Olympialaisiin sopisi ainakin yksi iso muutos, ja avainsana siihen on Metallica - Urheilu - Satakunnan Kansa

Olympialaisiin sopisi ainakin yksi iso muutos, ja avainsana siihen on Metallica

Synergiahyöty jää nyt hyödyntämättä, kirjoittaa Satakunnan Kansan urheilutoimittaja Eetu Lehtinen.

22.7. 21:48

Kuvitella sitä hetkeä, kun Metallican solisti James Hetfield kajauttaa vielä viimeisen kerran suustaan sanat ”forever trusting who we are, no, nothing else matters”, minkä jälkeen lähtee estradilta.

Yleisö, joka on kuullut jo Enter Sandmanin, Seek and Destroyn ja For Whom The Bell Tollsin kaltaiset klassikot ja antanut kaikkensa, antaa vielä yhdet aplodit ja suorastaan rukoilee Hetfieldiä ja kumppaneita lavalle vielä kerran, vielä yhden laulun verran.

Mutta Metallican sijaan lavalle tuleekin Avenged Sevenfold, joka aloittaa oman keikkansa vasta metallijättiläisen jälkeen.

Mitä tapahtuu? Valtaosa Metallican faneista valuu paikalta pois. Pääesiintyjä on jo nähty ja musiikin nälkä tyydytetty, oli Avenged Sevenfoldin keikka kuinka kova tahansa.

No, eipä tuollaista hetkeä tule. Syykin on selvä.

Metallica on pääesiintyjä, joten Avenged Sevenfoldin tai minkä tahansa muun pienemmän metallibändin rooli on lämmitellä yleisöä. Siksi Avenged Sevenfold soittaa ennen Metallicaa – eikä mikään soita enää Metallican jälkeen.

Kyseessä on se kuuluisa win–win-tilanne. Pienempi bändi pääsee näyttäytymään valtavalle massalle, joka on saapunut paikalle Metallican takia. Metallica taas saa kuuman yleisön, jota sen ei tarvitse enää lämmitellä.

Ravintoketju on ilmeinen ja palvelee kaikkia.

Sama musiikista tuttu iänikuinen sapluuna sopisi erinomaisesti myös olympialaisiin, joiden pitäisi olla vasta paralympialaisten jälkeen.

Juuri nyt penkkiurheilijat ovat niitä äärimmäisen nälkäisiä Metallican faneja, jotka valuvat hiljalleen stadionille ja poikkeavat nakkimakkaran ja kaljatuopin kautta vaatekioskille, josta ostavat palvomansa yhtyeen fanituotteita.

Tässä vaiheessa tämä väki on vielä niin nälkäinen, että se suorastaan janoaa mitä tahansa musiikkia.

Se hakeutuu päälavan luokse ja siirtyy kuuntelemaan tuntematontakin bändiä, vaikka Metallican keikkaan olisi vielä viisi tuntia aikaa.

Se innostuu, viihtyy ja odottaa jännityksellä tulevaa, ja koko tapahtuma on alusta loppuun yhtä musiikin juhlaa, jonka odotettu ja suurenmoinen kliimaksi se Metallica sitten lopulta on.

Juuri siksi paralympialaisten paikka olisi olympialaisten alla, jolloin urheilukansan jano on vielä tyydyttämättä. Silloin paraurheilijat nousisivat aivan eri tavalla parrasvaloihin kuin nyt, kun paralympialaisten vuoro on vasta viikkoja ”Metallican” eli olympialaisten jälkeen.

Muutos johtaisi todennäköisesti siihen, että paraurheilijat ja koko paraurheilu ylipäätään tulisivat tutummiksi urheilukansalle, jolloin luonnollisesti myös kiinnostus paraurheilua kohtaan kasvaisi.

Se olisi niin ikään win–win-tilanne – niin urheilijoille kuin katsojillekin, sponsoreista ja televisioyhtiöistä puhumattakaan.

Samanlaista sapluunaa voisi yhtä lailla hyödyntää esimerkiksi jalkapallossa, jossa naisten ja miesten EM-kilpailut sun muut arvokilpailut voitaisiin järjestää samassa paikassa niin, että naisten vuoro olisi ensin – juuri kun huuma sitä nykyistä ”Metallicaa” eli miesten kisoja kohtaan olisi korkeimmillaan.

Silloin naisten kisojen voisi kuvitella keräävän ennätysyleisön, mikä nostaisi koko naisjalkapalloilun osakkeita aivan eri lailla kuin nykyinen systeemi, jossa naisten EM-kisat pelataan vuosi miesten EM-kisojen jälkeen.

Synergiahyöty, monenlainen sellainen, jää saavuttamatta, kun kisat pidetään erillään.

Sama toimisi niin ikään jääkiekossa, jossa naisten ja miesten MM-kilpailut ovat ylipäätään kuin eri planeetalta. Sitä ne ovat toki myös liikevaihdoltaan ja -voitoltaan – ja tulevat myös olemaankin tasan niin kauan, kun naisten kiekkoa ei nosteta samalle tasolle miesten kanssa, vaikka se ei vaatisi muuta kuin sitä kuuluisaa tahtoa.

Olen varma, että Naisleijonien pelaajistakin tulisi suurempia tähtiä, tai tähtiä ylipäänsä, jos heillekin suotaisiin yhtä kirkas valokeila – ja jos naisten ja miesten MM-kisat pantaisiin samaan pakettiin.

Nyt kuviot ovat nurin kurin, ja se on Hetfieldin sanoin Sad But True.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: