”Maanviljelijät!” – Kauttuan käsipallohistoria sai lähtölaukauksen eräästä työhaastattelusta ja sen yksinkertaisesta kysymyksestä - Urheilu - Satakunnan Kansa

”Maanviljelijät!” – Kauttuan käsipallohistoria sai lähtölaukauksen eräästä työhaastattelusta ja sen yksinkertaisesta kysymyksestä

Kauttualla elettiin käsipallohuumaa, kun leimallisesti suomenruotsalaislaji rantautui Ala-Satakuntaan 20 vuodeksi. Nyt Leif Blomqvist ja Juha Sainio palaavat seuran taustoihin.

Kauttua-74 oli todella lähellä nousta käytännössä täysin suomenruotsalaisessa lajissa aivan maan huipulle. Leif Blomqvist (vas.) ja Juha Sainio pelasivat aikoinaan joukkueessa.

23.2. 8:00

Eura

Käsipallo on leimallisesti ollut Suomessa suomenruotsalaisten laji, mutta vuosina 1974–1994 Eurassa elettiin vahvaa käsisbuumia, kun seura nimeltään Kauttua-74 teki lajia tunnetuksi Ala-Satakunnassa.

Kauttua-74:n syntyhistorian takana oli Paraisilta Euraan muuttanut Piffen-kasvatti ja Suomen A-maajoukkueessakin 1970–1971 pelannut Leif Blomqvist, joka tuli myöhemmin tunnetuksi englantilaisfutisjoukkueiden ja -pelaajien hankkijana Euraan.

– Kävin loppuvuodesta 1973 työhaastattelussa Åhlströmin tehtailla. Paikallisjohtaja Jan Gube kyseli haastattelussa, mitä harrastan. Silloin oli juuri rakenteilla Euran urheilutalo. Gube sanoi heti, että minä aloitan sitten käsipallotoiminnan Kauttualla ja että uuteen halliin tehdään myös käsipallokentän viivat, kertoo Blomqvist.

Tehtaanjohtaja Gube oli kova urheilumies ja pelasi tennistä itsekin, joten tehtaan tuki uudelle seuralle oli ratkaisevaa.

Blomqvist oli Kauttua-74:n runkopelaajia ja pelaajavalmentaja aina kauteen 1982 asti, jolloin häneltä katkesi akillesjänne.

Blomqvist oli myös pitkään seuran puheenjohtaja, mutta hän jättäytyi pikkuhiljaa toiminnasta pois loukkaantumisensa jälkeen.

– Tehtaalla oli töissä muitakin käsipalloa pelanneita, kuten ÅIFK:ssa pelannut Tage Eriksson, Blomqvist muistelee.

Kari Selinillä oli puolestaan vahva jalkapallotausta, mutta hän oli Helsingissä pelannut käsipalloakin. Eurassa oli myös iso liuta 1957–1959 syntyneitä junioreita, joista tuli oikein hyviä käsipallossa.

Vanhat lehtileikkeet ovat yhä tallessa.

Kauttua-74 nousi nopeasti nelosdivisioonasta sarjaporras kerrallaan ylöspäin, mutta nousu pääsarjaan jäi parhaimmillaan vaivaisen pisteen päähän.

Suurin osa vastustajista oli suomenruotsalaisjoukkueita taustaltaan, mutta mukana silloisessa divarissa oli myös esimerkiksi Hyvinkään Tahko.

Kauttua-74 sai vielä myöhemmin 1990-luvun alussa nimekkäämmän päävalmentajan toimintansa moottorikseen, kun Suomen A-maajoukkuetta ja Ruotsissakin pääsarjassa valmentanut Claes Åström tuli puikkoihin. Åström oli opettajana Punkalaitumella, josta Euraan ajeli vajaassa tunnissa.

Kauttua-74:n avainpelaajaksi nousi seuran oma kasvatti, maalivahti Juha Sainio, joka oli 1979 Suomen mukana ykkösmaalivahtinakin Tanskassa 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Tuon Suomen joukkueen ykköstähti oli maamme toiseksi suurin lajilegenda Jan ”Janka” Rönnberg. Sainio nousi poikien maajoukkueeseen mukaan jo 1977 PM-kisoihin Norjaan.

Maajoukkuetoiminnassa mukana ollessaan Sainion valmentajana oli nimenomaan Claes Åström, jonka hankinnassa Kauttuan peräsimeen Sainio oli myöhemmin osaltaan mukana.

– Olin 15-vuotias, kun aloitin käsipallon Kauttualla. Olin mukana kaikki 19 kautta. Kun homma loppui, olin 34-vuotias, joten muutaman kauden olisi vielä voinut pelata, vuonna 1959 syntynyt maalivahti Sainio kertoo.

– Meillä oli jopa 1980-luvun puolivälissä ulkomaalaisvahvistus, Miro Vrankic Jugoslaviasta. Hän oli samalla Olkiluodossa töissä.

Logo kertoo kaiken olennaisen. Siinä on käsi, pallo, paikannimi ja vuosiluku.

Kun Kauttua-74:n toiminta alkoi 1980-luvulla hiipua, seurassa aloittaneet Markku Erkkilä, Tapio Lehto ja Ilkka Aaltola siirtyivät Turkuun pääsarjaan ÅIFK:hon. He kävivät Eurasta Turussa vain pelaamassa.

Markku Erkkilä oli niin nopea pelaaja, että pikajuoksukisoissa hän oli päihittänyt useamman kerran porilaispikajuoksijalegenda Kimmo Saaristonkin.

Kauttua-74:n toiminta loppui vuonna 1994.

– Homma lopahti lopulta siihen, ettemme saaneet enää oikein uusia junioreita toimintaan mukaan. Meillä oli kuitenkin välillä naisten joukkuekin. Katsomot olivat vielä 1970-luvun lopussa ihan täynnä. Kokeneempia liigajyriä kuskasimme mukaan myös Turusta ja Paraisilta. Maajoukkueessakin pelannut Hannu Nieminen kävi Hyvinkäältä asti, mutta ei hän tietenkään ollut jokaisissa harjoituksissa mukana. ÅIFK:n Matti Roms tuli meille, kun hän oli töissä Keikyässä, taustoittaa Blomqvist.

Maalivahti Sainio jäi Euraan, vaikka kyselyjä oli paljon muualtakin, sillä uutta maalivahtia olisi ollut erityisen vaikea löytää Kauttuan joukkueeseen. Sainio oli aluksi Euran Pallon jalkapallojoukkueenkin maalivahti, ja hän pelasi pitkään sekä käsipalloa että jalkapalloa.

19 kauden ajasta Kauttua-74 pelasi suurimman osan aikaa silloisessa 1. divisioonassa.

– Välillä tipuimmekin ykkösestä, mutta kaikkiaan olimme reilusti yli kymmenen kautta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Pelasimme pääosin euralaisella kaveriporukalla. Kun olimme Mestaruussarjaan nousua lähimpänä, ratkaiseva peli oli helsinkiläistä Karhun Poikia vastaan, Sainio sanoo.

– Helsinkiläisvastustajat vitsailivat meille, että onko teillä siellä Kauttualla myös poroja, kun olimme divarin pohjoisin joukkue. Suomenruotsalaiset vastustajamme eivät myöskään oikein tajunneet aluksi, mitä tarkoitin, kun huusin pelikavereilleni tsemppiä. Siuntiossa meille huudeltiin ”Maanviljelijät!” -huutoja. Pelaajamme Tapio Lehto nosti rautaa maasta yli kolmesataa kiloa, joten hänessä roikkui aina pari äijää epätoivoisena käsissä kiinni.

Leif Blomqvist ja Juha Sainio Euran urheilutalolla helmikuussa 2021.

Kapteeni Sainion mukaan Kauttua-74 sarjaotteluissa oli hyvinä aikoina säännöllisesti yli 200 katsojaa, eikä esimerkiksi Euran Raiku naisten lentopallon SM-sarjassa vetänyt yhtään enempää. Vastustajina olivat helsinkiläisjoukkueiden ja Hyvinkään Tahkon sekä Siuntio IF:n lisäksi muun muassa Esbo IF, Vantaan Atlas, Ekenäs IF ja Porvoon Akilles.

Kauttua-74:n kakkosmaalivahti oli alkuvuodet Harri Kangas, jonka Jyrki-veli tunnettiin pitkäaikaisena Porin Jazzin taustahahmona. Kangas oli myös Sainion henkilökohtainen fysiikkavalmentaja.

Sainio pelasi käsipalloa vielä ÅIFK:n ikämiehissä 50-vuotiaana kymmenisen vuotta sitten.

– Ikämiespelit loppuivat, kun spagaatitorjunnassa repesi jalka. ÅIFK oli houkutellut minua Mestaruussarjaan vielä 1995. Kauttua-74:n toiminta loppui syksyllä 1994, kun meitä oli enää harjoituksissa kourallinen. Päätimme lopettaa toiminnan, kun ei ollut enää ketään palavasieluista vetäjää, harmittelee Sainio.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos