Nöyryyttä kotikatsomoon – ”Olikin ilouutinen, että Cooper-testitulokset nousivat hiljaisen heinäkuun kotimaiseksi uutishitiksi”

Aapeli Nevala ei usko firmapuulaakin maalitykin osuvan nopeassa tilanteessa edes päätymainokseen.

7.8. 8:00

Latasin keväällä kännykkääni ensimmäiset urheilunseurantasovellukset. Koukuttavin oli Strava, jossa gps-paikannukseen perustuvien etappitulosten avulla voi kilpailla toisten samalla pätkällä pyöräilleiden tai juosseiden ennätystuloksia vastaan.

Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisena pyöräilijänä. Kyläsaaresta urheilukeskukseen alle 20 minuutissa, työmatkakisoissa ohi ei tule kuin sähköpyörät aivan pahimmissa talviloskissa ja niin edelleen.

Stravan segmenttitulokset paljastivat totuuden: kärkeen on matkaa. Enkä tarkoita kansainvälistä tai kansallista kärkeä, vaan Käpylän ja Pasilan juna-asemien välillä pyöräilevien kärkeä. Sama toistui etappi etapilta: Kemiralta Pihlavaan, Kyläsaaresta Ulasoorin Nesteelle, Kokemäeltä Harjavaltaan. Kärki oli kaukana, kaukana ja kaukana.

Kyseinen sovellus oli sattumalta tämän vuoden Ranskan ympäriajon yhteistyökumppani, minkä ansiosta huippupyöräilijöiden Tour-etappeja pääsi ihailemaan samassa formaatissa kuin omia työmatkapyöräilyjä.

Lukemat olivat odotetun raastavia: ympäriajon kakkoseksi sijoittunut Tadej Pogacar polkee 140 kilometriä samaa 35 kilometrin tuntinopeutta, jota sunnuntaikuntoilija saa ylläpidettyä tuulettomalla tasaisella muutaman kilometrin. Lisäksi tämä tapahtuu neljän nousukilometrin Alppi-etapilla ja takana viisitoista vastaavaa rankkaa kisapäivää.

Ympäriajon tv-grafiikat näyttivät etappien loppukireissä 70 kilometrin tuntinopeuksia, mikä herättää kysymyksen: onko grafiikassa virhe, vai onko tuo pyörällä oikeasti mahdollista?

”Ympäriajon tv-grafiikat näyttivät etappien loppukireissä 70 kilometrin tuntinopeuksia, mikä herättää kysymyksen: onko grafiikassa virhe, vai onko tuo pyörällä oikeasti mahdollista?”

Huippu-urheilijat ovat niin käsittämättömän hyviä omissa lajeissaan, että sitä ei osata aina arvostaa tarpeeksi. Karsiutuvia urheilijoita huudellaan kisaturisteiksi, ja "mäkin olisin tehnyt!" kuuluu kotisohvalta, kun tähtihyökkääjä tuhlaa maalipaikan.

Olikin ilouutinen, että Cooper-testitulokset nousivat hiljaisen heinäkuun kotimaiseksi uutishitiksi. Cooper on loistava tapa suhteuttaa urheilijan suorituskykyä kenelle tahansa. Melkein kaikilla on testistä jokin kokemus, joko armeijasta tai kouluajoilta.

Iivo Niskasen hiihti olympiakultaa Pekingin 15 kilometrin perinteisellä aikaan 37.54,8. Tulos on kiistatta maailman paras, mutta kuinka kovaa tuo on?

Vaikea sanoa.

Vieremän 100-vuotispäivillä juostu 4 130-metrinen Cooper tuntuu taas jokaisen joskus cooperoineen takareisissä: melkein kaksi kilometriä päälle varusmiesten keskiarvoon. Yli kilometri omaan lukioaikaiseen ennätykseen. 500 metriä enemmän kuin kovassa tikissä oleva naapuri!

Vaikka Niskasen kultahiihto on objektiivisesti monta kertaluokkaa tämän Cooperia kovempi, ei siihen saa samaa kosketusta, ellei ole käynyt itse tuskailemassa Pekingin olympialaduilla.

Vastaavasti vaikkapa yleisurheilutuloksia arvostaa enemmän, kun on seisonut aitojen vieressä tai pitänyt kädessä kuulaa, kiekkoa tai moukaria. Ne ovat aika korkeita, isoja ja painavia esineitä.

Hankalinta on suhteuttaa urheilulajeja, joissa onnistumista ei voi mitata suoraan numeroilla. Toki aina voi ihmetellä keskikenttäpelaajan juoksutuloksia tai painijan penkkitulosta, mutta nämä eivät kuitenkaan ole heidän ydinosaamistaan.

Jalkapallossa moni tilanne näyttää helpolta telkkarista tai katsomosta. Firmapuulaakissa toissakaudella hattutempun tehnyt hyökkääjä voi helposti kuvitella osuvansa sopivasta paikasta Mestarien liigan finaalissa. Oikeasti siihen paikkaan ei pääsisi, ja vaikka siinä sattuisi olemaan, niin nopeassa tilanteessa ei firmapuulaakin maalitykki osuisi edes päätymainokseen.

Suhteutus on kuitenkin vaikeaa, koska firmapuulaakissa ne tilanteet syntyvät verkkaisesti.

Ehkä jonain päivänä virtuaalitodellisuuden avulla voisi päästä kokemaan, kuinka nopeasti ne paikat todella syntyvät, tai miltä tuntui olla Aleksandr Karelinin syleilyssä. Siihen asti painimista voi simuloida vaikka kantamalla kutoskerrokseen portaita pitkin jääkaappipakastinyhdistelmän.

”Yleisurheilutuloksia arvostaa enemmän, kun on seisonut aitojen vieressä tai pitänyt kädessä kuulaa, kiekkoa tai moukaria. Ne ovat aika korkeita, isoja ja painavia esineitä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut