Jere Heino yksi Suomen vain kolmesta painijasta MM-kisoissa, mutta lajin päävalmentaja sai toivoa tulevaisuuteen

Painiseurat kokoontuivat Kuortaneelle keskustelemaan lajin tulevaisuudesta. Serbian MM-molskilla painitaan jo loppuviikosta alkaen.

Porin Paini-Miesten Jere Heino (oik.) jahtaa vapaapainimenestystä lajin MM-kisoissa Serbiassa ensi viikolla.

7.9. 16:01

STT, Helsinki

Painin päävalmentaja Juha Lappalaisella on ollut pitkä retki lajin molskimelskeessä.

Lappalainen vietiin Tikkurilan urheilutalon uutuuttaan hohtaneelle painisalille vuonna 1980, ja painiseuraksi valikoitui Ylä-Tikkurilan Kipinä.

”Äitihän minut painisalille vei. Hänen mielestään oli liian vilkas lapsi, ja hänen ajatuksenaan oli, että paini rauhoittaisi minut. Niin siinä sitten myös kävi”, päävalmentaja Lappalainen sanoo.

Aikakone vieköön vuoteen 2005. Painin olympiaedustaja ja EM-kuutonen Lappalainen väänsi tuolloin Vantaan kansainvälisessä painicupissa. Lappalainen oli häviöllä valkovenäläiselle arvokisamitalistille 0–6. Äiti Eila Saukkonen käveli painimaton kulmalle kesken matsin ja sanoi Juha-pojalleen:

”No niin, poika. Nyt on lämmitelty. Alahan painia!”

Juha totteli äitiään ja voitti matsin.

Savolainen sivussa rannevamman takia

Suomen painin päävalmentajana Lappalainen on nyt toistamiseen. Ensimmäinen pesti kattoi vuodet 2013–2016.

Torstaina hän vie suomalaispainijat MM-kisoihin Serbiaan. Poikkeuksellista moniin aiempiin MM-kisoihin on, että kreikkalais-roomalaisessa painissa Suomea edustaa nyt vain kaksi painijaa: Matias Lipasti 72-kiloisissa ja Konsta Mäenpää 130-kiloisissa.

MM-Serbiaan matkaa myös Porin Paini-Miesten vapaapainija Jere Heino.

Naispainijoita MM-kisoihin ei lähde.

”Edustuspainijoita on loukkaantuneina, ja alle 23-vuotiaat ovat myöhemmin omissa MM-kisoissaan”, Lappalainen toteaa.

Joukosta puuttuvat molemmat Tokion kisojen olympiaedustajat: Arvi Savolainen ja Elias Kuosmanen, joka kisaa nyt raskaan sarjan edustuspaikoista Mäenpään kanssa.

Yksi sairastuvalla olevista on 97-kiloisten kevään EM-hopeamitalisti Savolainen. Hänen ranteensa vaurioitui Puolassa elokuussa.

Käsikirurgiaan erikoistunut lääkäri Juuso Tamminen operoi Savolaisen ranteen, jotta Savolainen ehtii kuntoutua ajoissa. Pariisin vuoden 2024 kesäolympialaisiin ei ole enää mahdottoman paljon aikaa, ja ranteen kuntoutus kestää kuusi kuukautta.

”Ensimmäiset painin olympiapaikat ovat jaossa jo ensi vuoden MM-kisoissa”, Lappalainen muistuttaa.

Painia tosissaan ja tavoitteellisesti harjoittavia painijoita ei ole viime vuosina ollut Suomessa takavuosien malliin.

Painiseuroissa tähän on havahduttu.

Kuortaneen seuravalmentajapäiville kokoontui syyskuun alussa peräti 120 valmentajaa pohtimaan lajin tulevaisuutta.

”Tuo tilaisuus oli hyvähenkinen ja toivoa antava”, Lappalainen sanoo.

Eksotiikkaa vihkimisessä

Lappalainen, 49, tunnettiin jo aktiivivuosinaan siitä, että treenivastustajia hakiessaan hän oli valmis matkustamaan mihin vaan. Ihan loogista oli se, että hänet vihittiin Miia-rakkaansa kanssa Mauritiuksella.

”Meidät vihkinyt paikallinen poppamies kysyi myös sitä, että miten karja jaetaan, jos ero tulee”, Lappalainen muistelee.

Ruotsin Haaparannalla vuonna 2004 järjestettyihin EM-kisoihin Lappalainen kävi 66-kiloisten edustuspaikasta kovan kisan seuratoverinsa Ari Härkäsen kanssa.

Härkänen valittiin kisoihin, ja hän paini EM-pronssia. Härkäsen kiihkein kannustaja pronssimatsissa oli hänelle EM-paikan hävinnyt Lappalainen.

”Jos en minä, niin sitten sinä, samaa Suomea me molemmat”, Lappalainen ajatteli tuolloin.

Niin hän ajattelee yhä. Kokonaisetu menee oman edun edelle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut