Vilma Nissinen pääsi selville Pekingin latujen erikoisuuksista hiihtämällä Vuokatissa – näin toimii suomalainen hiihtosimulaattori - Urheilu - Satakunnan Kansa

Vilma Nissisen edessä avautuu animaatiokuva tulevista olympiamaisemista.

Simulaattori raottaa olympialatujen salaisuutta

Vuokattiin tehtiin kainuulaisten peligraafikkojen avulla simulaattori, jolla on nyt erityinen arvo, koska koronapandemian takia ulkomaiset joukkueet eivät ole päässeet tutustumaan Pekingin olympialatuihin.


10.11. 17:00

Vuokatti

”Katsotaan, tuleeko ruumiita”, maajoukkuehiihtäjä Vilma Nissinen tokaisee pilke silmäkulmassa.

Sitten hän pyytää ylleen toiset turvavaljaat, koska aluksi tarjotut kuulemma ”haisevat kauhealle”.

Nissinen seisoo rullasukset jalassa ja sauvat kädessä isolla testimatolla Sotkamon Vuokatissa toimivan Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikön laboratoriossa.

Nissinen tähtää Pekingin olympialaisiin, ja nyt hän on ensi kertaa lähdössä tutustumaan kisalatuihin. Se tapahtuu virtuaalisesti Vuokatin laboratorioon kehitetyssä latusimulaattorissa.

Olli Ohtonen käynnistää maton. Hän työskentelee sekä liikuntateknologian yksikössä että Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan tutkimus- ja kehitysjohtajana.

Olli Ohtonen auttoi Vilma Nissistä varustautumaan muun muassa turvavaljailla.

Nissisen eteen avautuu animaationäkymä ladusta ja sitä ympäröivästä vuoristomaisemasta. Maisema vaihtuu mahdollisimman aitona hiihdon edetessä.

Maton kulma ja nopeus vaihtelevat sen mukaan, miten olympialaisten tuleva puolentoista kilometrin sprinttilatu kulkee aidossa maastossa.

Kun oikealla ladulla tulee ylämäki, matto nousee sen jyrkkyyttä vastaavaan kulmaan. Ja vastaavalla tavalla tapahtuu alamäkien kohdalla.

Maton nopeus ja kulma näkyvät koko ajan hiihtäjälle kuvan yläreunassa.

Ylämäkeen matto rullaa hitaammin, ja Nissinen vaihtaa maton kulman (eli nousun jyrkkyyden) mukaan sujuvasti vapaan tekniikkaansa niin sanotusta kuokasta Wassbergiin eli wassuun – ja päinvastoin.

Kun tulee alamäen vuoro, Nissinen ottaa kiinni mattoa reunustavasta kaiteesta. Niissä kohdissa matto vain vilistää jalkojen alla ja maisema silmien edessä.

”Ihan kuin olisi Linnanmäen vuoristoradassa.”

Maton nopeus ja kulma vaihtelevat tietokoneen ohjaamina ja kuvaan synkronoituina, mutta joissakin kohdissa Ohtonen hidastaa manuaalisesti maton nopeutta, koska Nissinen on simulaattorissa ensimmäistä kertaa.

”Kun Vilma on hiihtänyt tässä muutaman kerran, se sujuu jo aika sulavasti”, tietää Ohtonen, joka tunnetaan parhaiten Iivo Niskasen kultamitalivalmentajana.

Heti toisella kierroksella Nissinen näyttääkin jo tottuneen maton nopeuden ja kulman vaihtumiseen.

”Ihan kuin olisi Linnanmäen vuoristoradassa, kun lähtee alamäkeen”, Nissinen velmuilee.

”Kyllä tästä aika hyvän kuvan saa, miltä stadikka näyttää ja miltä siellä yleensäkin näyttää. Joitain kuvia olen nähnyt, mutta muuten minulla ei ole ollut mitään hajua, miltä siellä näyttää”, hän lisää.

Animaatiokuvan perusteella matto käy jyrkimmillään yhdeksän asteen kulmassa, eli se vastaa noin 15 prosentin jyrkkyyttä.

”Aika jäykkää kulmaa tuli nousun yläosaan, joten ei sinne huonossa kunnossa passaa lähteä.”

Sprinttiladun lisäksi simulaattorista löytyvät normaalimatkoilla käytettävä 3,3 kilometrin lenkki ja 2,5 kilometrin latu, jolla kilpaillaan ampumahiihdossa.

Vastaavia arvokisalatujen simulointeja on tehty pari kertaa aiemminkin, mutta Pekingin tapauksessa niillä on erityistä arvoa.

Tämä johtuu siitä, että koronapandemian takia ulkomaiset joukkueet eivät ole päässeet tutustumaan latuihin ja muihin kisaoloihin. Yleensä tähän tarjoutuu mahdollisuus esikisoina toimivissa maailmancupin osakilpailuissa, mutta nyt niitä ei ole järjestetty.

Ohtonen ja hänen kollegansa Teemu Lemmettylä ovat toistaiseksi ainoat Suomen tulevan olympiajoukkueen jäsenet, jotka ovat käyneet kisojen hiihtomaisemissa. Tämä tapahtui lumettomaan aikaan kolme vuotta sitten, jolloin kisapaikkojen rakentaminen oli vielä kesken.

Pekingin kisalatujen simulaattori on syntynyt laajan yhteistyön tuloksena. Siinä on ollut liikuntateknologian yksikön lisäksi tärkeässä roolissa Kajaanin ammattikorkeakoulun hyötypelien asiantuntijaryhmä osana alueellista Cemis-yhteistoimintaa.

Cemis (Centre for Measurement and Information Systems) on mittaus- ja tietojärjestelmiin erikoistunut tutkimus- ja koulutuskeskus, jonka takana ovat Oulun ja Jyväskylän yliopistot, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Teknologian tutkimuskeskus VTT sekä Tieteen tietotekniikan keskus CSC.

”Kajaanin ammattikorkeakoululla on osaamista näiden virtuaalisten ympäristöjen rakentamisessa. He tekivät muun muassa Oberstdorfin MM-kisojen sprinttiradat”, Ohtonen kertoo.

”Autenttista kokemusta ei ole juurikaan.”

Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtonen on yksi harvoista suomalaisista, jotka ovat käyneet Pekingin olympialaisten hiihtopaikoilla.

Käytännössä asialla ovat olleet peligraafikot. Nissisen edessä näkyvä maisemakuva ei siis ole video vaan pohja-aineiston avulla tehty animaatio.

”Oberista oli tietysti saatavilla aika hyvin aineistoa. Kiinasta ei ole ollut samanlaista aineistoa, koska autenttista kokemusta ei ole juurikaan. Mutta järjestäjät ovat tarjonneet jonkin verran videomateriaalia harjoituskilpailuista, ja tämän tekemiseen on käytetty latukarttoja. Jonkin verran Kajaanin ammattikorkeakoulu on käyttänyt myös maastokarttoja.”

Ohtonen ja Lemmettylä ovat toimineet hankkeessa hiihdon asiantuntijoina, tuottaneet dataa ja antaneet näkemyksiä, jotka ovat perustuneet kolmen vuoden takaiseen käyntiin.

Esimerkiksi kuvan maisemassa näkyvät vuoret on tehty karttojen perusteella.

”Meillä on tässä pohjalla sellainen ajomalli, että maton nopeus vaihtelee tietyn oletuksen mukaan ja valmentaja voi tarvittaessa muutella tai täsmentää sitä.”

”Fysiologisesti se on todella vaativa paikka.”

Vilma Nissinen hiihtää rullasuksilla testimatolla. Maton kulma ja nopeus vaihtelevat sen mukaan, miten olympialaisten latu kulkee aidossa maastossa.

Kun Nissinen hiihtää matolla, sen kulma ja nopeus muuttuvat yllättävän ärhäkästi.

”Kun tämä matto hommattiin 3,5 vuotta sitten, esitimme ruotsalaiselle valmistajalle Rodbylle tietyt vaatimukset ja he pystyivät toteuttamaan ne ihan hyvin. Tässä kulman ja nopeuden muutokset ovat suhteellisen nopeita”, Ohtonen sanoo.

Kainuulaiset tahot ovat tuottaneet lähes vastaavan Pekingin virtuaaliympäristön myös Jyväskylässä toimivalle Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihulle.

”Heillä on pikkuisen eri tekniikalla toteutettu kuvan ja maton yhteys, mutta heillä on sama ympäristömateriaali.”

Ohtosella ei ole varmaa tietoa, onko Suomen kovimmilla kilpailijamailla käytössään vastaavia simulaattoreita.

”Uskoisin, että on. Kun näistä simulaatioympäristöistä on puhuttu aikaisemmin, niin kyllä norjalaisilla ja ruotsalaisilla on ollut.”

Ohtosen mukaan muutamat maajoukkuehiihtäjät ovat käyneet toukokuussa käyttöön otetussa simulaattorissa. Iivo Niskanenkin on käynyt sitä kokeilemassa samalla matolla, joka on hänelle hyvinkin tuttu lukuisista testeistä ja harjoituksista.

Ohtonen toteaa, että eniten mahdollista hyötyä simulaattorista on olympialaisten sprinttiin osallistuville hiihtäjille.

”Sprintissä kilpailutapahtuma on hektisempi ja lyhyempi. Sitä varten näihin yleensä tehdään sprinttiratoja, jotta saa käsitystä nousujen ja laskujen kestosta sekä stadionille tulosta.”

Mitä hyötyä simulaattorissa hiihtämisestä voi olla hiihtäjälle?

”Kyllä siitä on hyötyä nimenomaan sprinttereille, varsinkin tässä tilanteessa, kun siellä ei ole oltu. Tämä virtuaaliympäristö on suhteellisen todenmukainen kaikkiaan, nousukulmat, nousujen ja alamäkien kestot, maaliintulot. Sprintin osalta siinä pystytään valmistautumaan niihin ja harjoittelemaan niitä varten.”

Merkittävä puute on se, että mukana ei ole kilpailijoita, jotka sprintissä ovat usein hyvinkin lähituntumassa ja joiden kanssa kontaktejakin syntyy. Matolla ei myöskään tunne sitä, että olympialadut sijaitsevat pitkästä aikaa varsin korkealla, noin 1 700 metrissä.

”Nyt ei ole kellään esikisakokemusta eikä taktista näkemystä ja kokemusta siitä, miten sprinttien ja yhteislähtökilpailujen loppuosat on järkevää hiihtää.”

Ohtonen kuitenkin tähdentää, että kaikkein merkittävintä valmistautumisessa on se, että urheilijat ovat parhaassa mahdollisessa fyysisessä iskussa.

”Siellä ollaan korkealla, on mahdollisesti kylmää ja kuivaa, aika hiekkaista tai pölyistä. Fysiologisesti se on todella vaativa paikka, ja aineenvaihdunnalliset ominaisuudet tulevat näyttelemään todella isoa roolia”, Ohtonen sanoo.

Maajoukkuehiihtäjä Vilma Nissinen tähtää uransa ensimmäisiin olympialaisiin.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut