää vaadita.”

Kotiapulaisten asemaa on parannettu viisi vuotta sitten hyväksytyllä lailla. Ammattiryhmälle on laadittu oma lakinsa, koska kotiapulaisten työnantajana ei ole yritys vaan yksityishenkilö.

”Heillä on mahdollisuus valittaa työnantajastaan. Tosin he kokevat tekojensa seuraukset silloin, sanotaan näin. Mutta tästä laista on ollut paljon hyötyä kotitaloustyöntekijöille”, Valeria sanoo.

Qatarin työministeriö on auttanut siinä, että yrityksiin on muodostettu työntekijöiden toimikuntia, joissa yritysten johto ja työntekijöiden valitsemat edustajat ovat voineet keskustella ja neuvotella työntekijöiden huolista.

”Neuvottelukuntia on MM-turnaukseen liittyvillä stadiontyömailla mutta ei muualla. Ja siksi yritämme saada samaa mallia käytäntöön kaikille siirtotyöläisille”, Valeria kertoo.

Siirtotyöntekijöitä on Qatarissa kaikissa ammattiryhmissä, kuten vaikkapa vartijoina.

Uhkana on, että monet siirtotyöntekijöiden aseman parantamiseksi tehdyt toimenpiteet lakkaavat kisojen jälkeen.

Edellä mainitut työntekijöiden toimikunnat toimivat MM-kisojen järjestelytoimikunnan alaisuudessa. Kun kisojen jälkeen järjestelytoimikunta lakkautetaan, lakkaavat myös työntekijöiden neuvottelukunnat.

Rakennus- ja puualojen ammattiliittojen kansainvälisen kattojärjestön BWI:n ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n avulla on perustettu Yhteisöjohtajien foorumi. Siellä puhutaan työntekijöiden huolista, joihin tarvittaisiin Qatarin hallituksen toimia. Tämän lisäksi siirtotyöntekijöille haluttaisiin perustaa oma siirtotyöntekijöiden keskus.

”Jos Yhteisöjohtajien foorumi lakkautetaan, olisi siirtotyöläisillä ainakin siirtotyöntekijöiden keskus. Silloin meidän olisi helpompi keskustella työministeriön kanssa. Keskuksesta tulisi paikka, jossa kaikki siirtotyöläiset voisivat saada apua kansallisuudesta riippumatta”, Valeria sanoo.

”Sinne siirtotyöläinen voisi mennä, jos hänellä ei olisi muuta paikkaa. On tapauksia, joissa työntekijä joutuu kadulle, kun työnantaja häätää hänet asunnosta. Meillä filippiiniläisillä on oma suojamme, jos näin käy, mutta esimerkiksi kenialaisilla kotitaloustyöntekijöillä ei ole mitään paikkaa, jos heidät häädetään.”

Qatarin hallituksen pitäisi ensin hyväksyä Siirtotyöntekijöiden keskuksen perustaminen, ja sen lisäksi keskus tarvitsisi rahoitusta.

”Meidän pitää saada heidät [Qatarin hallitus] ymmärtämään, miksi tarvitsemme keskuksen. Tarvitsemme nyt kansainvälisten järjestöjen tukea, jotta näiden muutosten [lakiuudistusten] jatkuvuus turvataan”, Valeria sanoo.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat ehdottaneet, että siirtotyöntekijöiden hyväksi perustettaisiin korvausrahasto, josta maksettaisiin korvauksia esimerkiksi rakennustöissä kuolleiden siirtotyöntekijöiden perheille.

”Ajattelen, että Fifan oma ihmisoikeuslinjaus edellyttäisi siltä korvauksiin ryhtymistä.”

Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kaari Mattilan mukaan vaatimus korvausrahastosta on uudenlainen verrattuna aikaisempiin kisoihin, mutta se on ”tärkeä vaatimus”.

Fifan vuonna 2017 julkaistussa ihmisoikeuskäytännössä on sitouduttu noudattamaan YK:n periaatteita työstä ja ihmisoikeuksista. Heti kolmannessa kirjallisessa sitoumuksessa todetaan, että Fifa lupaa välttäähaitallisia ihmisoikeusvaikutuksia toiminnassaan mutta se lupaa myös korjata sellaiset vaikutukset, jos niitä tapahtuu.

Tämän julkisen sitoumuksen perusteella korvausrahaston perustaminen on perusteltu vaatimus ja Fifan pitäisi siihen vähintäänkin osallistua.

”Ajattelen, että Fifan oma ihmisoikeuslinjaus edellyttäisi siltä korvauksiin ryhtymistä”, Mattila sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut