Kolumni: Isän, pojan ja Ronaldon nimeen - Urheilu - Satakunnan Kansa

Kolumni: Isän, pojan ja Ronaldon nimeen

11.7.2016 20:50

Portugalin tähtipelaaja Cristiano Ronaldo näytti paremman puolensa EM-loppuottelun lopussa. Vaikka hän loukkaantui jo pelin ensimmäisten minuuttien aikana, mies palasi kentän laidalle polvi vahvasti teipattuna.

Kentän laidalla Ronaldo on joukkueen toinen valmentaja yhdessä Fernando Santosin kanssa. Seurajoukkueissa kaiken voittanut hyökkääjä kannusti, loi uskoa ja tuki joukkuetovereitaan. Saint-Denisin Stade de France -stadionilla hänestä tuli esiin uusi puoli.

Ronaldo ei olekaan pelkkä elvistelijä, käsien levittelijä, valittelija ja maassa makaava diiva. Euroopan mestaruus sai miehestä toiset sävyt esille.

Mestaruuden ratkettua hän juhli estoitta Portugalin ensimmäistä EM-kultaa, eikä meinannut luopua millään mestaruuspytystä.

Hänellä oli aikaa poseerata vaikka millaisissa asennoissa. Pytty kädessä, kainalossa, päässä ja yksin sekä yhdessä joukkuetovereidensa kanssa.

Ronaldo on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista, vaikka hän ei pelannut Ranskan EM-turnauksen loppuottelussa kuin noin 25 minuuttia. Jos hän ei olisi kuulunut joukkueeseen, Portugali ei olisi ikinä raivannut tietään finaaliin.

Legendaarinen Portugalin hyökkääjäsuuruus Eusébio on saanut arvoisensa seuraajan. Suurimman osan peliurastaan Benficaa edustanut mies valittiin vuoden 1965 Euroopan ja vuoden 1966 MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.

Ronaldon meriitit ovat mittavammat. Plakkarissa on nyt muiden muassa EM-kultaa ja -hopeaa, mestarien liigan voittoja, Englannin ja Espanjan liigan ykköstiloja ja Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan vuoden parhaan maalintekijän ja pelaajan pystit.

Jos hän ei voita Fifan tämän vuoden parhaan pelurin äänestystä, se on ihme.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: