”Haluatko sä voittaa tämän” – Näin rakentui Wilma Murron mestarillinen kisa

Wilma Murron Euroopan mestaruus vaati kylmähermoisia ratkaisuja. Murto nousi teininä tähdeksi, mutta vaikeuksia riitti monen vuoden edestä.

Wilma Murto oli mestaruuden jälkeen Münchenin olympiastadionin ykköstähti.

18.8. 9:20

München

Wilma Murron seiväshypyn Euroopan mestaruus tuli tavalla, joka jää suomalaisiin historiankirjoihin muistiin isoin kirjaimin.

Kolmea komeaa Suomen ennätystä tuskin kukaan osasi odottaa. Matkalla 485:n korkeuksiin ennätti tapahtua paljon.

”Nyt tuli ulos se, mikä on tuntunut olevan tuloillaan jo pitkän aikaa. Uskoin, että pystyn tähän. Meni niin kuin piti!” yli tunti kisan päättymisen jälkeen kirjoittavan suomalaisen median eteen päässyt Murto sanoi.

Finaali alkaa hallitusti. Murto tulee kisaan mukaan vasta 440:ssä. Hän aloittaa kilpailun jäykemmällä seipäällä kuin karsinnan. Ensimmäinen huono hyppy tulee 455:stä, mutta urheilija ja valmentaja Jarno Koivunen eivät panikoi. Muutoksiin ei ole tarvetta.

Onnistuminen tulee toisella yrityksellä.

Jo etukäteen on selvää, että 465 alkaa olla mitalien kannalta ensimmäinen ratkaisun paikka. Murto selvittää sen toisella, mikä ei vielä mitalia enteile. Yllättäen kilpailija toisensa perään joutuu vaikeuksiin tässä vaiheessa. Yhtäkkiä Murto huomaa:

”Hetkonen, meitä on enää kolme.”

Murto ei riehaannu, mutta sisältä pulppuaa vapautunutta energiaa. Hyppääjä pääsee flow-tilaan ja haluaa mennä päätyyn asti.

Murto jatkaa kisaa toiseksi suurimmalla seipäällä, jolla on koskaan hypännyt. Rima tippuu 470:stä. Murto astelee tuttuun tapaan Koivusen luo. Mitä tehdään? Slovenian Tina Šutej ja Kreikan Aikateríni Stefanídi ovat nyt edellä.

Koivunen avaa suunsa.

”Haluatko sä voittaa tämän”, hän kysyy.

Murto ei edes vastaa, vaan palaa seiväspaikalle päättäväisenä. Hän ei halua varmistella himmeämpiä mitaleja, vaan tavoitella kultaa. Hän jättää kaksi muuta yritystä seuraavaan korkeuteen 475. Jälkimmäistä niistä ei tarvita.

Wilma Murtoa oli kannustamassa runsaasti hänen läheisiään. Isoäiti Tarja Murto antoi kultahalauksen.

Murto ottaa käsiinsä seipään, jolla hän on hypännyt vain kahdesti urallaan. Aiemmat kokeilut muutama viikko takaperin käydyissä MM-kisoissa päättyivät pudotukseen. Tätä isompaa seivästä hänellä ei edes ole. Murto ottaa kiinni niin tapista kuin pystyy. Hän on suorituksensa kanssa äärirajoilla.

Tulee illan ensimmäinen Suomen ennätys, kun 475 ylittyy. Se ei kuitenkaan paranna Murron sijoitusta, koska myös Šutej ja Stefanídi onnistuvat ensimmäisellään.

Murto miettii, että oma arvo ei mitalin värin mukaan muutu. Hänellä on virtaa tankissa ja itseluottamus huipussaan. Onnistuminen tuntuu mahdolliselta joka ikisellä hypyllä.

Jos ei ihan koko suku, niin puolet siitä kannustaa katsomossa. Murto saa heistä voimaa. Heidän läsnäolonsa tekee tilanteesta erityisen. Hän ylittää 480 ensimmäisellään. Šutej ja Stefanídi tiputtavat ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin kerran.

Murto on Euroopan mestari.

Ilme ei värähdä. Se on Murron tapa. Kun kisa on kesken, se on kesken. Koivunen alkaa jo villiintyä, mutta hyppääjä haluaa jatkaa. Murto imee kaiken hyvänolontunteen, jonka katsomosta saa. Hän on suomalaisittainkin legendaarisen Münchenin olympiastadionin huomion keskipisteenä. Tasan 50 vuotta sitten samalla paikalla juhlittiin Lasse Virénin ja Pekka Vasalan urotekoja olympialaisten juoksumatkoilla. On Murron vuoro.

”Tätä hetkeä en hukkaa.”

Yhden testihypyn jälkeen rävähtää vielä 485. Kisaennätys, Suomen ennätys, kirkas kruunu historialliselle saavutukselle.

Päivän työ on tehty. Murto päästää tunteensa valloilleen. Hän juoksee valmentajansa Jarno Koivusen luo katsomon reunalle.

Kaksikko halaa tovin, mutta pitkiä virkkeitä ei vaihdeta, ei tarvita. Murto ja Koivunen ovat kulkeneet yhdessä pitkän ja vaiherikkaan matkan. On ollut vaikeuksia. Yhteistyö on päättynyt, kunnes on alkanut uudestaan. Tällä hetkellä kunnioitus on suurta molempiin suuntiin.

Wilma Murto pääsi kisan lopulla hurjaan flow-tilaan. Hän teki Suomen ennätyksiä toisensa perään.

Murto nousi ryminällä suomalaisen urheilukansan tietoisuuteen talvella 2016, kun hän hyppäsi Saksan Zweibrückenissä alle 20-vuotiaiden sisäratojen maailmanennätyksen 471.

Murrolla on yhä nimissään kolme kaikkien aikojen parasta hallitulosta nuorissa.

Matka Zweibrückenistä Müncheniin on nelisensataa kilometriä, mutta Murron polku Münchenin mitalistiksi tuntui kestävän ikuisuuden. Hyppy takkusi, ennätykset eivät parantuneet ja valmentajat vaihtuivat tiuhaan. Kehitykseen tuli vuosien tauko.

Paluu Jarno Koivusen valvovan silmän alle on vihdoin tuonut rauhaa ja itsevarmuutta tekemiseen. Jo viime kausi oli hyvä, ja sama tahti on jatkunut tänä kesänä.

”Olen tyytyväinen, että vihdoin kaikki napsahti kohdilleen. Olemme kulkeneen pitkän tien. Nyt tuli aikamoinen palkinto”, Koivunen sanoo.

Haasteita riitti tänäkin vuonna. Mitali oli asetettu tavoitteeksi ennen vuodenvaihdetta. Murto palasi Koivusen kanssa tammikuussa Ranskasta jalka murtuneena. Lentokoneessa kaksikko puhui, että tavoitteesta ei tingitä, aikaa on. Tuo hetki muistui Murron mieleen finaalipäivänä.

Murto saa valmentajaltaan Suomen lipun, jonka kanssa hän kiertää kenttää ympäri.

Stadion on jo käytännössä tyhjä, kun hyppääjä on selvittänyt Ylen ja kansainvälisen median haastattelut. Myös pronssimitalisti Tina Šutej’lla on kestänyt pitkään, mutta hän selvittää rumban suomalaista nopeammin.

”Se oli hieno taistelu. Wilma hyppäsi loistavasti. Hän on nuorten ME-hyppääjä ja hän on osoittanut, että hän voi hypätä korkealta. Tänään hänellä kaikki onnistui”, Šutej sanoo Aamulehdelle.

”Emme olleet tarpeeksi hyviä häntä vastaan.”

Šutej, 33, menestyi itsekin nuorten sarjoissa, joskaan hän ei hypännyt silloin samalla tasolla kuin Murto saman ikäisenä.

”Minullakin meni sen jälkeen pari vuotta etsiessä itseäni. Hän teki saman. Vaikeuksista on hankala päästä henkisesti yli. Hienoa, että hän on siinä onnistunut.”

Hän ylistää myös suomalaisen persoonaa.

”Hän on tosi kiva ja aina avulias. Häntä vastaan on kiva kilpailla, hän on niin positiivinen. Hienoa, että hän löysi hyppynsä monen vuoden vaikeuksien jälkeen.”

Euroopan mestaruuden ratkeamisesta on kulunut yli tunti. Murto astelee kirjoittavan median eteen Suomen lippu yhä olallaan. Tavoite on täyttynyt.

”Olen odottanut tätä todella kauan. Tämä ei yllättänyt, mutta olen tosi ylpeä, että onnistuin tekemään sen, mihin minulla oli mahdollisuuksia”, hän sanoo.

Edessä on vielä paljon juhlia. Jarno Koivunen soittaa läpi kaikki, jotka ovat matkan varrella tukeneet. Kotiin palattuaan hän menee Turun torille kahville.

s

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut