Torstai-iltana Matti Mattsson todennäköisesti saa tietää, mitä eroa on uinnin MM-pronssilla ja olympiapronssilla silloin, kun sitä verrataan koko vuoden muihin suomalaisiin urheilusaavutuksiin.
Urheilutoimittajien valitsema Vuoden urheilijan valinta julkistetaan noin kello 22 Urheilugaalassa.
Vuonna 2013 Mattsson ui MM-pronssia 200 metrin rintauinnissa. Vuoden urheilija -äänestyksessä se riitti niin ikään kolmanteen sijaan, kun keihäänheittäjä Tero Pitkämäki oli ykkönen ja suunnistaja Mårten Boström kakkonen.
Tällä kerralla osat voivat vaihtua. Pitkämäki ja Boström eivät tosin ole enää ehdoilla, mutta olympiapronssi saattaa nostaa porilaisuimarin Suomen parhaaksi urheilijaksi vuonna 2021.
”Olisihan se hienoa, jos niin kävisi. Olen jo vähän pohtinut, mitä sitten sanoisin, mutta sitä ei pidä paljastaa. Olen onnellinen, että olen voittanut olympiapronssia”, Mattsson sanoi ennen torstain äänestystuloksia.
Vuoden urheilijan tittelistä päättävät tuttuun tapaan urheilutoimittajat. Mattssonin mielestä se on oikea tapa.
”Urheilutoimittajat seuraavat urheilua työkseen, ja he tuntevat taustat, lajien tason ja harrastajien määrät. Jos suuri yleisö äänestäisi, ihmiset voisivat koodailla äänestystuloksia”, Mattsson sanoo.
Vahvimpina haastajina Mattssonille voidaan pitää nyrkkeilijä Mira Potkosta ja golfaaja Matilda Castrenia.
Potkonen otti Tokiossa toisen peräkkäisen olympiapronssin ja lopetti uransa. Castren ratkaisi pitkällä putillaan Euroopan joukkueen voiton golfin Solheim Cupissa Yhdysvaltojen joukkuetta vastaan.
”Molemmat ovat kovia ja arvostettuja lajeja. Nyrkkeilyä en ole kokeillut muuten kuin lyönyt joskus säkkiin. Golfpalloa löin yläasteella rangella. Osuin palloon. Minigolfia ei varmaan lasketa”, Mattsson kertoi lajikokemuksistaan.
Tokion olympiakisojen jälkeen Mattsson piti kuuden viikon tauon uinnista. Pitkän treenijakson jälkeen huili tuli tarpeeseen.
Kilpailutaukoa kertyi lähes kolme kuukautta. Mattsson jätti väliin loppuvuoden kahdet arvokisat lyhyellä radalla (25 metriä), mutta kokeili veden purevuutta gp-kisoissa Jyväskylässä ja lyhyen radan SM-uinneissa.
”En halunnut kiusata omia tuloksiani ja tehdä urotekoja, vaan annoin kehon levätä”, Mattsson sanoo.
Joulun välipäivät Mattsson harjoitteli itsekseen. Valmentaja Eetu Karvonen palasi altaalle tällä viikolla.
”Nyt taas mietitään, mitä uutta voitaisiin kehitellä. Ei mitään mullistavaa, vaan lähinnä teknisiä juttuja. Myös kestävyyttä voi aina parantaa”, Mattsson sanoi.
Keväällä Mattsson palaa tuttuun mitalimaahan, kun pitkän radan MM-uinnit ovat Fukuokassa Japanissa 13.–29. toukokuuta. MM-kisat siirtyivät pandemian ja Tokion olympiakisojen takia vuodella.
”Toukokuu tulee äkkiä. Nyt on taas pantava koneet käyntiin.”
Olympiavuoden tapaan Mattsson treenaa kerran päivässä. Ohjelmaan kuuluu myös pyöräilyä ja salitreeniä neljä kertaa viikossa.
Tokion mitaliuinnin jälkeen Mattsson kertoi, kuinka ilo palasi harjoitteluun, kun se ei enää ollut niin pakonomaista. Jos ei huvittanut, välipäivän sai pitää ilman, että poti siitä huonoa omaatuntoa.
Olympiamitalia on aina arvostettu Suomessa korkealle, eikä Mattssonin uintipronssi tee siihen poikkeusta. Alkuvuodesta Mattsson aikoo julkistaa uusia sponsoreita, ja myös vanhat jatkavat.
”Iso kiitos heille.”
Sponsorien ohella Mattsson saa palkkaa kotikaupungilta, joka nimesi hänet olympialaisten jälkeen Porin lähettilääksi. Pesti kestää Pariisiin olympialaisiin vuoteen 2024 asti.
”Hienoa, että Pori arvostaa urheilua. Teen parhaani, että Pori näkyy suomalaisessa urheilussa”, Mattsson sanoo.
Sopimukseen kuuluu muun muassa uimakoulukampanja, joka sopii hyvin Mattssonille.
”Haluan olla mukana. Muutenkin sponsorikuvioissa pitää olla jokin punainen lanka, ettei nyhjäistä vain tyhjästä. Urheilijan aika on rajallinen. Uimarin nahkaan on vaikea kiinnittää logoja. En myöskään voi keliaakikkona mainostaa ihan mitä tahansa tuotetta, vaikka kaurapuuroa”, Mattsson naurahti.