Tasa-arvon paradoksi näkyy ammateissa: Nuorten uratoiveet jakautuvat sitä stereotyyppisemmin, mitä pidemmälle tasa-arvo on yhteiskunnassa edennyt - Tiede - Satakunnan Kansa

Tasa-arvon paradoksi näkyy ammateissa: Nuorten ura­toiveet jakautuvat sitä stereo­tyyppisemmin, mitä pidemmälle tasa-arvo on yhteis­kunnassa edennyt

Vauraissa ja tasa-arvoisissa oloissa nuorilla on mahdollisuus toteuttaa vapaammin omia mieltymyksiään. Se voi vahvistaa sukupuolieroja.

Tytöt ja pojat suosivat eri opiskelualoja.

17.11. 20:04

Suomessa työelämä jakautuu hyvin voimakkaasti naisten ja miesten aloihin, ja myös nuorten urahaaveet eriytyvät vahvasti sukupuolen mukaan.

Suomi on paraatiesimerkki tasa-arvon paradoksista. On nimittäin huomattu, että työelämä jakaantuu sukupuolen mukaan sitä vahvemmin, mitä pidemmälle naisten vapaudet ovat edenneet.

Lisääntyvä tasa-arvo ei siis näytä tekevän naisia ja miehiä samanlaisemmiksi ammatillisissa tavoitteissaan, päinvastoin.

Psykologian professorit Gijsbert Stoet Essexin yliopistosta ja David Geary Missourin yliopistosta osoittivat muutama vuosi sitten paradoksin aikuisväestössä.

Nyt he ovat tehneet uuden tutkimuksen, jossa he ovat havainneet, että sama ilmiö näkyy myös nuorten urahaaveissa. Tasa-arvoisimmissa maissa urasuunnitelmat jakautuvat jyrkemmin sukupuolen mukaan kuin muualla.

”Miksi on ongelma, että on niin vähän naispuolisia ohjelmoijia tai automekaanikkoja?”

Vielä vertaisarvioimaton selvitys perustuu vuoden 2018 Pisa-tutkimukseen, jossa eri maiden nuorilta oli kysytty, mitä työtä he uskovat tekevänsä 30-vuotiaana. Vastauksia oli lähes puolelta miljoonalta nuorelta 80 maasta.

Tutkijat jakoivat ammatit ensinnäkin esinekeskeisiin ja ihmiskeskeisiin aloihin sekä muihin, jotka eivät asetu selvästi kumpaankaan edelliseen luokkaan.

Stereotyyppisesti miesten tekemiä esinekeskeisiä ammatteja määrittävät usein tekniikka ja laitteet. Tällaista työtä tekevät vaikkapa autokorjaajat, sähköasentajat, ohjelmoijat, hitsaajat ja koneinsinöörit.

Ihmiskeskeisiä ja tyypillisesti naisten tekemiä ammatteja taas luonnehtii se, että niissä ollaan usein tekemisissä kasvotusten toisten ihmisten kanssa ja autetaan heitä. Tätä tekevät esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat.

Lisäksi tutkijat tarkastelivat erikseen niin sanottuja stem-ammatteja, joista monet ovat hyvin miesvaltaisia. Näillä tarkoitetaan matematiikkaa, tekniikkaa ja ei-biologisiin luonnontieteisiin liittyviä ja yleensä korkeakoulusta vaativia aloja. Insinöörit kuuluvat tähän luokkaan.

Sukupuolten tasa-arvoisuutta kuvasi tutkimuksessa kansainvälinen GGGI-indeksi. Indeksi pisteyttää maat sen mukaan, miten naisilla on taloudellisia, poliittisia ja koulutuksellisia vapauksia.

Kaikissa tutkituissa maissa esinekeskeiset ja stem-ammatit kiinnostivat paljon suurempaa osaa pojista kuin tytöistä. Vastaavasti ihmiskeskeiset ammatit vetosivat selvästi suurempaan osaan tytöistä kuin pojista.

Esimerkiksi matemaattis-tieteellis-tekniset stem-alat kiinnostivat pojista keskimäärin viittätoista ja tytöistä kolmea prosenttia.

Tasa-arvon paradoksin mukaisesti sukupuolten väliset erot ammattihaaveissa olivat voimakkaampia tasa-arvoisemmissa maissa.

”Köyhemmissä maissa työ on väline parempaan elämään, kun taas rikkaissa maissa se on tapa toteuttaa itseään.”

Tasa-arvon paradoksi nuorten ammattihaaveissa selittyi lähes yksinomaan sillä, että poikien sukupuolityypilliset valinnat voimistuivat tasa-arvon kasvaessa. Tasa-arvoisemmissa maissa pojista suurempi osa tavoitteli esinekeskeisiä ammatteja ja pienempi osa ihmiskeskeisiä kuin vähemmän tasa-arvoisissa maissa.

Tyttöjen ammattiaikeet eivät samalla tavoin vaihdelleet maan tasa-arvoisuuden tason mukaan. Vaikka tasa-arvon maissa heillä olisi mahdollisuus hakeutua vapaammin esinekeskeisille ja stem-aloille, he eivät sitä juurikaan tee.

”Köyhemmissäkin maissa tytöt tavoittelevat jo paljon ihmiskeskeisiä töitä, joten lisäys ei ole suuri, kun siirrytään tasa-arvoisempiin maihin”, Stoet kertoo videohaastattelussa.

Tutkijoiden selitys tasa-arvon paradoksille on vauraus. Rikkaissa ja tasa-arvoisissa maissa nuorten on mahdollista tavoitella enemmän sellaisia töitä, jotka kiinnostavat heitä, eikä heillä ole niin suurta tarvetta hakea ammatistaan taloudellista turvaa.

”Vaurastumisen sivutuote on, että pojat ja tytöt alkavat sanoa, että haluamme tehdä sitä, mikä meitä kiinnostaa. Köyhemmissä maissa työ on väline parempaan elämään, kun taas rikkaissa maissa se on tapa toteuttaa itseään. Ei rikkaissakaan maissa sata vuotta sitten työskennelty huvin vuoksi.”

Omien kiinnostuksen kohteiden seuraamisen mahdollistaa myös vauraiden maiden monipuolinen talous. Stoetin mukaan tämä selittää sitä, että stem-alojen suosio on ylipäätään niissä hiipunut.

”Se ei johdu siitä, että opiskelijat olisivat tyhmiä, heiltä puuttuisi motivaatiota tai olisi syrjintää vaan siitä, että on niin paljon muita kiinnostavia ammatteja, joissa voi tehdä kohtalaisen hyvän uran”, Stoet sanoo.

Tutkijoiden mukaan jakoa miesten ja naisten aloihin selittävät osaltaan erilaiset biologiset taipumukset.

”Täytyy olla jokin taustasyy, joka saa työt haluamaan auttamistyötä ja pojat esinekeskeisiä töitä. Se ei tule tyhjästä. Kun on vaurautta ja tasa-arvoinen pelikenttä, biologia alkaa vaikuttaa.”

Stoet arvioi, että jako miesten ja naisten ammatteihin saattaa tulevaisuudessa vain syvetä.

”Vielä 1990-luvulla uskottiin, että kun tasa-arvo etenee, naisia ja miehiä saadaan yhtä paljon eri ammatteihin. Sitä ei ole tapahtunut, enkä usko, että niin tulee tapahtumaankaan, ellei yhteiskunta jotenkin romahda. Jos vauraus jatkuu tai vielä nousee, silloin näemme vielä suuremman jakautumisen sukupuolen mukaan.”

Stoetin mielestä jakautumien ei kuitenkaan ole erityinen ongelma.

”Meillä on yhteiskunnassa työnjako, en minäkään osaa korjata autoani. Miksi on ongelma, että on niin vähän naispuolisia ohjelmoijia tai automekaanikkoja? Ei sillä oikeasti ole väliä.”

Jos kuitenkin halutaan lisää naisia miesvaltaisille ja miehiä naisvaltaisille aloille, työ on Stoetin mukaan aloitettava jo hyvin varhain, koska urahaaveet eriytyvät jo 15-vuotiaina.

Hänestä lapsille pitäisi alkaa kertoa eri ammateista jo pienestä pitäen. Kouluissa voitaisiin lisäksi tehdä pakollisiksi tärkeiksi katsottuja aineita, kuten ohjelmointia, jolloin sitä ei voisi valita pois.

Vaikka biologiset taipumukset vaikuttaisivat enenevästi valintoihin, se ei silti tarkoita sitä, etteikö ammatillisiin tavoitteisiin voisi vaikuttaa, Stoet ja Geary toteavat.

Heidän mukaansa esikuvina voisi pitää Viroa, Latviaa, Ranskaa ja Israelia. Maat ovat suhteellisen tasa-arvoisia, koulutustaso on korkea ja verrattain moni niissä hakeutuu ammatteihin, jotka eivät ole omalle sukupuolelle tyypillisiä.

Lue lisää: Miesten ja naisten erot kasvavat, kun tasa-arvo lisääntyy – Odottamaton ”tasa-arvon paradoksi” on havaittu useissa tutkimuksissa

Lue lisää: Tytöt menestyvät matematiikassa ja luonnontieteissä koulussa, mutta tekevät niistä uran vain harvoin – Tästä tasa-arvon paradoksissa on kyse

Lue lisää: Tutkimus: Tasa-arvo ei muuta sitä, mistä naiset ja miehet pitävät toisissaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut