Tokion olympialaiset on symboli Japanin suurelle paradoksille - Urheilu - Satakunnan Kansa

Japanilaisten paradoksaalinen hulluus hakee vertaistaan – olympialaiset symboloivat maan kulttuurillista pakkomuutosta

Tokion 2021 kisat eivät uusi Tokion 1964 ihmettä. Symbolisesti näillä eristyksen kisoilla on kuitenkin vielä suurempi merkitys: niiden jälkeen Japani on avoimempi yhteiskunta kuin koskaan, kirjoittaa Marko Lempinen Tokiosta.

Tokion massiivinen olympiastadion on odottanut kisojen avajaisia jo yli vuoden. Tokin 2020 olympialaiset alkavat 23. heinäkuuta 2021.

22.7. 8:45

Tokio

Harvalla urheilukilpailulla on ollut yhtä dramaattisia seurauksia kuin Tokion 1964 olympialaisten miesten maratonilla. Sen loppunäytelmä johti japanilaisen kunniakulttuurin armottomuuteen kaikessa karmeudessaan.

Kun Tokion olympiastadionille toisena juossut Japanin Kokichi Tsubayara taipui viimeisen kierroksen taistelussa Brittien Basil Heatlylle ja jäi kotiyleisön edessä kolmanneksi, hän vaipui häpeissään syvään masennukseen. Tuskainen Tsubayara tunsi menettäneensä kasvonsa koko Japanin edessä.

Seuraavien neljän vuoden ajan Tsubayara odotti kuumeisesti Meksikon 1968 kisojen maratonia, jotta olisi viimein päässyt puhdistamaan maineensa. Kun kuitenkin loukkaantuminen esti miestä osallistumasta kisoihin, hän päätti nojata julmaan japanilaistraditioon ja tappoi itsensä. Kunnia ajoi mitä sairaalloisimmalla tavalla häpeän edelle.

Tämän hullulta tuntuvan kulttuurin juuret ulottuvat pitkiin, 1600-luvun alussa käytyihin samurai-sotiin, joista voittajana selvinnyt Tokugawa-klaani eristi Japanin täysin ulkomaailmasta yli 200 vuodeksi. Eristäytyminen synnytti maahan vahvasti hierarkkisen, kunnian merkitystä läpeensä korostavan kulttuurin, jonka heijastukset näkyvät yhä.

Vaikka japanilaismaratoonarit eivät enää epäonnistuttuaan tee itsemurhia ja toisen maailmansodan Kamikaze-lentäjät ovat jo pelkkä muisto vaan, kasvojen menettämisen pelko istuu maan arjessa syvässä. Kasvoja ei haluta menettää varsinkaan kilpailtaessa toisia maita vastaan.

Pitkälti juuri tästä syystä kohutut Tokion olympialaisetkin järjestetään nyt, vaikka koronapandemia jyllää yhä, ja vaikka iso osa japanilaisista on vastustanut kisoja.

Ne järjestetään, koska Japani ei voi näyttää heikkouttaan muiden edessä. Ei varsinkaan tilanteessa, jossa se on pakotettu – juuri kasvojen menettämisen uhan alla – yhteen historiansa suurimpaan kulttuurimuutokseen.

Tokion olympialaiset kilpaillaan tiukkojen koronarajoitusten alla. Esimerkiksi katsomoihin ei päästetä yleisöä.

Maattuani nyt pari päivää koronaeristyksessä tokiolaisessa hotellissa, olen tämän tästä pysähtynyt miettimään, miksi ihmeessä iso osa japanilaisista haluaisi yhä pysyä eristyksessä muusta maailmasta. Siinä ei ole logiikkaa, sillä samaan aikaan japanilaiset haluavat olla yksi maailman talousmahdeista – eikä se nykymaailmassa sulkeutumalla onnistu.

Tämä jo yli vuosisadan elänyt paradoksi hämmentää. Lähtien siitä, että vaikka Japani halusi pysyä 1900-luvun terrorististen valloitussotiensakin aikaan visusti eristyksissä muista, sillä oli silti salakavalasti suuri tarve avautua, koska vain siten Japani pystyi teollistumaan ensimmäisenä aasialaismaana.

Sittemmin paradoksi on tehnyt Japanista äärimmäisyyksien maan. Tiukan kunnian ja kurin maassa esimerkiksi koulu- ja työmoraalia korostetaan äärimmilleen, mutta samaan aikaan on täysin hyväksyttävää ja jopa kunnioitettavaa vetää päivittäin perskännit karaokebaarissa.

Paradoksaalisuus on saanut myös hulluja piirteitä. Nimittäin vaikka japanilaiset ovat sulkeutuneita konservatiiveja, muun muassa seksin saralla monet ovat valmiita avautumaan niin esteettömästi, että heikompia hirvittää.

Historiansa perusteella Japani ei ole ainakaan noin vuosisataan osannut päättää, avautuako tosissaan vaiko ei. Tokion olympialaiset 1964 olivat niin sanotun avoimen Japanin voimakas julkinen esiinmarssi – suuri näyttö maan edistyksellisestä teknologiasta luotijunineen ja muine ihmeineen. Pian niiden jälkeen Japani kuitenkin eristäytyi uudestaan ja uinahti uskomaan omaan talouskuplaansa, jonka puhjettua maahan iski pitkä taantuma.

Eristäytymälläkin Japani pystyi nousemaan uudestaan yhdeksi maailman talousmahdeista, mutta jo pitkään on ollut tiedossa, että ilman muutosta rajut uhkakuvat realisoituvat ja maa vajoaa kurimukseen. Niinpä Japanilla ei nyt ole enää edes vaihtoehtoja.

Japanin ainoa vaihtoehto on avautuminen. Itse asiassa se muutos on jo käynnissä.

Tokion kisojen varjoissa kilpaillaan muussakin kuin urheilussa. Nämä kisat symboloivat Japanin uutta, kulttuurillista muutosta.

Japanin väestö on maailman ikääntyneitä, maan teollisuus- ja palvelutuotanto uhkaavat tyssätä työvoimapulaan. Tämän vuoksi Japanin hallitus on uudistanut radikaalisti maahanmuuttopolitiikkaansa, ja esimerkiksi jo viime vuonna se haali satojatuhansia työperäisiä maahanmuuttajia.

Japanin kansa ei mielellään sallisi avautumista, mutta sitäkin harmittaa raskaasti arkkivihollisen Kiinan esimerkki. Kiina on noussut jo maailman toiseksi suurimmaksi talousmahdiksi, mikä on aivan liikaa japanilaisille, jotka 1930-luvun lopussa pakottivat kiinalaiset brutaaleilla sotatoimillaan ikeensä alle.

Kiina on Japanissa pakkomielle. Siksi japanilaiset vaativat hallinnolta nyt kuumeisesti toimia, jotka estäisivät maata putoamasta muiden talousmahtien kelkasta. Koska vaihtoehtoja ei ole, eristäytymisen kulttuurista ollaan valmiita tinkimään.

Juuri nyt japanilaiset ovat kuitenkin erittäin pettyneitä, koska muutos tuntuu tyssänneen heti alkuunsa siihen, ettei hallitus ole saanut koronapandemiaa kuriin. Tällä on ollut ilmeisen suuri vaikutus myös olympiakritiikkiin. Japanilaiset eivät halua maan talousjunan pysähtyvän. He pelkäävät kasvojensa puolesta.

Tästä samasta kulttuuriperimästä johtuen Tokion kisojen peruminen on ollut Japanin hallitukselle vihoviimeinen vaihtoehto. On myös muistettava, että juuri Kiinassa järjestetään talviolympialaiset talvella 2022, ja se vasta olisi raju kolhu japanilaisten maineelle, jos Kiina pystyisi järjestämään koronakisat ja Japani ei.

Tokion 2021 kisat eivät uusi Tokion 1964 ihmettä. Symbolisesti näillä eristyksen kisoilla on kuitenkin vielä suurempi merkitys: kisojen päätyttyä ja koronauhan hellitettyä Japani on avoimempi yhteiskunta kuin koskaan.

Kulttuurillisen pakkomuutoksen edessä japanilaisten on sittenkin helpompi tekohymyillä ja avautua kuin sulkeutua ja katua. Häpeän pelko on ajanut kunnian edelle.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: