Porista kantautui judoperheelle suru-uutinen, kun olympiajudoka ja entinen päävalmentaja Reino ”Fagu” Fagerlund menehtyi 9. lokakuuta pitkällisen sairauden uuvuttamana tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kotonaan. Fagerlund oli kuollessaan 66-vuotias.
Fagerlund on vuosien varrella ollut hyvin poikkeuksellinen judoka. Huippu-urheilijana hän ylsi Moskovan olympialaisissa seitsemännelle sijalle ja samana vuonna tuli myös voitto merkittävästä kansainvälisestä turnauksesta British Openista. Huippu-urheilijan uransa lisäksi hän on hoitanut judoyhteisössä lähes kaikkia eri tehtäviä, joita judokan elämän polulle vain voi kuvitellakaan osuvan. Kiitoksena tästä poikkeuksellisen laaja-alaisesta elämäntyöstä Reino ”Fagu” Fagerlund nimitettiin Judoliiton 50-vuotisjuhlavuonna perustetun suomalaisen judon Hall of Famen ensimmäiseksi jäseneksi vuonna 2008.
Fagu aloitti judoharrastuksensa syksyllä 1968. Ennen judouraansa hän oli harrastanut muun muassa painonnostoa.
Ensimmäisen SM-mitalinsa Fagu otti vuoden 1974 SM-kisoissa sijoittuen pronssille silloisessa keveimmässä alle 63-kiloisten sarjassa. Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Fagu voitti vuonna 1976. Suomen mestaruuksia hänelle kertyi kaikkiaan kuusi ja SM-mitaleja yhteensä 13. Kilpailu-uran paras vuosi oli Moskovan olympiavuosi 1980.
Fagu aloitti judoyhteisön palvelemisen jo huippu-urheilijauransa aikana toimien Judoliiton nuorten oto-valmentajana 1970-luvun lopulla. Siitä ura judoyhteisön palvelijana jatkui mitä moninaisimmissa tehtävissä.
Fagu on toiminut vuosien varrella liiton nuorten valmentajan tehtävän lisäksi liiton naisten valmentajana, koulutus- ja nuorisopäällikkönä, hallituksen jäsenenä, Ippon-lehden toimittajana, pakinoitsijana ja päätoimittajana, päävalmentajana ja valmennuspäällikkönä.
Vuonna 1991 Fagu toimi Pieksämäellä järjestettyjen nuorten EM-kisojen pääsihteerinä. 1980-luvulla hän palveli muutaman vuoden Islannin Judoliiton päävalmentajana. 1990-luvulla vuorossa olivat työtehtävät Kuttulan perhekodissa opettajana ja judo-opettajana.
Vuosina 2001–2004 Fagu työskenteli Judoliiton päävalmentajana ja sitä seuraavalla olympiadilla 2005–2008 valmennuspäällikkönä.
Urheilu-uransa aikana Fagu tuli tunnetuksi sloganistaan ”halvalla huipulle”. Fagu laski aina tarkkaan harjoitteluun ja olosuhteisiin käytetyn rahan ja ajan sekä siitä saatavan hyödyn suhdetta. Fagu ei aikalaisistaan poiketen koskaan käynyt harjoittelemassa Japanissa, jonne matkustaminen vei sekä aikaa että rahaa. Mies ja makuupussi yhdistelmä tuli tutuksi useille judokasukupolville ympäri Suomea järjestetyillä harjoitusleireillä. Samoja hyveitä hän edusti Judoliiton päävalmentajana välillä urheilijoiden ja valmentajakollegoidensa sietokykyä koetellen.
Nykypäivän suomalaisista judovalmentajista useat nimeävät Fagun oppi-isäkseen, jolta valmennustietouden teoreettinen pohja on ammennettu. Fagu opiskeli itse matematiikkaa ja fysiikkaa Turun yliopistossa sekä liikuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa. Yhteensä opintoviikkoja kiitettävin arvosanoin kertyi reilusti yli 200, mutta loppututkinto jäi suorittamatta. ”Mitä minä sillä tutkinnolla teen”, Fagu tokaisi niille, jotka kyselivät tutkinnon valmistumisesta.
Vuonna 1989 Fagu oli käynnistämässä erityisryhmien judotoimintaa yhteistyössä Pieksämäen kaupungin ja Pieksämäen Pikadonin kanssa. Sittemmin toiminta on laajentunut yli 20 paikkakunnalle ja Judoliitosta on tullut lajiliittojen ykkönen erityisryhmien toiminnassa.
Fagun lempiharrastuksiin kuului väittely, jossa kanssaväittelijän argumentit laitettiin kovalle koetukselle. ”Musta tuntuu” –väittämät ja heikosti perustellut argumentit saivat Fagulta kovaa, mutta ystävällistä kyytiä.
Fagua jäävät kaipaamaan vaimo Aino, pojat Seppo ja Pekka perheineen sekä lukuisa joukko judokoita useassa sukupolvessa.
Kirjoittaja on Reino Fagerlundin entinen työtoveri Suomen Judoliitossa.