Leijonien Hannes Björninen pitää kiinni ”kalapuikoistaan” – Marko Anttilan murinat ei auta: ”Se on tiukka äijä”

Hannes Björninen asteli median eteen kultamitali kaulassa ja viikset yhä tallella.

Hannes Björninen kertoi Leijonien riehakkaista juhlista.

21.2. 22:08

Tuuheista viiksistään tunnettu Hannes Björninen pelasi Pekingin olympialaisissa itsensä pysyvästi leijonafanien sydämiin.

Björninen ohjasi ilmasta Leijonien voittomaalin finaalissa Venäjää vastaan. Se oli nelosketjun hyökkääjän ainoa maali turnauksessa, mutta sitäkin tärkeämpi sellainen.

Björninen vakuutti turnauksen aikana, etteivät hänen viiksensä lähde mihinkään, vaikka turnauksesta tulisikin kultaa.

Lupaus piti, sillä kultasankarin ”kalapuikot” olivat yhä tallella, kun joukkue saapui maanantai-iltapäivänä Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Aivan hevillä joukkuekaverit eivät kuitenkaan suostuneet viiksiä säästämään.

”Kyllä siitä jonkun verran on puheita riittänyt. Ainakin toistaiseksi ne on siinä pysyneet”, Björninen kuittasi.

Välieräottelun jälkeen Marko Anttila jyrisi, että viiksien on lähdettävä. Hän joutui kuitenkin pettymään.

”Se [Björninen] on tiukka äijä ja komentaa mua, niin en ole saanut ajaa niitä vielä”, Anttila kommentoi.

Hannes Björninen tuuletti voittomaalia Venäjää vastaan viikset väpättäen.

Leijonat juhli mestaruutta Kiinassa pitkän kaavan mukaan.

”Kyllä siinä meni [myöhään]. Pääsimme syömään yhteen hotelliin kuplan sisällä, ja kisakylässä meni loppuilta. Meillä oli aika aikainen lähtö aamulla, mutta oli oikein hauskaa ja saimme olla yhdessä.”

Finaalin jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi kuvia ja videoita, joissa Leijonien maalivahdit Jussi Olkinuora ja Frans Tuohimaa revittelivät pukukopissa. Kaksikko soitti ilmakitaraa pelkissä alasuojissa, kuten Jukka Tammi vuonna 1995.

Frans Tuohimaa ja Jussi Olkinuora juhlatuulella pukukopissa finaaliottelun päätyttyä.

Hotellille siirtymisessä kesti jonkun aikaa, sillä tunnelma kopissa oli niin erityinen.

”Meni siinä useampi tunti. Pukukoppi mestaruuden jälkeen oli varmasti se kaikkein hauskin ja ikimuistoisin hetki.”

Kun Leijonat palasi Suomeen, lentokoneen kyydissä oli uupuneita miehiä. Osalle oli kuitenkin tarjolla mukavat oltavat business-luokassa. Tilavammat paikat jaettiin sulassa sovussa.

”Kyllä siinä kokemus puhui ja se, kuka halusi sinne. Osa halusi olla ihan vapaaehtoisesti siellä toisella puolella.”

Björninen ei muistanut, ketkä saivat kunnian nauttia luksuksesta.

”En muista oikein kaikkea. Itse en ollut siellä.”

Leijonien matka jatkui vielä kansanjuhlaan, joka järjestetään Helsingin olympiastadionilla.

”Lähdimme kisakylästä jo kuuden aikaan lentokentälle, ja nyt on jo ilta paikallista aikaa. Koko päivä on matkustettu. Lentokentälläkin meni pitkä aika. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme onneksi pienen myöhästymisen jälkeen lähtemään ja perille Suomeen.”

Lentokentällä Lahden Pelicansin maskotti Pekko Pelikaani oli vastassa Björnistä. Jokereissa pelaava Björninen on Pelicansin kasvatti ja pelasi seurassa viime kauteen asti.

Pekko piteli lentokentän vastaanottoaulassa kylttiä, jossa luki:

”Tervetuloa takaisin kotiin Hannes Björninen ja Leijonat! Onnea!”

Pekko Pelikaani saapui Hannes Björnistä vastaan.

”En itse asiassa nähnyt Pekkoa, mutta hieno homma, että Lahdessakin muistetaan. Olen ylpeä lahtelainen ja muistan juureni. Olen kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta, jota olen saanut sieltä.”

Lahden lisäksi Björninen on nyt suosittu kasvo muuallakin Suomessa. Kansan kulttipelaajaksi nouseminen ei hätkäytä 26-vuotiasta hyökkääjää.

”Ei muuta minun olemistani mitenkään. Aina kun olen kisoissa niin yritän pelata mahdollisimman hyvin ja auttaa joukkuetta voittamaan. Nyt saimme upean palkinnon. Se on mielestäni tärkeintä.”

Neloskentän työmiehet, joihin Björninenkin kuuluu, nousevat arvokisoissa usein avainrooliin ja yleisön suosikeiksi. Pekingissä häntä säestivät neloskentässä Anttila ja Saku Mäenalanen.

Syytä yhtäkkiseen suosioon Björninen ei osannut nimetä.

”Hyvä kysymys. En osaa sanoa siihen vastausta. Ainakin me yritämme tehdä kovasti töitä joukkueen eteen ja saada sitä kautta tulosta. Varmasti se inspiroi muitakin.”

Björninen iski finaalissa kenties leijonahistorian isoimman maalin. Hän ei voinut kiistää, etteikö osuma olisi maistunut.

”Se tuntui totta kai upealta. Saimme pelattua turnauksen parhaan pelin ja meidänkin kenttä pelasi parhaan pelin oikeaan paikkaan.”

”Tuntuu ihan mahtavalta. Vedimme hienon turnauksen ja saimme sille ansaitsemamme päätöksen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut