Lapsen jutustelu pinnasängyssä ei ole turhaa höpinää – se on tärkeää kielen harjoitusta - Tiede - Satakunnan Kansa

Lapsen jutustelu pinnasängyssä ei ole turhaa höpinää – se on tärkeää kielen harjoitusta

Pinnasänkypuhe on osa lapsen kielen kehitystä. Kaksivuotias harjoittelee kielen käyttöä yhdessä ja yksin. Pinnasänkypuheet ovat usein runollisia.

Taaperon kieli kehittyy nopeasti. Oman sängyn rauha voi tarjota tilaa oppimiselle, kielelliselle leikille ja kokemusten tutkailulle.

1.1. 13:00

Oletko joskus pysähtynyt kuuntelemaan puhetta, joka kantautuu pienen lapsen huoneesta nukkumaanmenon aikaan?

Itsekseen juttelevan lapsen höpinä saattaa kuulostaa päättömältä. Yksinpuheella on kuitenkin kiinnostava rooli kielen oppimisessa ja asioiden jäsentämisessä.

Esimerkiksi näin jutteli kaksivuotias Nestori yhtenä iltana:

Ten aikana Veikko katto leffaa.

Tit mie maalatin tammakkoo.

Tit mie join maitoo.

Tit mie ittuin näin päin.

Nuolenpäätammakkoo!

Lapsi pötkötteli yksin sängyssään. Hän puristi nyrkissään pientä muovista lelusammakkoa. Uni tulisi pian.

Nestori luetteli asioita, jotka hän oli kokenut iltapäivällä.

Noin parivuotiaan lapsen yksinpuhelut eivät ole tavattomia. Niitä voi kuulla esimerkiksi päivän leikeissä.

Joidenkin kielentutkijoiden huomion on kiinnittänyt yksinpuhe, jota esiintyy hieman ennen lapsen nukahtamista tai pian heräämisen jälkeen.

Tällaista puhetta sanotaan pinnasänkypuheeksi, englanniksi crib speech. Käsite juontuu 1960-luvulta.

Ensimmäisiä havaintoja ilmiöstä teki tutkija Ruth Hirsch Weir, joka vuonna 1962 julkaisi teoksen Language in the Crib. Tutkimus perustuu havaintoihin Weirin kaksivuotiaasta lapsesta.

Aihetta on tarkastellut myös kielenkehityksen tutkija Katherine Nelson sekä joukko muita tutkijoita teoksessa Narratives from the Crib (1989).

Suomeksi pinnasänkypuheesta on kirjoittanut kielikasvatuksen emeritaprofessori Anneli Kauppinen teoksessa Mistä kieli meihin tulee (2020).

Hieman yli puolet vanhemmista raportoi, että heidän lapsensa puhuu itsekseen ennen nukahtamista.

Pinnasänkypuheella tarkoitetaan noin kaksivuotiaan lapsen yksinpuhetta. Se voi sijoittua joko iltaan ennen nukahtamista, aamuun ennen ylösnousua tai päiväunien yhteyteen.

Tutkimusta aiheesta on toistaiseksi vähän. Ilmiönä pinnasänkypuhe on kuitenkin melko tavallinen. Eräässä tutkimuksessa hieman yli puolet vanhemmista raportoi, että heidän lapsensa puhuu itsekseen ennen nukahtamista.

Tyypillisesti parivuotias lapsi tuottaa useita kymmeniä, jopa satoja sanoja. Puheessa esiintyy yleensä useamman sanan yhdistelmiä. Yksilöllinen vaihtelu voi kuitenkin olla kaksivuotiaalla suurta.

Pieni lapsi harjoittelee keskustelua ja siihen kuuluvaa vuorottelua aikuisen avulla.

Tavallisesti esimerkiksi kaksivuotias Nestori lausuu ääneen yksi tai kaksi kokonaisuutta, kuten tit mie join maitoo ja tit mie ittuin näin päin.

Tämän jälkeen Nestori usein pitää pienen tauon ja odottaa aikuisen reagoivan puheeseen jollakin tavoin.

Pinnasänkypuheessa puuttuu keskustelukumppani. Erilaiset puheen kokonaisuudet voivat seurata toisiaan tauotta. Millaiselle puheelle yksinolo antaa mahdollisuuden?

Pinnasänkypuhe voi kuulostaa tajunnanvirtaiselta loruttelulta. Sen avulla lapsi kuitenkin harjoittelee kielen käyttöä.

Harjoittelussa lapsi jäljittelee aiemmin kuultua aikuispuhetta. Hän toistaa ja muokkaa tuttuja kielen kokonaisuuksia, kuten sanoja ja lauseita.

Esimerkiksi Nestorin pinnasänkypuheessa lauserakenteet noudattavat malleja, joita hän aikuisten puheessa kuulee.

Se, mitä lapsi yksin sängyssään sanoo, kuulostaa vanhemman korvaan usein hyvin tutulta. Aikuinen saattaa tunnistaa pinnasänkypuheesta omat sanansa ja äänensävynsä. Lapsen puheessa voi kuulua vaikkapa innostunut tai ohjeistava sävy.

Pinnasänkypuhe voi myös olla runsaampaa ja rakenteeltaan monipuolisempi kuin lapsen päiväpuhe.

Pinnasänkypuheet ovat usein runollisia. Ne voivat muistuttaa rytmittyviä kielioppiharjoituksia, kuten Kauppinen kuvaa kirjassaan.

Nestorin puheessa voi kiinnittää huomion esimerkiksi tit mie -ilmaisun rytmikkääseen toistumiseen.

Aikuiset keskustelevat Nestorin kanssa päivän tapahtumista käyttämällä sitten- tai sit-alkuisia ilmauksia: Sitten sinä heräsit päiväunilta, ja sit minä hain sinut päiväkodista.

Kun Nestori kertasi päivänsä tapahtumaketjuja, hän teki sen jäljitellen toistuvasti kuulemiaan rakenteita:

Tit mie maalatin tammakkoo.

Tit mie join maitoo.

Yksinpuhe voi lapsen kasvaessa muuttua vuoropuheluksi mielikuvitusystävän kanssa.

Nestori ei toista aikuisilta kuultuja ilmauksia sellaisenaan. Hän muokkaa niitä kertomukseensa sopiviksi. Tulevien ja menneiden tapahtumien pohdinta on tyypillinen pinnasänkypuheen piirre.

Pinnasänkypuheen tutkimuksissa on havaittu myös toisentyyppistä runollisuutta.

Lapsi voi aloittaa yksinpuheensa yksittäisestä sanasta, kuten pallo. Tästä yksittäisestä sanasta lapsi laajentaa tarinaa esimerkiksi määritteitä lisäämällä: Pallo. Iso pallo. Pinkki iso pallo.

Vaihtoehtoisesti tarina voi supistua eli edetä useamman sanan kokonaisuuksista yhteen sanaan, kuten Nestorilla sanaan nuolenpäätammakkoo.

Pinnasänkypuhe vaikuttaa vähentyvän noin kahden ja puolen vuoden iässä. Jotkut lapset jatkavat sitä kuitenkin pidempään.

Yksinpuhe voi lapsen kasvaessa muuttua vuoropuheluksi mielikuvitusystävän kanssa.

Pinnasänkypuheella on monia tehtäviä. Se on kielellä leikittelyä, jonka kautta lapsi harjoittelee ja vahvistaa oppimiensa kielen rakenteiden käyttöä.

Vahvistaminen käy toiston avulla.

Lapsen oman sängyn hiljaisuus tarjoaa paikan harjoittelulle, pohtii Kauppinen kirjassaan.

Kaksivuotiaan maailmassa tärkeää voi olla se, että lapsi jäsentää arkipäiväisiä asioita.

Yksin puhuvat lapset myös harjoittelevat eri ilmausten muuntelua. Tämä on oleellinen taito. Kieli on käytännössä kokoelma rakenteita ja ilmauksia, joita muokataan eri tarkoituksiin:

Se antaa mulle mahdollisuuden.

Mä laitoin sulle meilin.

Iiris heitti Sallalle pallon.

Pinnasänkypuhe kertoo lapsen tavasta tutkia ja muistella esimerkiksi kulunutta päivää.

Tämä on kiehtovaa siksi, että kyse on noin kaksivuotiaiden lasten puheesta. Useimmat ihmiset eivät jälkikäteen muista tapahtumia tältä ikäkaudelta. Muistoja alkaa tavallisesti kertyä kolmannen ikävuoden jälkeen.

Kaksivuotiaan maailmassa tärkeää voi olla se, että lapsi jäsentää arkipäiväisiä asioita. Pinnasänkypuheen aiheina eivät siksi ole välttämättä elämän suuret asiat, kuten Nelson tuo esiin kirjassa Narratives from the Crib.

Lapsen mieleen jää esimerkiksi se, että hän saa juoda maitonsa tavallisesta poikkeavassa paikassa. Tähän Nestori viittaa lausahduksella tit mie ittuin näin päin. Lapsi sai istahtaa mukinsa kanssa keittiön lattialle syöttötuolin sijaan.

Lähteet: Kauppinen, Anneli 2020: Mistä kieli meihin tulee. Tampere: Vastapaino. Nelson, Katherine (toim.) 1989: Narratives from the Crib. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut