Lasten liikkumattomuus on uusi kansantauti – Ongelma on kaikkien tiedossa, mutta tunnumme olevan sen edessä täysin voimattomia - Urheilu - Satakunnan Kansa

Lasten liikkumattomuus on uusi kansantauti – Ongelma on kaikkien tiedossa, mutta tunnumme olevan sen edessä täysin voimattomia

19.12.2021 3:00

Noin 40 prosenttia Suomen koululaisista on fyysisesti niin huonossa kunnossa, että se voi haitata heidän terveyttään sekä vaikeuttaa arjessa jaksamista ja pärjäämistä. Satakunnassa tilanne on vielä synkempi: 45 prosenttia koululaisista kuuluu riskiryhmään.

Moni lapsi ja nuori ei pysty istumaan selkä suorana lattialla. Kaikki lapset eivät pääse kyykkyyn.

Muun muassa nämä asiat käyvät ilmi keskiviikkona julkaistusta Move-tutkimuksesta.

Myös Puolustusvoimat julkaisi tällä viikolla varusmiesten kuntotilastoja. Varusmiesten keskipaino on noussut 70,8 kilosta 78,7 kiloon vuosina 1993–2021. Keskipituus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Alokkaiden Cooper-juoksutestin tuloksia on mitattu vuodesta 1975 lähtien. Ensimmäisellä kerralla tulosten keskiarvo oli 2 760 metriä, tänä vuonna 2 376 metriä.

Kiitettävästi testissä pärjäävien määrä on pysynyt melko lailla vakiona (5–7 prosenttia), mutta huonosti pärjäävien – tulos jää alle 2 200 metrin – on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien.

Tutkimustulosten synkkään luetteloon voi vielä lisätä maininnan, että Satakunnan sairaanhoitopiirissä on Suomen lihavimmat synnyttäjät.

Lasten liikkumattomuus on tikittävä aikapommi, minkä seuraukset tulevat olemaan moninaiset. Ei tarvitse olla lääkäri pystyäkseen päättelemään esimerkiksi sen, että Suomessa on tulevina vuosikymmeninä vielä paljon nykyistäkin enemmän selkävaivaisia ihmisiä.

Olisi myös yllättävää, jos sydän- ja muut elintasosairaudet eivät yleistyisi tulevaisuudessa.

Ketkä pyörittävät yhteiskuntaa ja tekevät tarvittavat työt, jos yhä suurempi osa väestöstä joutuu kamppailemaan päivittäin hyvinvointinsa ja toimintakykynsä kanssa?

Ongelma on kaikkien tiedossa, mutta jotenkin länsimainen ihmiskunta tuntuu olevan täysin voimaton nykytilanteen edessä.

On menossa hitaasti etenevä ihmiskoe: mitä tapahtuu, kun populaation elämä perustuu haitallisissa määrin istumiseen ja älylaitteilla tapahtuvaan ajanvietteeseen?

Tilanne ei ole nykyisten lasten ja nuorten vika, mutta he maksavat siitä hinnan – sekä terveydellään että myöhemmin myös lompakollaan.

Jotain asialle on toki yritetty tehdäkin.

Esimerkiksi Liikkuva koulu -ohjelmassa on kaunis ajatus. Se on ollut käytössä kymmenkunta vuotta ja tähtää koulupäivän liikunnallistamiseen. Liikkuviksi kouluiksi on rekisteröitynyt valtaosa Suomen kouluista.

Urheiluseurat yrittävät hoitaa omaa tonttiaan. Seuroissa tapahtuva lasten harrastaminen on Suomessa jopa lisääntynyt, tai oli ainakin ennen koronaa. Seuroihin myös liitytään yhä nuorempina.

Seurassa tapahtuva muutaman tunnin viikoittainen liikkuminen on kasvuikäiselle kuitenkin liian vähän, jos iso osa muusta vapaa-ajasta vietetään passiivisesti.

Urheiluseurat eivät myöskään tavoita läheskään kaikkia, eivätkä varsinkaan niitä, jotka liikuntaa eniten kaipaisivat.

On myös puhuttu sokeriveroista sun muista, mutta kaikki nämä tuntuvat aivan liian pehmeiltä keinoilta pysäyttämään väärään suuntaan jyskyttävää junaa.

Helppoja ratkaisuja ongelmaan ei ole olemassa, mutta yksittäisistä vaikutuskeinoista tehokkain on vanhempien antama kotikasvatus ja esimerkki.

Me aikuiset voimme aloittaa itseruoskinnan vaikkapa pohtimalla, millaisia olisivat tulokset, jos minun työpaikallani tehtäisiin Move-tutkimus.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut