Suometsätieteen tuore professori on puun ja kuoren välissä – miten yhdistää metsätalous ja hiilineutraalius?

Annamari Laurén ennustaa, että kesien kuumetessa suometsien ojia joudutaan täyttämään myös metsien tuoton pelastamiseksi.

Annamari Laurén sanoo, ettei ole kokenut akateemisessa maailmassa syrjintää transsukupuolisuutensa vuoksi.

13.1. 22:08

”Puun ja kuoren välissä”, luonnehtii Helsingin yliopiston tuore suometsätieteen professori Annamari Laurén alansa tilannetta.

Jossain vaiheessa hänestä tuntui, ettei hänen tutkimuksensa kiinnosta juuri ketään. Nyt kiinnostuksesta ei ole pulaa. Kärjistynyt keskustelu hiilinieluista ja ennallistamisesta on tehnyt suometsistä tulenarkaa aluetta.

Jännitystä uudessa virassa lisää sekin, että Helsingin yliopiston professuuri on ensimmäinen tehtävä, jota Laurén haki transnaisena.

”Olen aika ylpeä ja tyytyväinen, että se on nykyaikana mahdollista. Maailma on muuttunut hyvään suuntaan”, hän sanoo.

Ensin puhutaan kuitenkin suometsien hoidosta. Laurénin mukaan metsäalan ihmiset ovat hämillään siitä, että heitä on alettu pitää pahiksina.

”Sitä tuntee olevansa syyllinen, kun edistää metsätaloutta.”

Yliopistojen metsätieteellisissä tiedekunnissa on kautta vuosikymmenten tutkittu ja opetettu metsänhoitoa, joka on kestävää ainakin metsätalouden näkökulmasta. Se tarkoittaa, että puut kasvavat mahdollisimman hyvin ja hakatun metsän tilalle saadaan nopeasti uusi.

Muitakin tavoitteita on edistetty niin kuin yhteiskunnan arvot ovat kunakin aikana edellyttäneet: on paneuduttu esimerkiksi torjumaan kiintoaineen ja ravinteiden valumista metsäojista vesistöihin.

Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole edelleenkään aikomusta luopua metsien talouskäytöstä, mutta nyt myös pitäisi toden teolla huolehtia myös hiilensidonnasta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Kun suometsätieteen professuuri avattiin hakuun, tehtävänalaa uudistettiin ja siitä tulikin aikamoinen. Pitäisi vastata kysymykseen, miten voidaan harjoittaa kestävää metsätaloutta turvemailla ja samalla sopeuttaa niiden käyttö muihin tavoitteisiin.

”Turvemaat ovat Suomen isoin hiilivarasto, suurempi kuin kaikki metsät yhteensä.”

Miten erilaiset, osin ristiriitaiset tavoitteet sitten saadaan toteutumaan yhtä aikaa?

Laurén sanoo, että vastaus vaatii ”rakettitiedettä”. Siis laskentaa ja mallintamista, jonka avulla voidaan arvioida, mitä erilaisista metsänhoidon ratkaisuista seuraa.

Lauren on toiminut aiemmin Metsäntutkimuslaitoksen ja Luken tutkijana sekä Itä-Suomen yliopiston metsäekosysteemien mallinnuksen professorina. Näissä tehtävissä hän on kehittänyt esimerkiksi suosimulaattori Susin.

Arvovalintoja mikään simulaattori ei sanele, mutta mallinnusten avulla voidaan tehdä informoituja päätöksiä.

Soilla on Laurénin mukaan hiilineutraalisuuden tavoittelussa suuri merkitys.

”Turvemaat ovat Suomen isoin hiilivarasto, suurempi kuin kaikki metsät yhteensä”, Lauren sanoo.

”Jos turvemailla tehdään vääriä valintoja, ei hiilineutraalisuuteenkaan päästä.”

Tosin siihen ei päästä myöskään pelkkien soiden ja metsien avulla, vaan tärkeintä on fossiilisista polttoaineista luopuminen, Laurén sanoo.

Ilmaston kannalta on ojitettujen suometsien perusongelma se, että kuivatettu turvemaa päästää hiilidioksidia ja hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Euroopan unioni vaatii soiden ennallistamista myös luontokadon pysäyttämiseksi. Se tarkoittaa soihin kaivettujen ojien tukkimista.

Laurén sanoo, että ”ympäristöpaniikki” ei auta ilmastoa eikä monimuotoisuutta vaan toimet täytyy valita huolellisesti.

”Muuten hukataan rahat eikä saavuteta tavoitetta.”

Lähtökohta on Laurénin mukaan tämä: Suomessa on 9–10 miljoonaa hehtaaria suota. Siitä puolet eli 5 miljoonaa hehtaaria on ojitettu.

Ojia on kaivettu soihin miljoona kilometriä. Ne yltäisivät 25 kertaa maapallon ympäri. Täyttäminen on hidasta konetyötä ja maksaa paljon. Ajan kanssa ojat tosin umpeutuvat itsestään.

Kuivatetuilta turvemailta tulee neljäsosa Suomen puuston vuotuisesta kasvusta. Toisin sanoen turvemailla on suuri taloudellinen merkitys.

On kuitenkin maita, joilta ojien tukkiminen on helppo aloittaa. Viidesosalle ojitetuista suoalueista ei ole kasvanut metsää. Ne on järkevää ennallistaa.

”Tai jättää ennallistumaan.”

Pieni osa soista on runsasravinteisia lettoja ja heinäisiä korpia. Ne ovat monimuotoisuuden tihentymiä, jotka kannattaa ennallistaa ja suojella.

Nämä miljoona hehtaaria riittävät Laurénin mukaan kevyesti alkuun. Niillä löytyy ummistettavaa ojaa 200 000 kilometriä.

Loput 70 prosenttia kuivatetuista soista on nyt puolukka- tai mustikkakankaita, jotka kasvavat hyvin metsää.

”Ne ovat kuin dieselmoottori, tuottavat tasaisesti, vaikka eivät huippukasvua”, Laurén sanoo.

Metsätalouden käyttöön jäävien turvemetsien ilmastoystävällisessä hoidossa Laurénin rakettitieteelliset menetelmät voivat auttaa.

Kolmentoista vuoden sisällä tulee Laurénin mukaan uudistusikään miljoona hehtaaria turvemetsää. Suurimmat suoalat nimittäin ojitettiin Suomessa runsaat 50 vuotta sitten.

Hiilipäästöjen vähentämiseksi kuusikoissa voidaan harjoittaa jatkuvaa kasvatusta eli poimia metsästä hakkuissa suurimmat puut ja jättää pienemmät kasvamaan.

Männyntaimet tarvitsevat kuitenkin valoa ja vaativat Laurénin mukaan aukon hakkaamista. Hänestä on tärkeää, että myös avohakkuu ja jalostetut taimet jätetään metsänuudistusten keinovalikoimaan.

Hakkuiden jälkeen alueelle pitäisi saada mahdollisimman nopeasti uusi metsä, painaa alas alkuvaiheen hiilidioksidin ja metaanin päästöt ja minimoida ravinteiden päästöt vesistöihin.

Ei ole itsestään selvää, miten se parhaiten onnistuu. Monimutkaisten takaisinkytkentöjen takia erilaisten metsänkäsittelyjen vaikutuksia on vaikea ennustaa.

Seuraavat grafiikat näyttävät joitakin perusyhteyksiä, joita Laurén matemaattisesti mallintaa. Kuvaa klikkaamalla se vaihtuu.

Kuinka paljon suometsän hoitaja sitten koettaakin säätää vedenpintaa, sen ratkaisevat lopulta sateet. Kuivina kesinä luonnontilaisetkin suot voivat muuttua hiilinieluista päästölähteeksi.

Jos ilmastonmuutos tuo lisää kuumia ja kuivia kesiä, kuivuus alkaa Etelä-Suomessa jo häiritä metsien kasvua. Laurén ennustaa, että metsäojia täytyy tulevaisuudessa ryhtyä tukkimaan myös metsien tuoton pelastamiseksi.

”Kuviteltavissa on, ettei sekään ei riitä.”

Kun yksityisiä metsiä suojellaan, liikkeelle on Laurénin mukaan viisasta lähteä vapaaehtoisuudesta.

Metsänomistajia on Suomessa 600 000. He ovat kattava läpileikkaus suomalaisista, Laurén sanoo. Monilla on halua suojelutoimiin omilla maillaan.

Jos metsätalouden harjoittaminen turvemailla estetään lailla tai sertifioinneilla, joidenkin alueiden metsänomistajien omaisuus voi nollautua kokonaan.

”Se ei olisi hyväksi yhteiskuntarauhalle.”

Syrjäseuduilla metsänomistus on myös sosiaalinen kysymys, Laurén sanoo. Jos metsä menettää arvonsa, sen omistaja ei ehkä saa lainaa, vuotava katto voi jäädä korjaamatta ja elanto riittämättömäksi.

”Eliöiden lisäksi tässä käsitellään ihmisiä.”

Turvemaita on erityisen paljon esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä 70 prosenttia metsistä on ojitettua turvemaata.

Laurénin puheesta kuuluu, että hän on sieltä lähtöisin. Hän sanoo niinkö, kuten oululainen, eikä niinku, kuten helsinkiläinen.

Alkuperäinen murre on säilynyt , vaikka hän lähti nuorena opiskelemaan Joensuuhun ja on asunut siellä suurimman osan elämästään.

Välillä hän työskennellyt myös Stora Enson palveluksessa Indonesiassa.

”Akateeminen maailma on ollut hyvä. En ole kokenut syrjintää enkä väheksyntää.”

Laurén sanoo tunteneensa jo lapsena, ettei kuulu poikien joukkoon.

Murrosiässä hän sai ”isolla kauhalla testosteronia”, ja ongelma jäi joksikin aikaa taka-alalle.

Vuonna 2013 Laurén hakeutui viimein transpolin tutkimuksiin ja sai diagnoosin transsukupuolisuudesta.

Siitä meni vielä useita vuosia, ennen kuin hän tuli asian kanssa julki. Se oli lopulta helpompaa kuin hän oli ajatellut.

”Akateeminen maailma on ollut hyvä. En ole kokenut syrjintää enkä väheksyntää.”

Kaikkiin työpaikkoihin transihmisiä ei Laurénin mukaan haluta. Tilanne voi myös viedä niin paljon voimia, ettei niitä riitä ammatilliseen eteenpäin pyrkimiseen.

Itse hän sanoo tuleensa paremmaksi, luovemmaksi ja rohkeammaksi tieteentekijäksi, kun asiaa ei enää tarvinnut painaa sisälleen.

Laurén ei silti kannata transhoitojen antamista tai sukupuolen itsemäärittelyä ilman tutkimuksia ja diagnoosia. Eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys mahdollistaa juridisen sukupuolimerkinnän muuttamisen omalla ilmoituksella.

Laurenin mielestä ison ratkaisun tekemiseen on hyvä saada tukea ja harkinta-aikaa. Hän ei kokenut transpolin tutkimuksia painostavina eikä syrjivinä.

”Minulle sopi hyvin vanha systeemi. Oli kiva käydä keskustelemassa, ja se oli tarpeellistakin. Sain selkänojaa, jota koin tarvitsevani”, Laurén sanoo.

Hän sanoo silti ymmärtävänsä, että jostain toisesta odotus voi tuntua tuskaiselta. Etenkin nuorilla on usein kiire.

”Vanhana aikaa on enemmän kuin nuorena. Aikakäsitys on toisenlainen.”

Kuka

Annamari Laurén

  • Suometsätieteen professori Helsingin yliopistossa.

  • 54-vuotias.

  • Harrastaa huilunsoittoa, jonka aloitti nelikymppisenä.

  • Perheessä puoliso ja kaksi aikuista lasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut