Liisa Peltola on aina viihtynyt metsässä. Hän kulkee metsässä paitsi liikunnan myös marjastuksen ja sienestyksen merkeissä.

Suunnistuksen grand old lady

Liisa Peltola oli huippuvuosinaan suunnistuksen julkkis. Varsin erilaista kansainvälistä medianäkyvyyttä osui kohdalle vasta paljon myöhemmin.

Mynämäki

”Taisinhan minä sellainen olla”, Liisa Peltola myöntää.

Kyse on siitä, että monien muistoissa Peltola (silloin Veijalainen) on paitsi ensimmäinen suomalainen suunnistuksen maailmanmestari myös lajin eräänlainen julkkis. Hän sai rutkasti medianäkyvyyttä tavanomaisen urheiluraportoinnin ulkopuolella esimerkiksi iltapäivä- ja naistenlehdissä.

Peltolan jälkeen vain yksi toinen suunnistaja on yltänyt vastaavaan ja ehkä pidemmällekin. Hän on Minna Kauppi, kaikkien aikojen menestynein suomalainen suunnistaja.

”Ehkä me olemme Minnan kanssa tällaisia vähän epämuodollisempia henkilöitä ja metsänpeikkoja”, Peltola sanoo ja nauraa päälle.

Peltolan reitti julkisuuteen otti poikkeuksellista suuntaa pitkälti sen takia, että hän oli neljännellä kuulla raskaana voittaessaan vuonna 1976 Skotlannissa maailmanmestaruuden. Sellainen oli siihen aikaan kohauttava asia.

Valoisa persoona ja taito ilmaista itseään puhuttelevasti eivät olleet median näkökulmasta haitaksi.

”Minulle tulokset eivät ole niin tärkeitä.”

Nyt Peltola on suomalaisen suunnistuksen grand old lady, joka on vaikuttanut lajissa monella tavalla ja jonka merkittävästä urasta yksi osoitus on valinta Suomen urheilun Hall of Fameen.

Omalla urallaan Peltola kävi läpi kahdeksat MM-kisat, joissa saavutti henkilökohtaisen kullan lisäksi muun muassa kolme viestikultaa. Voittoisaa menestystä tuli myös sen ajan toisista arvokisoista, Pohjoismaiden mestaruuskisoista.

Tällaisia uran merkittävimpiä saavutuksia Peltola ei niin tarkkaan muista, ja siihen hänellä on syynsä.

”En ole tilastoihminen vaan kokija. Minulle tulokset eivät ole niin tärkeitä. Joku muu luettelee omat tuloksensa tuosta noin vain, mutta minä olen enempi nauttinut siitä suunnistuksesta. Pärjääminen on ollut sitten sellainen lisuke”, Peltola sanoo ja lisää naurahtaen: ”Ei entinen huippu-urheilija saisi sanoa näin, mutta kyllä se ajatus on ollut koko ajan siellä taustalla.”

Myös suunnistuksen tunnetuimmassa tapahtumassa Jukolassa Peltola on rohmunnut menestystä, mutta sitäkään hän ei ole niin tarkasti painanut mieleensä.

Yleensä suunnistajat tietävät tarkalleen, kuinka monessa Jukolassa he ovat juosseet. Peltola ei ole yksi heistä.

”Minulle ovat jääneet enemmänkin mieleen ne hienot fiilikset, joita olen kokenut Jukolassa.”

Mutta kerrataan tärkeimmät. Peltola voitti kaksi kertaa (1974 ja 1975) Venlojen juoksun, joka oli vuoteen 1977 asti Venlojen viestiä edeltänyt naisten yksilökilpailu.

Vuoden 1983 Venlojen viestissä Liisa Peltola, silloinen Veijalainen (oik.), lähetti ankkuri Annariitta Kottosen matkaan. Liedon Parma sijoittui viestissä toiseksi.

Venlojen viestissä Peltola sijoittui Liedon Parman joukkueessa parhaimmillaan toiseksi (1983) ja kolmanneksi (1986).

Peltola lienee yksi harvoista naisista, jotka ovat suunnistaneet Jukolan kaikissa kolmessa kilpailuversiossa eli Venlojen juoksussa, Venlojen viestissä ja Jukolan viestissä.

Peltola suunnisti Jukolan viestissä vuonna 2014 Kuopiossa. Silloin samaan Liedon Parman viitosjoukkueeseen kuului myös hänen puolisonsa Tuomo Peltola.

Naisten osallistuminen Jukolan viestiin oli hyväksytty virallisesti pari vuotta aikaisemmin.

Viime vuosina Peltola ei ole enää suunnistanut Jukolassa, mutta hän on kuitenkin ollut paikalla kutsuvieraana. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2015 Peltola kutsuttiin ensimmäisenä naisena Jukolan perustaja- ja omistajayhdistyksen Kaukametsäläisten jäseneksi.

Tuolloin Kaukametsäläiset oli toiminut 66 vuotta, ja jäseniksi oli kutsuttu ensisijaisesti Jukolan järjestelyissä vastuullisimmissa tehtävissä ansioituneita miehiä, joista monet olivat olleet kilpailunjohtajia tai pääratamestareita. Näissä tehtävissä ei ollut toiminut naisia. Peltolan jälkeen Kaukametsäläisten jäseneksi on päässyt kolme naista.

Heti tuoreeltaan Peltola piti jäseneksi pääsyään suurena kunniana, ja se näkemys on yhä voimassa.

”Kyllä siitä tyttöjen kanssa välillä keskusteltiin ja ihmeteltiin, että Kaukametsäläisiin ei ollut valittu yhtään naista, koska suunnistus oli kuitenkin tasavertainen laji verrattuna moneen muuhun. Oliko vain niin, että kenellekään ei tullut mieleen, että voisi naisiakin olla jäsenenä?”

Liisa Peltola on ollut viime vuosien Jukoloissa paikalla kutsuvieraana. Mynämäen Jukolassa hän kuitenkin piti kisatoimitsijana huolta kutsuvieraista.

Viikonloppuna Mynämäen Jukolassa Peltola oli itselleen uudessa roolissa eli talkoohommissa, koska hänen pitkäaikainen seuransa Liedon Parma oli toinen tapahtuman järjestäjistä.

Peltola sanoo olleensa ”yleisseurustelija”, jonka tehtävänä oli pitää huolta kutsuvieraista. Lisäksi hän oli mukana palkintoseremonioissa.

Peltola ei osaa nimetä mitään yksittäistä Jukolaan liittyvää muistoa, joka olisi jäänyt mieleen muita paremmin.

”Jukolan henki on joka vuosi yhtä taianomainen. Se on sellainen, jonka tajuavat nykyisten ja entisten suunnistajien lisäksi katsojat ja sidosryhmät. Sen takia Jukola on varmaan niin suosittu tapahtuma, koska sen ilmapiiri on niin ainutlaatuinen.”

Elämänsä aikana Liisa Peltola on päätynyt myös kansainväliseen mediajulkisuuteen otsikolla An Annual Ski Trip Turned Into a Quest for Survival.

Monien suomalaisten ja norjalaisten viestimien lisäksi Valitut palat teki jutun hurjasta tapahtumasarjasta, johon Liisa ja Tuomo Peltola joutuivat kevättalvella 2015 hiihtovaelluksella Suomen ja Norjan rajalla Kilpisjärven ja Haltin puolivälissä.

”Olen sellainen päiväperho, hetkessä eläjä.”

Tuolloin Liisa Peltola todennäköisesti pelasti rauhallisella toiminnallaan uupuneen puolisonsa hengen, kun pariskunta oli eksynyt lumimyrskyssä ja joutunut yöpymään lumikuopassa.

Lue lisää: Liisa Peltola kaivautui lumikuoppaan nukkumaan – rautaiset hermot pelastivat aviomiehen hengen

Pitkään norjalaisen sairaalan teho-osastolla toipunut Tuomo Peltola kirjoitti myöhemmin tapauksesta kirjan Insinöörivaellus – Haltille ja takaisin?.

Mitä Liisa Peltola ajattelee kokemuksesta nyt seitsemää vuotta myöhemmin?

”Se ei ole minulla herättänyt ahdistavia tuntemuksia missään vaiheessa. Olen sellainen päiväperho, hetkessä eläjä. Menen eteenpäin ja teen kussakin tilanteessa parhaani mukaan. Se on tapahtunut, mikä on tapahtunut. Helpoimmalla pääsee, kun käsittelee asian itsensä kanssa. Se on sitten sillä sipuli”, sanoo Peltola, joka on koulutukseltaan psykologi ja tehnyt suurimman osan työurastaan koulumaailmassa oppilaanohjaajana.

Vuoden 2021 elokuussa Tuomo Peltola kuoli 75-vuotiaana. Hänkin oli tunnettu suunnistusihminen, muun muassa Suomen mestari ja kolminkertainen Jukolan viestin voittaja-ankkuri.

”Se tapahtui niin yllättäen. Hän kuoli yöllä nukkuessaan. Menen päivän kerrallaan. Toiset päivät ovat erinomaisen hyviä, ja toisina päivinä suunnilleen itken koko päivän. Mutta olen pärjännyt ihan hyvin. Minulla on lapset tässä lähellä, ja ystävät ovat pitäneet hyvää huolta. Se on ollut kyllä ihana asia”, Liisa Peltola sanoo.

Kuka?

Liisa Peltola

  • 71-vuotias.

  • Asuu Liedossa.

  • Perheeseen kuuluu kolme aikuista poikaa.

  • Eläkeläinen, koulutukseltaan psykologi, toimi suurimman osan työurastaan koulumaailmassa oppilaanohjaajana.

  • Vuosina 1972–1981 saavutti yhteensä kahdeksan MM-mitalia, joista neljä oli kultaa ja neljä hopeaa. Mitaleista kolme tuli henkilökohtaisista kilpailuista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut