Nanomuovit voivat matkata kasveista kaloihin ja edelleen ihmiseen – Suomalais­tutkimus osoitti, että muovi kulkeutuu ravintoketjussa ylöspäin

Lehtisalaatti imi kokeessa nanomuoveja mullasta.

Nanomuoveja voi päätyä eri reittejä pitkin ihmisenkin elimistöön. Hiukkasia erotellaan pyyhkäisyelektronimikroskoopin avulla. Vasemman puoleisessa kuvassa on tutkittu kasvojenkuorintavoiteen sisältämiä pallomaisia hiukkasia.

2.10. 12:30

Niin sanotut mikromuovit ovat kasvava ongelma. Maailmassa tuotetaan ja kulutetaan niin valtavia määriä muovia, että jäteongelman lisäksi muoveista ja muovikuiduista irtoaa ympäristöön pieniä muovihiukkasia.

Muovihilsettä on aivan kaikkialla. Sitä on löydetty jopa Etelämantereen lumesta ja ihmisten verestä.

Muovia kulkeutuu ruokaammekin. On arvioitu, että Euroopan pelloille päätyisi vuodessa tuulen ja veden kuljettamina jopa satojatuhansia tonneja mikroskooppista muovisilppua.

Itä-Suomen yliopistossa on nyt osoitettu, miten muovi kulkeutuu kasveista kaloihin.

Tutkimuksessa kasvatettiin lehtisalaattia mullassa, johon oli kylvetty erittäin pieniä muovihiukkasia. Salaatti syötettiin kärpäsen toukille ja nämä toukat edelleen kaloille. Muovihiukkasia löytyi lopulta kalojen elimistöstä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vielä mikromuoviakin pienempiä, nanomittakaavan muovihiukkasia.

Nanometri on millimetrin miljoonasosa, kun mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Nanomuovi on jo niin pientä, että sitä voi hyvinkin kulkeutua eliöiden elimistöön. Sitä on kuitenkin hyvin vaikea löytää kudosnäytteistä.

Tutkijatohtori Fazel Monikh hyödynsi nokkelaa menetelmää muovin jäljittämisessä. 250 nanometrin kokoiset muovihiukkaset leimattiin kemiallisesti gadoliniumilla. Se on harvinainen alkuaine, jota eliöihin ei normaalisti juurikaan päädy.

Jos kudosnäytteistä siis löytyisi gadoliniumia, se olisi varma merkki siitä, että näissä kudoksissa on nanomuoveja.

Knoppitietona voi mainita, että gadolinium on nimetty suomalaisen kemistin ja fyysikon Johan Gadolinin (1750–1852) mukaan.

Ensimmäisessä vaiheessa tutkijat kasvattivat lehtisalaattia mullassa, johon he olivat kylväneet miljardikaupalla pallomaisia ja häviävän pieniä polystyreeni- ja pvc-hiukkasia. Muovia oli siis varsin paljon: sata milligrammaa jokaisessa kilossa multaa.

Salaattia kasvatettiin kaksi viikkoa, minkä jälkeen se syötettiin mustasotilaskärpäsen toukille. Sitten nämä toukat syötettiin edelleen särkikaloille, jotka oli kalastettu Joensuun Pyhäselältä. Särjet popsivat kärpäsen toukkia akvaariossa viiden päivän ajan.

Särki on tässä oivallinen tutkimusorganismi, sillä se syö luonnossakin hyönteisiä ja sen kudokset on helppo siivuttaa tutkittavaksi.

Ei tiedetä, onko nanomuoveista haittaa elimistössä.

Pyyhkäisyelektronimikroskoopin alla selvisi, että ensinnäkin muovihiukkaset olivat kulkeutuneet salaattiin juuriston kautta.

Nanomuoveja oli kulkeutunut ja kertynyt myös lehtiin. Edelleen nanohiukkaset kulkeutuivat toukkien elimistöön ja lopulta muovi päätyi särkikalojen maksaan, kiduksiin ja suoliston kudoksiin.

Särkien aivoista ei kuitenkaan muovia löytynyt.

”Veriaivoeste on mahdollinen selitys tähän”, arvelee tutkimusta johtanut professori Jussi Kukkonen Itä-Suomen yliopistosta.

Aivojen hiussuonten solukko estää monien haitallisten aineiden pääsyn keskushermostoon.

Ei tiedetä, miten nanomuovit vaikuttavat elimistössä ja onko niistä haittaa.

Tutkimuksessa muovilla ryyditettyjä toukkia syöneet särjet eivät käyttäytyneet mitenkään poikkeavasti verrokkeihin nähden.

Tutkimus osoittaa silti, että muovi kulkeutuu ylöspäin ravintoketjussa. Samalla mekanismilla sitä voisi päätyä ruoasta ihmisenkin elimistöön. Muovisärkiä ei nyt kuitenkaan syötetty kokeeksi ihmisille.

”Maaperässä olevat nanomuovihiukkaset ovat mahdollinen terveysriski kasveja syöville eliöille ja ihmisille, mikäli tuloksemme osoittautuvat yleistettäviksi myös muihin kasveihin, viljoihin ja peltomaahan”, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja Fazel Monikh.

Aiemmin hän on osoittanut, että nanomuovia voi vesiympäristössä kertyä levään ja sitä syöviin vesikirppuihin.

Suomen akatemian rahoittama Mikromuovit Suomen vesistöissä -hanke selvitti vuosina 2016–2020, että Itämeren ja Kallaveden pintavesien kaloissa on luonnossakin mikromuoveja. Niitä on niin pieniä määriä, että ainakaan sen takia ei kalansyöntiä tarvitse rajoittaa.

Itä-Suomen yliopistossa on käynnissä myös toinen tutkimushanke, jossa selvitetään, vapautuuko elintarvikepakkauksista mahdollisesti mikromuoveja.

Tuoreen tutkimuksen julkaisi Nano Today -tiedelehti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut