Hiihtokauden leijonat ja lampaat: Iivo Niskanen omassa luokassaan, Anita Korvalla mahalasku - Urheilu - Satakunnan Kansa

Tässä ovat hiihtokauden leijonat ja lampaat: Iivo Niskanen omassa luokassaan – Ristomatti Hakolalle sattui ja tapahtui

Toimittaja Santtu Silvennoinen analysoi Suomen maajoukkuehiihtäjien ja ampumahiihtäjien kauden 2019–20 legendaarisella Leijonat & lampaat -asteikolla.

Iivo Niskanen tuuletti Rukan maailmancupin 15 kilometrin perinteisen tyylin kisan voittoa. Toinen ykköstila tällä kaudella tuli Lahdesta samalta matkalta.

22.3.2020 8:00

Iivo Niskanen – kaksi leijonaa

Edellisen talven tapaan ainoa suomalaishiihtäjä, joka pystyi voittamaan maailmancupin osakilpailun, jossa kaikki parhaat ovat paikalla. Oli palkintopallilla myös vapaalla etenemistavalla. Kauden kovimmat hiihdot osuivat marras–joulukuulle Olokselle ja Rukalle. Jalostui loistavaksi yleishiihtäjäksi, mutta suuria ongelmia taktiikassa yhteislähtökilpailuissa. Kuudes maailmancupissa ja kolmas normaalimatkojen cupissa.

Krista Pärmäkoski – yksi leijona

Perinteisen kympin väliaikalähtökisoissa maailman eliittiä. Palkintopallilla Rukalla ja Lahdessa. Sairastumisen vuoksi jäi sivuun Tour de Skiltä. Se vei ison kasan maailmancupin pisteitä, joten sijoittui kokonaiskilpailussa ”vasta” yhdeksänneksi. Aiemmin sprintissä välierien vakionaama, nyt tie nousi aina pystyyn puolivälierissä.

Kaisa Mäkäräinen – yksi leijona

Komea yhteislähtökilpailun voitto Oberhofin maailmancupin tuiverruksessa tammikuun puolivälissä jäi uran viimeiseksi ja kauden ainoaksi palkintopallipaikaksi. Palasi vaikean kalenterivuoden 2019 jälkeen vuoden 2020 lumilla hiihtoajoissa kolmen sukkelimman joukkoon. Pystyammunta tuhosi liian monta kilpailua, eikä arvokisakipsi hellittänyt tälläkään kertaa.

Oberhofin voittoriemu tammikuussa jäi Kaisa Mäkäräisen komean uran viimeiseksi.

Perttu Hyvärinen – yksi leijona

Uran paras kausi: Nove Meston maailmancupissa sijat 6 ja 7, Tourilla neljästoista, cupin loppupisteissä 23:s ja ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta. Kehitysvaraa on edelleen, mutta hyppäys palkintopallille liki kolmekymppisenä vaatii täydellistä päivää ja kanuunasuksea. Sairastui ja hyytyi helmi–maaliskuussa. Viestifloppi Lahden maailmancupissa.

Tero Seppälä – yksi leijona

Ampumahiihtäjä oli alkukaudesta seitsemän perättäistä kertaa maailmancupin pisteillä. Vastaavaan suomalaismiehistä pystyi edellisen kerran maailmanmestari Paavo Puurunen. Nove Mestossa maaliskuussa komeasti seitsemäs uran ensimmäisellä maailmancupin nolla-ammunnalla. Ammuntaa on pakko parantaa. Eväitä on jalostua säännöllisesti sijojen 10–20-mieheksi.

Tero Seppälä kilpaili maailmancupissa ja arvokisoissa 52 perättäistä starttia ennen kuin sai ammuttua nollat.

Anne Kyllönen – yksi leijona

Kadonnut vire ja selkäoperaatio pilasivat edelliset kaudet, nyt nousi montusta. Maailmancupin kolmanneksi paras suomalainen sijalla 21. Kahdesti kymmenen kärjessä. Voitti Suomen cupin. Yhdeksän kertaa urallaan maailmancupissa henkilökohtaisissa kisoissa palkintopallilla – lisäosumat vaatisivat pienen ihmeen.

Katri Lylynperä – yksi leijona

Kehitystä tapahtui 26-vuotiaana. Sprinttihiihtäjä pääsi kuudesti maailmancupin pisteille henkilökohtaisissa kilpailuissa, kerran jopa normaalimatkalla. Parhaimmillaan neljästoista. Aiemmalta uralta yhteensä vain kolme sijoitusta kolmenkymmenen kärkeen.

Lauri Vuorinen – yksi leijona

Sprintin aika-ajoista tyylikkäästi jatkoon, mutta vain kerran puolivälieriä pidemmälle. Suomen nopeimmaksi 100 metrin hiihtäjäksi kuvaillun miehen pitäisi pystyä kehittämään sähäkkyyttä sprintin erävaiheissa. Onnistui Lahden maailmancupin viestin avausosuudella.

Suvi Minkkinen – yksi leijona

Pääsi ensimmäistä kertaa urallaan maailmancupin pisteille 40 parhaan joukkoon. Pistesijoituksia yhteensä kuusi, parhaimmillaan 29:s. Muun joukkueen tavoin MM-kisoissa alisuoritus omaan tasoon nähden. Vuonna 1994 syntyneellä ampumahiihtäjällä on hentoa potentiaalia.

Vilma Nissinen – yksi leijona

Suomen nuorista naishiihtäjistä ainoa, joka kehittyi tuloksista mitattavalla tavalla. Pääsi kolmesti maailmancupin pisteille 30 parhaan joukkoon, parhaimmillaan Tour de Skillä sprintissä kuudestoista. Tapahtumasta toki puuttui suuri määrä kilpasiskoja. Vöyriltä perinteisen kympiltä uran ensimmäinen naisten SM-mitali. Pehmeni helmi–maaliskuussa.

Keltanokka Vilma Nissinen onnistui Tour de Skillä.

Ristomatti Hakola – yksi lammas

Latujen Aku Ankalle sattui ja tapahtui: monot tuhosivat varpaankynnet, tuli kaatumisia, Finnair hukkasi suksipussin ja oli viljalti sairastuvan puolella. Paljon potentiaalia jäi piiloon. Oli erittäin kovassa vireessä Rovaniemen Suomen cupissa marraskuussa. Voitti Suomen cupin kokonaiskisan. Tarjoaisiko valmennuksen uudelleenjärjestely lisämaustetta?

Kerttu Niskanen – yksi lammas

Palasi ylikunnon ja flunssan pilaaman kauden 2018–19 jälkeen maailman kakkosketjuun, mutta ei ylemmäs. Seitsemän kertaa maailmancupissa kymmenen kärjessä, parhaimmillaan Davosin vapaan kympillä kuudes. Ski Tourilla liukastumisen seurauksena tullut jalkavamma söi virettä paraatikisoista Lahdesta ja Oslosta. Ovatko kesällä 32 vuotta täyttävän urheilijan uran parhaat hiihdot jo nähty?

Kerttu Niskasen kausi oli keskinkertainen.

Mari Eder – yksi lammas

Samankaltainen tarina kuin Kerttu Niskasella: nousi kuopasta muttei potentiaalinsa edellyttämälle tasolle. Maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmaskymmenes. Nove Meston neljäs sija pikamatkalla osoitti, että kun osuu tauluihin, hiihtovauhti yleensä riittää kärkikahinoihin. Ammuntasuoritukset kestävät liian kauan ja ovat liian epävarmoja.

Johanna Matintalo – yksi lammas

Vain kolme laadukasta kilpailua koko kaudella: Rovaniemen Suomen cupin perinteisen sprintin voitto marraskuussa, Lahden maailmancupin perinteisen kympin 10:s sija ja Lahden viestiosuus. Muuten heikkoa. Sairastelut sotkivat. Pystyy hiihtämään kansainvälistä vauhtia vain perinteisellä, joten täytyisi pysyä kunnossa syömähammaskilpailujen aikaan.

Joni Mäki – yksi lammas

Viime kauden sprinttisäväyttäjä tavoitteli kunnianhimoisesti menestystä myös normaalimatkoilla. Lopputulos oli pettymys. Oli nakit ja muusi syksyllä treenikuormansa kanssa. Talvi meni pääosin sairastellessa ja tulipaloja sammutellessa. Pieniä pilkahduksia: sprintin SM-kulta, Rukan maailmancupissa sprintin välieräpaikka ja Planican maailmancupin tynkäkisan pariviestin kolmas tila Hakolan parina.

Laura Mononen – kaksi lammasta

Konkarin ura on liukunut alamäessä viime vuodet. On turhautunut, kun vauhtia ei löydy. Maailmancupissa 37:s, vielä kaudella 2016–17 cupin kymmenes. Toivoa antoivat lopputalven tulokset: Lahdessa viidestoista, Kollenilla kahdestoista. Kertoi pohtivansa lopettamista.

Laura Mononen löysi vauhtia vasta loppukaudesta.

Olli Hiidensalo – kaksi lammasta

Edellistalvena maailmancupista parhaimmillaan sijat 23 ja 25, nyt ei kertaakaan ampumahiihtocupin pisteillä 40 parhaan joukossa. MM-kisoissa täytti paikkansa sekaviestissä, kun Suomi päätyi sijalle 9. Se oli kauden kohokohta. Sairasteli tammikuussa.

Lari Lehtonen – kaksi lammasta

Kevättalvella 2019 oli kolmatta kertaa urallaan jalkaoperaatiossa. Itse itseään valmentava hiihtäjä aloitti perustreenikauden kaksi kuukautta tavanomaista myöhemmin. Säväytti kauden alussa Rukalla, kun oli pertsan 15 kilometrillä sijalla 19. Sen jälkeen kausi oli kärsimysnäytelmää. Pyöri porukan mukana, eikä päässyt kertaakaan maailmancupin pisteille.

Anita Korva – kaksi lammasta

Hiihtoporukan suurin alisuorittaja. Ei päässyt edes lähelle maailmancupin pisteitä ja tippui kiertueelta vuoden 2020 aikana. Juniorien MM-kisoissa vuonna 2019 kolme pronssia, vuonna 2020 alle 23-vuotiaiden MM-laduilta sijat 34, 34 ja 44. Voiko kaikkea laittaa armeijan piikkiin? Sitä kannattaa henkilökohtaisen valmentajan Olli Ohtosen miettiä itsekriittisesti.

Juniorilupaus Anita Korvan talvi meni pieleen.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut