Suomi ja Helsinki jättivät 70 vuotta sitten ainutlaatuisen jälkensä olympiahistoriaan – ”Ne olivat ensimmäiset maailmanlaajuiset olympiakisat”

Suomi selvisi kisaisännyydestä kiitettävin arvosanoin, vaikka poliittinen ilmapiiri maailmalla oli kireä.

Helsingin olympialaistyen keihäänheiton palkintokorokkeelle nousivat hopeaan yltänyt Yhdysvaltojen William (Bill) Miller, olympiavoittaja, Yhdysvaltojen Cyrus Young ja pronssimitalisti voittanut Suomen Toivo Hyytiäinen.

18.7. 11:54

Helsinki

”Olympiadien historiassa tullaan näistä kisoista käyttämään sanontaa ”ne hyvin järjestetyt kisat”, lausui Kansainvälisen olympiakomitean ruotsalaispuheenjohtaja Johannes Sigfrid Edström julistaen Helsingin olympialaiset päättyneeksi elokuun 3. päivänä 1952.”

Olympiakisoista pitkään haaveillut Suomi oli järjestänyt sodanjälkeisten hankalien vuosien jälkeen ennennäkemättömän suurtapahtuman tavalla, joka miellytti niin kansainvälistä yleisöä kuin Suomen valtionjohtoa ja kansalaisiakin. Kisatapahtuma muistetaan osaltaan Paavo Nurmen lennokkaista askelista olympiasoihdun kanssa, Coca-Colasta ja lonkerosta, mutta myös tärkeästä Suomi-kuvan levittämisestä maailmalle.

Kotikisojen avajaisista tulee tiistaina kuluneeksi 70 vuotta.

”Kansainvälisessä mielessä Helsingin olympiakisat olivat oikeastaan ensimmäinen suuri koko maailmaa käsittävä olympiakilpailu”, sanoo Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon erityisasiantuntija Vesa Tikander.

”Kansainvälisessä mielessä Helsingin olympiakisat olivat oikeastaan ensimmäinen suuri koko maailmaa käsittävä olympiakilpailu”, tiivistää Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdon eli entisen Urheilumuseon erityisasiantuntija Vesa Tikander.

Jättiläisnaapuri Neuvostoliitto osallistui Helsingissä ensimmäistä kertaa olympialaisiin. Mukana oli myös Kiina, samoin Saksan liittotasavalta ja Japani, jotka olivat poissa Lontoon 1948 kesäkisoista maailmansodan häviäjävaltioina.

Suomi näytti kisahankkeella maailmalle, ettei se kuulunut rautaesiripun itäpuolelle vaan läntisten demokratioiden joukkoon.

”Suomelle oli tietenkin myös tärkeää, että Neuvostoliiton ensiesiintyminen olympia-areenoilla tapahtui juuri Suomen maaperällä. Suomi pystyi osoittamaan olevansa puolueeton ja kelvollinen maa pitämään suuren kansainvälisen urheilujuhlan”, Tikander sanoo.

Neuvostoliitto osallistui Helsingissä ensimmäistä kertaa olympialaisiin. Kuvassa Neuvostoliiton joukkue marssii kisojen avajaisissa.

Urheilijoista reilu kymmenesosa naisia

Helsingin katukuvaa merkittävästi muuttanut olympiatapahtuma oli urheilijamäärältään suuri. Myös kisojen urheilullinen taso oli korkea.

Olympialaisiin osallistui 69 eri maasta hieman yli 4 900 urheilijaa, joista reilu kymmenen prosenttia oli naisia. Uinnissa, voimistelussa ja yleisurheilussa naiset saivat kilpailla useammassa kilpailumuodossa, mutta monessa muussa lajissa osallistumismahdollisuudet olivat vähäiset tai mahdottomat.

”Naisten urheilussa oltiin kasvavalla suunnalla, mutta kovinkaan pitkälle ei ollut vielä päästy. Esimerkiksi miekkailussa ja melonnassa oli yksi sarja miesten sarjojen lisäksi.”

”Suomen Sylvi Saimo voitti melontakilpailun. Hän oli ensimmäinen suomalainen naispuolinen kesäkisojen olympiavoittaja, jos taidelajeja ei lasketa”, Tikander muistuttaa.

Sylvi Saimosta tuli Helsingin olympiakisoissa ensimmäinen suomalainen naispuolinen kesäkisojen olympiavoittaja, jos taidelajeja ei lasketa. Hopeaa naisten melonnan 1 500 metrin kilpailussa nappasi Gertrud Liebhart Itävallasta ja pronssia Nina Savina Neuvostoliitosta.

Yleisurheilumenestys jätti pahan maun

Suomi keräsi kotikisoista kuusi kultaa, kolme hopeaa ja 13 pronssia, jotka riittivät mitalitaulukon kahdeksanteen sijaan. Kisamenestys jätti kuitenkin suomalaisille happaman maun, sillä merkittävin laji yleisurheilu toi vain yhden mitalin, keihäänheittäjä Toivo Hyytiäisen saavuttaman pronssin.

Suomella ei toisaalta ollut kotikisoissa montaakaan yleisurheilun mitalitoivoa. Perinteinen menestyslaji kestävyysjuoksu eli 1950-luvun alussa suvantovaihetta.

”Yleisurheilun jälkeen kaikkia muita lajeja pidettiin Suomessa silloin hieman vähempiarvoisina. Esimerkiksi melonta, jossa tuli kaikkein suurin mitalisaalis (4 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi), oli Suomessa hyvin nuori ja tuntematon laji. Sitä lajia ei moni seurannut 70 vuotta sitten eikä sen jälkeenkään, koska kisat olivat Suomen melontahistorian huippukohta”, Tikander tietää.

Kisojen kirkkain tähtiurheilija oli ”Tshekkiläinen veturi” Emil Zatopek, joka kahmi Tshekkoslovakialle kultamitalit 5 000 ja 10 000 metrin juoksussa ja historiallisesti myös maratonilta. Tähtivilskettä nähtiin myös jalkapallokentillä, kun Ferenc Puskasin johtama Unkarin maineikas joukkue eteni vastustamattomaan olympiavoittoon.

Voimistelussa Neuvostoliiton Viktor Tshukarin rohmusi uransa seitsemästä olympiakullasta neljä Messuhallina tunnetussa Töölön kisahallissa. Nyrkkeilykullan samaisessa rakennuksessa napanneesta Yhdysvaltain Floyd Pattersonista tuli tähti myöhemmin kahdella raskaansarjan maailmanmestaruudellaan.

Helsingin olympialaisten tuli sytytettiin Pallastunteiden Taivaskerolla 6. heinäkuuta 1952.

Kisojen järjestäminen oli kunnia-asia

Helsingin kisat onnistuttiin järjestämään ilman urheilullisia skandaaleja tai suuria kohuja, vaikka maailmanpoliittinen tilanne oli herkkä ja kylmä sota alkanut. Suomen valtionjohto jännitti mahdollisia provokaatioita, mutta sellainenkin nähtiin vasta kisojen jälkeen, kun romanialainen pistooliampuja Panait Calcai loikkasi Helsingistä länteen.

Neuvostoliittolaiset ja muut itäblokin urheilijat majoitettiin kisojen ajaksi Otaniemeen. Muiden maiden miesurheilijat majoittuivat Käpylään ja naisurheilijat Meilahteen.

”Idän ja lännen joukkueet ja urheilijat tekivät vastavierailuja toistensa olympiakyliin. Silloin paikalla oli valvoja katsomassa, ettei mitään ylimääräistä pääse tapahtumaan”, Tikander kertoo.

Suomen kansalaiset ottivat vieraista kulttuureista saapuneet kisakävijät avosylin vastaan.

”Suomalaisille oli hyvin tärkeää, että kisat järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla. Kun kaikille maille jäi hyvä käsitys suomalaisista kisajärjestäjinä, se tavallaan myös korvasi heikkoa urheilullista menestystä”, Tikander sanoo viitaten etenkin yleisurheiluun.

Tältä näytti Helsingin olympiakisojen avajaisissa.

Mammuttitauti ei vielä vaivannut

Olympiakilpailut ovat paisuneet 70 vuodessa massiivisiksi tapahtumiksi, joihin liittyy monia lieveilmiöitä. Helsingin kisojen jälkeen dopingin käyttö yleistyi nopeasti maailmalla, ja tulevia olympiakilpailuja varjostivat myös useat boikotit.

Suomessa Helsingin kisoista on puhuttu toisinaan myös ”viimeisinä oikeina olympialaisina”. Termillä on pyritty korostamaan kisatapahtuman sopivaa kokoa ja hyvää urheiluhenkeä.

”Se on vähän suomalaisten itsensä keksimä termi. Parhaiten kisoja kuvaa se, että ne olivat ensimmäiset maailmanlaajuiset olympiakisat”, Tikander painottaa.

Artikkelin lähteenä on käytetty Mika Wickströmin kirjaa Helsinki 1952.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut