Tampere
Valkoinen kolhuinen vaahtomuoviarkku, paikattu ruskealla pakettiteipillä, keskellä C-logo väkäsillä. ”Pahvit tästä on hukassa, mutta muuten on originaali laatikko”, sanoo Olli Sotamaa, tarttuu lootaan työhuoneensa ikkunalaudalla ja avaa sen. Sehän on kuin liitonarkki.
Vaahtomuoviarkun sisällä möllöttää Sotamaan joululahja noin vuodelta 1985, rusehtava Commodore 64. Tämä 8-bittinen tietokone määritti nykyisin viisikymppisten suomalaismiesten elämänpolkua ehkä enemmän kuin mikään muu sähkölaite 1980-luvulla.
Olli Sotamaatakin se puski yhdessä jalkapallon ja Dungeons & Dragons -roolipelin kanssa polulle, jonka toisessa päässä on työhuone Pinni B -rakennuksessa, Tampereen yliopiston keskustakampuksella.
Sotamaa, 49, on pelikulttuurien tutkimuksen professori. Hän johtaa Tampereen yliopiston tutkimustiimiä Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikössä, joka helmikuussa sai Suomen Akatemialta kaksi miljoonaa euroa kolmelle seuraavalle vuodelle.
Commodore 64 on legendaarista mainetta nauttiva tietokone.
Kuka?
Olli Sotamaa
Pelikulttuurien tutkimuksen professori Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa, 49-vuotias.
Johtaa Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikön Tampereen yliopiston tutkimustiimiä.
Kirjoja yöpöydällä: Silvi Hosseini: Tie, totuus ja kuolema (Gummerus, 2021), Johanna Ruohonen: Naisten laji – kirja jalkapallosta (S&S, 2022), Jorma Sipilä: Valta yliopistossa (Vastapaino, 2007).
Lempipeli: Jalkapallo.
Akatemia on rahoittanut huippuyksikköä vuodesta 2018 ja ensimmäisen viiden vuotensa aikana yksikön tutkijat ovat tuottaneet Tampereen, Jyväskylän ja Turun yliopistoissa lähes 500 tutkimusta ja julkaisua, tehneet kansallista ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja -vierailuja, järjestäneet tieteellisiä ja suurelle yleisölle suunnattuja tapahtumia sekä osallistuneet pelikulttuureista käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mitä hyötyä?
Kun Aamulehti julkaisi uutisen jatkorahoituksesta huippuyksikölle, uutisen kommenteissa kysyttiin ensimmäiseksi, että mitä ihmeen hyötyä tällaisesta pelitutkimuksesta on. Pannaanpa professori vastaamaan. Sotamaa vastaa kysymyksellä: ”Tarvitseeko ihan kaikesta mitä yliopistolla tehdään olla välittömästi hyötyä?”
Sotamaa muistuttaa, että perustutkimuksen hyödyt tulevat aina hitaammin kuin soveltavan tutkimuksen hyödyt. Eikä ilman perustutkimusta synny yhtään mitään, ei sen enempää soveltavaa tutkimusta kuin keksintöjäkään. Ja pelikulttuurien tutkimukselle löytyy erittäin hyvä syy, kun lukee vaikkapa toistakymmentä vuotta Tampereen yliopistossa julkaistua pelaajabarometria.
”Nuoremmista ikäluokista lähestulkoon kaikki pelaavat. Se jo itsessään on sellainen asia, että ehkä meidän olisi hyvä hiukan ymmärtää asiaa, kun se on niin keskeinen osa arkea niin suurelle joukolle”, Sotamaa sanoo.
Pelaamista pidetään usein lasten ajanvietteenä, johon käytetystä ajasta ollaan säännöllisesti huolissaan. Sotamaa muistuttaa pelien kehittämisen ja pelaamisen olevan kuitenkin mitä suurimmissa määrin politikoinnin, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja mitä moninaisimpien taloudellisten vaikutusten areena. Pelaajat usein itse alkavat modata, eli versioida peleistä mielenilmauksia ja kommentteja mitä erilaisimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Yliopistosimulaattori
Sitäkään ei pidä unohtaa, että peliteollisuus on maailmalla miljardibisnestä ja suomalaiset pelifirmat ovat pärjänneet siinä aika hyvin. Katsokaa vaikka Supercelliä tai Remedyä. Esimerkiksi Supercellin markkina-arvoksi määriteltiin vuonna 2021 noin yhdeksän miljardia euroa.
Sotamaa itse on pelannut viime päivät Two Point Campus -peliä. Se on resurssienhallintapeli, joka on yliopistosimulaattori. Mitä? Että yliopistolla pelataan yliopistosimulaattoria? Sotamaa hymyilee ja pysyy rauhallisena, sanoo miettineensä, pitäisikö Tampereen yliopiston rehtorikandidaatit laittaa pelaamaan Two Point Campusia.
”Tässä pelissä pärjää todennäköisesti helpommin kuin Tampereen yliopiston hallinnoimisessa, mutta tämä on tavallaan todiste siitä, että tänä päivänä lähes mikä tahansa ilmiö kääntyy peliksi.”
Sotamaa muistuttaa myös, että simulaatiot nostavat simuloinnin kohteesta esiin olennaisia asioita ja auttavat analysoimaan ja ymmärtämään niitä.
Simulaatioissa pätee sama etäännyttäminen kuin Bertolt Brechtin teatterissa. Kun mikä tahansa asia tai ilmiö irrotetaan tavanomaisesta ympäristöstään ja siirretään aivan toiseen todellisuuteen, vaikkapa simulaatioon, sen ääriviivat tarkentuvat, siitä tulee helpommin käsitettävä, käsiteltävä ja analysoitava.
Lisäksi pelit ovat tarinankerrontaa parhaimmillaan. Niissä sovelletaan täysin Aristoteleen Runousoppia, eli klassisen draaman sääntöjä, vaikka kyse onkin vuorovaikutteisuudesta ja tavallaan pelaajan omasta tarinan sovituksesta ohjauksesta. Jos ette usko, pelatkaa vaikka The Last of Us -peliä tai katsokaa siitä tehtyä mestarillista tv-sarjaa.
Palvelubisnestä
Pelibisneksessä ei ole enää aikoihin ollut kyse vain hyvän pelin tekemisestä ja julkaisemisesta. Pelaamisesta on tullut lähes täysin palveluliiketoimintaa.
Mobiilipelien aikakaudella peleissä kyse on jatkuvasti päällä olevasta ja saavutettavasta palvelualustasta.
”Alustan ylläpitämiseen tarvitaan työntekijöitä, jotka ymmärtävät pelaajayhteisöä ja jotka osaavat operoida yhteisössä ja ovat taitavia ymmärtämään reaaliaikaista dataa”, sanoo Sotamaa, joka on tutkinut suomalaista peliteollisuutta ja sen kehittymistä yli kymmenen vuoden ajan.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Supercellin Clash Royale -kännykkäpeli, jota Sotamaakin pelaa päivittäin. Peli julkaistiin jo vuonna 2016. Siihen julkaistaan yhä uutta sisältöä ja se tuottaa yhtiölle vieläkin suunnattomasti tuloja.
”Ja tänä päivänä pelaajapopulaatiot ovat niin suuria ja monipuolisia, monella tavalla vaativampaa joukkoa, niin heidän palvelemisensa ei välttämättä ole aivan helppoa.”
Olli Sotamaa pelaa päivittäin esimerkiksi kännykkäpeli Clash Royalea. Hänen suosikkipelinsä on kuitenkin jalkapallo.
Suosituin peli
Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikössä työskentelee tällä hetkellä 49 tutkijaa kolmessa yliopistossa. Akatemian kolmivuotinen jatkorahoitus kuluu enimmäkseen tutkijoiden palkkoihin.
”Yksi asia, minkä Akatemian rahoitus on mahdollistanut, on sellainen vanhanaikainen akateeminen vapaus.”
Huippuyksikössä on ollut tutkijoita jokaiselta mantereelta.
”Jotkut heistä vähän yllättyvätkin siitä, miten meillä on suomalaisessa yliopistossa mahdollisuus tarjota aika paljon vapautta. Teemme rekrytoinnit huolellisesti, ja sen jälkeen tutkijat saavat keskittyä tekemään juuri sitä tutkimusta, josta he ovat innostuneita, ja me emme heitä mikromanageroi.”
Pelitutkimus ymmärretään usein vain konsoli- ja tietokonepelien ja pelaamisen tutkimukseksi. Huippuyksikön tutkijoista kuitenkin iso osa pelaa mieluiten erilaisia lauta- ja roolipelejä.
Sotamaa kokee säännöllisesti tarpeelliseksi muistuttaa heille, että maailman suosituin peli on silti yhä jalkapallo ja se on myös Sotamaan ykköspeli, ikuisesti.