Porilainen jalkapalloväki on kulkenut yhteiseen neuvottelupöytään pitkän matkan. Tie neuvottelupöydästä ulos on aina lyhyempi.
Siksi FC Jazzin ja Musan Salaman puolentoista viikon takaista kohtaamista ei kannata julistaa vielä joukkueiden historian viimeiseksi paikallisotteluksi. Vaaditaan aika monta kampaviineriä ja kahvikupillista, hyvää tahtoa ja ymmärrystä sekä isojakin kompromisseja ennen kuin asiat todella etenevät.
Tuskinpa kabineteissakaan vältytään täysin paikallistaisteluilta.
Asiat helpottuvat ainakin hieman, jos Jazz ja MuSa pelaavat eri sarjoissa siinä vaiheessa, kun yhteisymmärrys löytyy. Silloin uusi edustusjoukkue ottaa automaattisesti ylempänä olevan sarjapaikan.
Mutta perustetaanko uudelle edustusjoukkueelle uusi organisaatio, vai rakennetaanko se olemassa olevan päälle tai yhteyteen? Jos synnytetään uusi edustusjoukkue, luopuuko jompi kumpi tai jopa molemmat nykyisestä sarjapaikastaan, vai jääkö toinen ikään kuin farmiksi? Riittävätkö resurssit ja pelaajat ylipäätään siihen, että toinen jäisi pyörittämään edustustoimintaa kakkosjoukkueen mandaatilla? Miten varmistetaan se, ettei mahdollinen kakkosjoukkue ala jonain päivänä hinkua ykkösjoukkueeksi, jolloin koko kuvio palaisi lähtöpisteeseen?
Jatkavatko kaikki nykyiset seurat joka tapauksessa omaa junioritoimintaansa? Miten uusi edustusjoukkue pystyisi auttamaan junioriorganisaatioita siinä, että ne pysyvät elinvoimaisina ja kasvattavat pelaajia edustusjoukkueeseen? Miten varmistetaan, että junioriorganisaatiot kokevat uuden edustusjoukkueen omakseen?
Pyöritetäänkö uutta edustusjoukkuetta yhdistyspohjalta vai osakeyhtiönä? Jos vastaus on osakeyhtiö, tulisiko nykyisistä yhdistyksistä sen osakkaita? Ne eivät riitä ainakaan ainoiksi osakkaiksi. Kun tavoitteena on Veikkausliiga, osakeyhtiö tarvitsee myös pääomaa. Sitä nykyiset yhdistykset eivät pysty uudellekaan organisaatiolle antamaan.
Kun nämä asiat on ratkaistu, on aika miettiä, kuka tai ketkä seuraa johtaisivat, kuka kasaisi joukkueen ja kuka sitä valmentaisi.
Edessä on monta intohimoa herättävää kysymystä.
Millä nimellä porilaista jalkapalloa viedään tulevaisuudessa eteenpäin?
Työnimi on FC Pori. On kuitenkin vaikea keksiä latteampaa seuran nimeä ja uuden mielenkiinnon herättäjää. No, Pori United olisi lattean lisäksi myös teennäinen.
Nykyisissä nimissä on ehdottomasti valttinsa. MuSan mainion nimenä rasitteena on kuitenkin leimautuminen kaupunginosajoukkueeksi. FC Jazzin nimelle historia antaa kaksi Suomen mestaruutta, yhden 1990-luvun komeimmista suomalaisista urheiluilmiöistä, mutta toki myös tunkkaiset pimulaiset, vaikeroinnit ja konkurssin.
FC Jazz on nimi, jonka Suomessa tuntee joku muukin kuin vain jalkapalloihmiset. Ainakin yli 40- tai yli 50-vuotiaiden keskuudessa.
1990-luku teki Jazzista tunnetun suomalaisen urheilubrändin. Mutta ennen kuin uusi edustusjoukkue liputetaan FC Jazzin nimiin, on paikallaan tutkia puolueettomasti ja vailla tunteita, onko brändi sellainen, että se toisi seuralle vetovoimaa ja rahaa niin Porista kuin sen ulkopuoleltakin. Jos ei ole, kyseessä ei ole brändi. Silloin Jazzin nimestä on turha pitää kiinni.
Lisäksi Jazzin nimellä on vaikea yhdistää porilaista jalkapalloväkeä
Jos puhutaan porilaisesta urheilusta ja brändistä, ei voi unohtaa Ässiä. Jalkapallon siirtyminen nimellisesti osaksi Pataa olisi paluu juurille. Kun Karhut ja RU-38 yhdistyivät 1967, Ässät pelasi kaksi kautta myös jalkapallon SM-sarjassa. Ässien nimellä Poriin tuli myös jalkapallon A-nuorten SM-kulta vuonna 1970.
Muun muassa HIFK ja TPS ovat tosin hyviä esimerkkejä siitä, ettei vahva kiekkobrändi säteile voimaa ja rahaa jalkapalloon.
Lisäksi jalkapallon edustusjoukkueen pelaamisessa Ässien nimellä on kaksi isoa ongelmaa: jalkapalloväki ei sitä halua eikä Ässät olisi toisesta lajista edes omana erillisenä organisaationaan yhtään enempää innoissaan kuin 1980-luvun alussa, jolloin pataseura luopui lopullisesti vain rahareikänä nähdystä jalkapallotoiminnastaan.
Uusi edustusjoukkue tarvitsee nimen ja brändin, jonka jalkapalloihmiset yli seurarajojen voisivat ottaa omakseen, joka herättäisi mielenkiintoa niin omassa kaupungissa kuin sen ulkopuolella.
Nimestä riippumatta huippu-urheilussa toimii silti yksi asia yli muiden mielenkiinnon herättäjänä ja ihmisiä yhdistävänä voimana. Se on menestys.