Pesiksen ei kuulu olla steriiliä tussuttelua - Urheilu - Satakunnan Kansa

Pesiksen ei kuulu olla steriiliä tussuttelua

12.9. 9:00

Lohen parikymmenpäinen fanijoukko on pitänyt Superpesiskarsinnoissa tunnelmaa yllä lauluillaan. Jos se ei riitä, niin se ei riitä! Jokainen koppi on liikaa.

Hoilotukset eivät kuulosta kirjoitettuna juuri miltään tai vedä vertoja mieskuorolaululle, mutta tunne korjaa ne virheet, jotka epävireisyydestä syntyy. Sävel, sanat ja tilannetajusta kertova asiasisältö soivat sen verran hyvin yhteen, että moni kankaanpääläinen katsojakin on saattanut hymähtää. Ainakin itsekseen.

Veisujen lisäksi lehtereiltä on lähtenyt monenlaisia verbaalisia sutkauksia, joissa vieraskannattajat vitsailevat vaikka kuntaliitoksesta ja antavat painetta KaMan pelaajille.

Ennen kaikkea fanijoukon mölinä on muistuttanut mieliin sen, millainen on hyvä urheilutapahtuma. Tunne on tärkeä osa tunnelmaa. Pesis ei ole steriiliä tussuttelua, ja pieni provosointi kuuluu asiaan.

Jääkiekossa näin ei enää välttämättä ole, jos lukee sanatarkasti tämän syksyn tuoreita linjauksia. Provosointi tai sen yrittäminen on sääntökirjassa sanktioitu, mikä on saanut monen pelaajankin puistelemaan päätään. Hämmennys on ollut aito. Jos sanoilla ei saa enää satuttaa, ja kovat taklaukset on kitketty pois, mitä enää saa tehdä. ”Vain” maalejako?

Pesis on onnistunut säilyttämään asemansa provosoinnin sallivana lajina. Välillä on menty rajan yli, ihon alle ja henkilökohtaisuuksiin. Ja niin voidaan mennä taas finaaleissa, kun Pesäkarhut ja Kirittäret kohtaavat.

Vuosien varrella asetelma on muurattu sangen tukevaksi.

On varmaa, että kotipesän kaarella sanaillaan muustakin kuin lyöntisuunnista. Se pitää vain kestää. Vaikka sanat satuttaisivat, ne pitää nollata nopeammin kuin turhat takapalot tai pääkoppaa repivät räpylävirheet.

Ylilyönnit tuntuvat parhailta puupenkeillä. Mitä enemmän katsomoon pakkautuu väkeä, sitä paremmaksi tunnelma muodostuu. Siksi kansallislaji on parasta paikan päällä, ei suoratoistona sohvalla.

Sama koskee ärsyttämistä. Livenä sekin on sujuvampaa kuin somessa. Aikoinaan, kun Loimaalla järjestettiin Itä–Länsi-tapahtuma muutama jääkiekkotyyppi päätti jättää provosoinnista nyanssit niukalle ja painatti t-paitojensa selkään tekstin ”pesis on p*****stä”, ilman noita tähtiä.

Vaikutuksen arvaatte.

Yleisömäärät ovat olleet Kankaanpäässä laskussa. Väkimäärä on pudonnut nopeammin kuin alueen asukasluku. Kesällä 2011 yleisökeskiarvo oli 1547, tänä vuonna 556. Korona ja suoratoisto tai ei, signaali on huolestuttava.

Virusta varoessa tunnelma on päässyt monin paikoin katoamaan tai sitä ei ole ehtinyt edes rakentua.

Korona-aikana live-tapahtumien tunnelma on päässyt monin paikoin katoamaan tai sitä ei ole ehtinyt edes rakentua. Aamulehden kolumnisti kirjoitti kehuen, että "Kaupissa on tunnetusti yksi Suomen parhaista pesäpalloyleisöistä". Muutamaa aukeamaa myöhemmin urheilusivuilla lukkari Juha Puhtimäki totesi toista: "Pitää ymmärtää, että täällä on nuori kulttuuri. Yritän opettaa väelle pikku hiljaa, miten pesäpallo-otteluissa kuuluu kannustaa."

Välierissä oppi oli mennyt perille. Karnevaalitunnelman näkee, kuulee ja haistaa.

Kyse on pelkistetysti siitä, että pesiskatsomoissa ei ole tapana taputtaa vierasjoukkueen lyöjälle siinä kohtaa, kun lukkari aikoo tarjota tolppaa, antennia tai paalua. Silloin Sotkamossa huudetaan "KUOLEE!" ja muualla maassa annetaan älämölöä.

Moinen ei välttämättä ole asiallista, eikä taatusti toimi työpaikan viikkopalaverissa, mutta kentällä kuuluu välillä liioitella.

Siksi ensimmäisen karsinnan ykköspalkitulle voi antaa fileerausveitsen, jonka paketissa lukee ”tsemppiä Lohen perkuuseen”. Se kuuluu asiaan yhtä lailla kuin Henri Itävalon taktiset väärät tai ylikorostuneet tuuletukset, jotka näkyvät Pohjanlinnan kentältäkin kaupungintalon parkkipaikalle asti.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos