Jyrki Kasvin haastattelu syyskuulta 2021: Hän kertoi saamistaan hyvistä ja huonoista uutisista - Terveys - Satakunnan Kansa

Mökin lähistöllä on pesinyt joutsenpariskuntia vuosien ajan. Tänä kesänä pihamaalla on kuitenkin vieraillut vain yksi joutsen, Ruben.

Hetki vielä

Jotkut meistä kuolevat turhaan, kirjoitti entinen kansanedustaja Jyrki Kasvi blogiinsa tammikuussa. Sen jälkeen on tullut hyviä ja huonoja uutisia.


17.11. 9:32 | Päivitetty 17.11. 9:34

Tietokonetomografian tulokset ovat tulleet, mutta emme puhu niistä heti. Vaikka nehän tässä mielessä ovat, uusimmat uutiset sisäelinten tilasta. Tutkimme silti ensin sateen pehmittämän puutarhan.

Katsastamme matalan merenrannan ja ruoppausmassasta rakennetun saaren, kottaraisten pöntöt ja keltaisena kukkivan kurpitsapenkin.

”Hävettää vähän”, sanoo entinen kansanedustaja Jyrki Kasvi, joka on tunnettu esimerkiksi burleskista ja siitä, ettei juuri häpeile. ”Nuokin vuohenputket tuossa. Olisi pitänyt keväällä hoidella ne. Nyt yritän jyrätä ne kuunliljoilla.”

”Kuunliljat ovat kyllä hyviä jyräämään”, vastaan.

”Niin. Mutta siihen menee vuosia.”

Luulen, että sama ajatus käväisee molempien mielessä. Vuosia ei ehkä ole.

Siksi chilejäkin on nyt vähemmän kuin tavallisesti. Täällä Pyhtään-mökillä vain yksi matalahko, Espoon-kodissa sentään neljä miehen mittaista. Ne, jotka jaksoivat talvehtia pimeän yli.

Yleensä Kasvi kylvää uusia chilejä joka kevät, kymmenkuntaa eri lajiketta. Pellegrinoa, cheyenneä, punaista paholaista...

Tänä keväänä siihen ei ollut voimia. Eikä oikein intoakaan. Saattohoitopäätös oli tehty, eikä Kasvin pitänyt elää satokauteen saakka. Tammikuussa lääkäri oli arvioinut ajan riittävän kevääseen tai ehkä alkukesään.

Täällä hän nyt kuitenkin istuu kasvihuoneessaan, kattoa hipovien tomaattikasvustojen keskellä.

Elokuun puolivälin tienoilla tomaatit hipovat jo kasvimaan kattoa. Kasvi napsii pois varkaita.

Yleensä henkilöhaastattelut tehdään toimituksen aloitteesta, mutta tällä kertaa ensimmäisen viestin lähetti Kasvi. Viesti oli pitkähkö ja hyvin asiallinen. Hän kertoi saattohoitopäätöksestä ja siitä, että hänellä on ristiriitaisia kokemuksia median kirjoittelusta. Kysyi neuvoa, miten uutinen saattohoidosta kannattaisi julkistaa.

Mitäpä siihen osaa vastata?

Kasvi julkaisi uutisen blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa, ja minä taisin sanoa, ettei haastatteluihin tarvitse suostua. Viimeiset voimat ja hetket voi pyynnöistä huolimatta käyttää johonkin muuhun. Kasvi suostui silti. Hän kertoi asiasta Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille, Seuralle ja Tietoviikolle.

Onneksi, sillä blogipostaus ja nuo jutut pelastivat hänen henkensä. Tai ainakin ne toivat lisäaikaa. Niissä kerrottiin, että rakkosyöpään on olemassa uusi tehokas lääke, jolle on myyntilupa Yhdysvalloissa mutta ei Euroopassa. Siitä lääkkeestä onkologi oli sanonut Kasville, että tätä antaisin sinulle, jos se olisi mahdollista.

Sitä voisi saada tännekin, mutta se olisi hankalaa ja tuskallisen kallista, vaatisi hoitoa yksityissairaalassa. Lääkkeen hinta: noin 20 000 euroa kuukaudessa.

Jotkut meistä kuolevat turhaan, Kasvi kirjoitti blogissa.

Kasvi kuumeili, mutta syöpäsolut kuolivat.

Kun tieto levisi, ihmiset alkoivat lahjoittaa rahaa entiselle kampanjatilille. Tutut ja tuntemattomat ottivat yhteyttä. Aktiivisimmat perustivat yhdistyksen hallinnoimaan lahjoituksia ja varainhankintaa, jonka turvin Kasvi saattoi aloittaa kokeelliset hoidot yksityisessä syöpäsairaalassa.

Siellä hoitoa ei kuitenkaan aloitettu lääkkeellä, josta Kasvi oli haaveillut. Sen sijaan analysoitiin syöpäkasvainten geenimutaatiot ja valittiin lääkkeet sen mukaan. Päädyttiin yhdistelmään kokeellista lääkettä ja toista, joka on tarkoitettu esimerkiksi pitkälle edenneen rintasyövän, munuaissyövän ja joidenkin melko harvinaisten ruoansulatuselimistön kasvainten hoitoon.

Lääkeyritys antaa kokeellisen lääkkeen ilmaiseksi. Toinen lääke on Suomessakin käytössä, mutta Kela-korvausta siihen saa vain, kun sitä käytetään rintasyövän ja muutaman muun tarkasti rajatun syövän hoidossa. Kasvin syöpä ei kuulu niihin, joten lääke, noin 3 400 euroa kuussa, maksetaan lahjoitusvaroin.

Hoidot tehosivat nopeasti ja ällistyttävän hyvin. Kasvi kuumeili, mutta syöpäsolut kuolivat.

Vähitellen väsymys alkoi väistyä ja alakulo hälvetä. Ruokahalu palasi ja paino nousi. Pian kaikilla oli sama kommentti, niin lääkärillä kuin tutuillakin: Näytät kuin eri mieheltä. Elävältä.

Kesän alussa tietokonetomografiakin antoi hyviä uutisia. Maksan etäpesäkkeet olivat pienentyneet selvästi.

Sairauden keskellä Kasvi on siis poikkeuksellisen onnekas. Tunnettuus on auttanut häntä saamaan hoitoa, jota ei vielä ole kaikille tarjolla. Se vaivaa vähän. Kansanedustajana hänellä oli tapana ylvästellä maailmalla sillä, että hän saa Suomessa samaa hoitoa kuin asunnoton alkoholisti. Enää ei ole niin.

Ystävillä on ollut asiaan selkeä kanta: suu kiinni, ja otat vastaan kaiken, mitä annetaan.

Tätä neuvoa Kasvi on noudattanut, ja sen ansiosta hänellä on taas voimia kirjoittaa muistelmia. Ne etenevät nopeasti, sillä Kasvi kirjoittaa joka päivä. Tekstiä on jo lähemmäs kaksisataa liuskaa. Lapsuudesta, ensirakkaudesta ja eduskuntavuosista. Syövästä, tiedustelulaeista ja Rammsteinista.

”Onko rankkaa”, kysyn, sillä minulle kirjoittaminen usein on.

”Ei yhtään”, hän vastaa. ”Hurja flow on päällä koko ajan.”

Muistelmien teksti alkaa Pyhtäältä. Harmaasiepon poikasesta, joka hukkui sadevesitynnyriin Kasvin ja hänen vaimonsa mökkipihalla. Pellolta, jossa parivuotias Jyrki istui pyykkisaavissa, kun äiti harvensi sokerijuurikkaita.

Pyhtäällä Kasvi muistelmiaan kirjoittaakin. Pienessä merenrantamökissä muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodeistaan.

Laituri jatkuu saareen saakka.

Pyhtää vähän ihmetyttää, sillä olen lukenut muistelmien raakaversion.

Siinä kerrotaan työteliäistä vanhemmista, syrjäisestä talosta ja yksinäisestä pikkupojasta. Niin yksinäisestä, että hän maksoi joskus lähistöllä asuneille vähän isommille lapsille siitä, että nämä jäisivät leikkimään hänen kanssaan eivätkä lähtisi ihan vielä kotiin.

Vähän myöhemmin alkoi koulu ja kiusaaminen. Jyrki oli pyöreä, vähän kömpelö ja Kuusta kiinnostunut poika.

”Saatoin olla vähän besserwisserkin. Tunti meni joskus siihen, että jäin inttämään opettajan kanssa.”

Elettiin 70-lukua, eikä kiusaamisen vastaisia ohjelmia ollut vielä keksitty. Opettaja keksi kuitenkin keinon. Hän määräsi kiusaajat päivittäiseen viiden minuutin jälki-istuntoon. Siinä ajassa Jyrki ehti saada tarvittavan etumatkan eikä tullut kotimatkalla tönityksi ojaan.

”Se riitti minulle. Opettaja tajusi ja toimi. Tulin nähdyksi.”

Kiusaaminen ei silti loppunut. Se päättyi vasta teini-iässä, kun Kasvi hoksasi sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan.

Se tapahtui Pyhtään VPK:n lavalla, johon oli saatu esiintymään itse Tapani Kansa. Kasvi oli tullut paikalle kaverinsa kanssa ja piilottanut sukkaansa taskumatin, jossa oli kolmeen kertaan tislattua pontikkaa.

Taskumatti kiersi porukassa, ja siitä naukkailtiin vuorotellen pieniä kulauksia, kunnes paikalle tuli kiusaajien kingi, vuotta vanhempi poika samasta koulusta. Poika kysyi viinasta, ja Kasvi vastasi, että viinaa on, mutta ainakaan hän ei jaksa enempää. Halusiko poika kenties loput? Tämä halusi ja tyhjensi pullonpohjat yhdellä kulauksella.

”Sen on täytynyt olla väkivaltainen kokemus. Huhhuh. Monta senttilitraa noin 95-prosenttista pontikkaa. Mutta siihen loppui kiusaaminen. Vaikka saattoihan se olla sattumaakin.”

Tämä kaikki siis Pyhtäällä. Ja tänne Kasvi silti matkustaa sienestämään, kitkemään ja kirjoittamaan. Tänne hän ja hänen vaimonsa haaveilivat rakentavansa talonkin. Mäen päälle, että ikkunoista näkyisivät meri ja puutarha, nykyinen saunamökki ja tuomi, jonka kukintaa juhlitaan joka kevät.

Vuosia sitten Kasvi tapasi sattumalta baarissa yhden entisistä kiusaajistaan.

Miksi hän haluaa palata näille yksinäisyyden ja sysimisen seuduille?

”Täällä on lapsuuden maisemat. Ei se kiusaaminen määritellyt minun elämääni.”

Pyhtäällä on tosiaan paljon muutakin. Ystäviä, itse rakennettu saari ja sille johtava hauska laiturin ja sillan yhdistelmä, kajakit, joilla oma poika on opetettu melomaan. Suomenlahden suolaisen leväisä lemu, jota sisämaassa aina kaipaa. Teuvo Hakkaraisen nikkaroimat linnunpöntöt omalla mökkipihalla ja possot Kotkan torilla.

Vuosia sitten Kasvi tapasi sattumalta baarissa yhden entisistä kiusaajistaan. Tämä oli pahasti humalassa ja osin hampaaton. Kyseli, muistiko Kasvi, miten hauskaa heillä oli aikanaan koulussa.

Kasvi ei jäänyt juttelemaan, sanoi ehkä just joo tai jotain muuta yhdentekevää ja jatkoi matkaansa. Ajatteli, että oli kolmekymmentä vuotta yrittänyt unohtaa.

Kun hän pari vuotta myöhemmin kuuli kiusaajansa kuolleen, ensimmäinen tunne oli ilo. Heti perään tuli syyllisyys ja lopulta sääli. Niinkö kurja elämä toisella oli ollut, että ainoat muistelemisen arvoiset valopilkut olivat alakouluajoilta?

Kiusatuksi tulemisen jäljet nousivat pintaan silloinkin, kun uutiset kertoivat kouluampumisista Jokelassa ja Kauhajoella.

”Vasta silloin tajusin, kuinka paljon vihaa minussa oli.”

Istumme kasvihuoneessa pitkään. Kasvin vaimo käy jo välillä kysymässä, onko meillä kaikki hyvin. Meillä on. Vaimo lähtee ja kiskaisee ajatuksissaan kasvihuoneen salvan lukkoon. Me havahdumme siihen vasta monen tunnin kuluttua.

Puhuttavaa on niin paljon.

”Ihmisen sisuskalut näyttää muuten aika hurjalta, kun siellä on sisäelinten lisäksi tuhoutuneita kasvaimia, tummia klimppejä kuollutta syöpäsolukkoa ja sitten vielä eläviäkin kasvaimia.”

Syöpä löytyi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 2003, kun Kasvi oli juuri päässyt eduskuntaan ja väitellyt tekniikan tohtoriksi. Menestyksen vuosi siis, ajanjakso, jolloin kaikki tuntui onnistuvan. Kunnes vähän ennen vappua eduskunnan miesten vessassa virtsa olikin keltaisen sijasta punertavaa.

Kasvi ei mennyt lääkäriin heti. Ei ennen kuin sama toistui ja virtsan joukossa näkyi mustanpuhuvia klimppejä.

Ensin epäiltiin kaikkea muuta kuin syöpää. Virtsarakon syöpä on eläkeikäisten miesten tauti, eikä Kasvi ollut vielä täyttänyt neljääkymmentäkään. Syöpä sieltä kuitenkin löytyi, suhteellisen suurikin vielä.

Pari päivää diagnoosin jälkeen Kasville soitettiin Punaisen ristin veripalvelusta. Rh-positiivisesta A-verestä oli pulaa, voisiko Kasvi tulla luovuttamaan, soittaja kysyi. Kasvi kysyi vastakysymyksen: saako tulla, vaikka sairastaa syöpää?

Ei saanut.

Puhelu oli lyhyt ja asiallinen, mutta sen jälkeen Kasvi itki, ensimmäistä kertaa vuosiin. Eikä hän silloinkaan osannut itkeä syöpäänsä, mutta verenluovutusta sentään.

Pian syöpä levisi munuaisaltaaseen, ja munuainen jouduttiin poistamaan. Vuosien aikana sairas solukko luikersi syvemmälle, pesiytyi imusolmukkeisiin, rasvakudokseen, maksaan ja toiseenkin munuaiseen.

Kasvainta höylättiin ja vatsaa avattiin.

”En edes muista, miten monta kertaa. Ainakin neljä leikkausta on ollut, höyläyksiä sitten enemmän, ehkä kuusi.”

Etukäteen pahimmalta tuntui ajatus virtsarakon poistamisesta ja avanteesta. Urologi ehdotti sitä useita kertoja, mutta Kasvi kieltäytyi vuosien ajan. Menetykset tuntuivat liian suurilta. Pissaaminen, peniksen hermotus ja spontaani erektio, millainen mies sitä olisi ilman niitä? Muuttuisiko minäkuva, katoaisiko maskuliinisuus?

Vuonna 2013 ei ollut enää vaihtoehtoja. Rakko oli kärsinyt liikaa, munuaisallas täyttynyt nesteestä.

Avanteeseen sopeutui lopulta yllättävän helposti. Piti puhua vaimon kanssa seksistä, opetella kiinnittämään avannesidos ja teettää uusia housuja, sellaisia, joissa on korkea vyötärö ja ylimääräistä tilaa etumuksessa.

Kansanedustajan työtä avanne ei estänyt. Matkustaminen, täysistunnot, tapaamiset: ei ongelmaa. Paitsi sen ainoan kerran, kun sidos petti kesken eduskunnan täysistunnon. Kasvi hipsi salista reppu housujen peittona.

Pyhtäällä sienisato on lähellä.

Kasvi oli viimeistä kertaa ehdolla eduskuntaan kaksi vuotta sitten, vuoden 2019 vaaleissa. Hän putosi, ja nyt jälkeenpäin tuntuu hullulta, että hän edes lähti ehdolle.

”Ei mitään järkeä.”

Toinenkin munuainen oli poistettu edellisvuonna, joten Kasvi tarvitsi dialyysihoitoa. Se tarkoittaa koneen vieressä istumista kolme tai viisi kertaa viikossa monta tuntia kerrallaan. Sellaista on vaikea yhdistää epäsäännölliseen ja matkustamista vaativaan työhön.

Nyt Kasvi on työkyvyttömyyseläkkeellä. Päätös eläkkeestä tuli alkuvuodesta, samoihin aikoihin saattohoitopäätöksen kanssa.

Niiden päivien muistijäljet ovat ohuet ja katkonaiset. Sairaalasänky, jossa Kasvi istui odottamassa sytostaatteja. Lääkäri, joka katsoi tuloksia ja sanoi, ettei kannata enää. Kotimatka taksilla. Blogi. Jotkut meistä kuolevat turhaan.

Kasvi alkoi suunnitella hautajaisia. Ei pappia agnostikolle, ei kirkkoa eikä siunausta vaan muistotilaisuus, johon tulisi lähimpien lisäksi ihmisiä kaikilta tärkeiltä elämänalueilta. Politiikasta, tutkijanuran ajalta, pelipiireistä. Kaikki saisivat muistella omasta näkökulmastaan, kaikkien kuva täydentyisi toisia kuunnellessa.

Musiikkina Rammsteinia ja tilaisuuden lopuksi Ikuisen teekkarin laulu. Ja kun Integer vitae meille kerran viimeisen lauletaan, silloin ikuisen teekkarin haudalle oluttynnöri nostetaan. Tuhkaus ja uurnan lasku mökkipihaa hallitsevan tuomen juurelle.

Kävi kuitenkin niin, että suunnitelmat sai laittaa vielä odottamaan.

Alakulon viikkoja seurasi rahalahjoitusten ja myötätunnon tulva, niiden herättämä toivo ja alkukesän hyvät uutiset. Uusi hoito oli tehonnut ällistyttävän hyvin.

Saattohoitopäätös peruttiin. Lääkäri lupasi kirjoittaa uuden sitten, kun sen aika on. Joskus myöhemmin.

Kesästä tuli hyvä. Muistelmat etenivät, tomaatintaimet kasvoivat. Saareen kasattiin kokkotarpeita venetsialaisia varten.

Lähiruokaa.

Sade on juuri lakannut, aurinko vilauttelee harmauden takaa. Syömme kasvihuoneessa munkkeja ja annamme puheen virrata aiheesta toiseen.

”Mulla on aina ollut sellainen periaate, että jos olet pervo, ole sitä avoimesti”, Kasvi sanoo. ”Silloin sua ei voi sillä asialla lyödä.”

”Vaikka en mä nyt niin kovin pervo taida olla.”

Sen verran kuitenkin, että kun hän taas kerran makasi sairaalassa, vihreä eduskuntaryhmä toi lahjaksi kookkaan kuvakirjan sääristä. Harmi, ettei leikkauksen jälkeen saanut nostaa niin painavaa kirjaa.

Vuosia sitten Kasvi oli tunnettu myös burleskin harrastajana. Netistä löytyy vieläkin kuvia hänestä röyhelöpaidassa ja punaisessa frakissa.

Siinä asussa hän oli kerran Tampereella burleski-illan piirustusmallina ja pukutuomarina. Koska illan teemana oli sirkus, hän opetteli etukäteen muutaman taikatempun. Esimerkiksi sellaisen, jolla sai vedettyä Rosa Meriläisen rintaliivit tämän kaula-aukosta.

”Jossain muussa tilanteessa sellainen olisi ollut törkeää, mutta siellä ei. Rosan kanssa on ollut muutenkin monta kertaa hauskaa.”

Kuvakirja on yhä tallella, mutta burleski on jäänyt hyvien muistojen joukkoon. Samoin kuin arveton iho, toimiva makuaisti ja terveiden munuaisten mahdollistama matkustaminen. Syöpä on vienyt vuosien varrella aika paljon. Lääkkeet kuivattavat suuta, ja levottomat jalat valvottavat öisin. Pasteija maistuu pahvilta, vedessä on outo sivumaku.

”Vaihtoehtoja on kaksi. Voin katkeroitua tai iloita siitä, että minulla on ollut kaikki tuo. Näistä vaihtoehdoista valitsen jälkimmäisen.”

Jos syövässä jotain hyvää on, se on muuttanut kuvaa ihmisistä ja internetistä. Parempaan suuntaan.

”On ihmisiä, joihin ei ole ollut muuta yhteyttä kuin se, että olemme mätkineet toisiamme julkisuudessa ja olleet kaikesta eri mieltä. Mutta kun kerroin julkisesti saattohoitopäätöksestä, he ottivat yhteyttä ja kysyivät, miten voisivat auttaa.”

"En tahtoisi luovuttaa vielä”, sanoo Jyrki Kasvi. ”Mulla on täällä aivan liian lystiä.”

Kaksi asiaa silti surettaa. Työstä luopuminen ja rakentamatta jäänyt talo.

Talolle oli paikka katsottuna, ja kunnasta oli kysytty, millaiselle rakennukselle lupa heltiäisi. Viime talvena, kun tilanne alkoi näyttää huonolta, rakennushaaveista päätettiin luopua. Kasvi ja hänen vaimonsa eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että iso velka jäisi yksin vaimon maksettavaksi.

Töistä on ikävä erityisesti tiedustelulakeja. Niitä valmisteltaessa yksityisyydensuojan puolesta puhunut Kasvi käänsi takkinsa.

”Mitä enemmän hankin tietoa ja puhuin esimerkiksi telealan yritysten edustajien kanssa, sitä selvemmäksi tuli, että tiedustelulait tarvitaan. Suomessa vakoiltiin joka tapauksessa, sitä vain eivät tehneet suomalaiset.”

Lait hyväksyttiin jo kaksi vuotta sitten, mutta Kasvia kismittää, ettei hän pääse tiedusteluvalvontavaliokuntaan vahtimaan käytännön toteutusta. Räksyttämään, jos tarve vaatii.

On toki muutakin, mitä eduskunnasta on jäänyt ikävä, esimerkiksi hyviä avustajia. Sitäkin yhtä, joka esti laulamasta karaokea Linnan juhlien jatkoilla.

Kasvi oli etukäteen luvannut laulaa vaikka ei mielestään osaa, eikä hänestä ollut perumaan lupausta, vaikka vaimo – entinen oopperalaulaja – sitä lämpimästi suositteli. Niinpä vaimo soitti avustajalle ja kysyi, mitä tehdään. Tämä vastasi, että perkele, Kasvi ei laula. Ja niin kävi, että avustajan käskystä lupaus peruttiin.

”Joskus ihmettelen, että minulla vielä on ystäviä, vaikka laiminlöin heitä vuosikausia.”

Kun työ sitten jäi ja sairaus eteni, päiviin jäi enemmän tilaa ystäville. Niille, joiden kanssa on vuosikymmenet pelattu ja katsottu scifiä. Vaikka kansanedustajavuosina Kasvi oli usein se, jolle ei sopinut. Oli kiire, liian paljon ja liian tärkeää tekemistä.

”Joskus ihmettelen, että minulla vielä on ystäviä, vaikka laiminlöin heitä vuosikausia. Paitsi vaalien alla tietysti aina pyysin apua. Olin täynnä itseäni ja asioitani.”

”Silti he tulivat oman elämänsä keskeltä ja asettuivat vierelle. Arvostan sitä suuresti.”

Korona-aikana ystävien kanssa on vietetty iltoja scifisarja Expansen äärellä. Jokainen katsoo kotonaan samaa jaksoa, ja Zoomissa kommentoidaan ruudun tapahtumia.

Toisen porukan kanssa katsottiin Game of Thronesia ja pelattiin juomapeliä: Kulaus aina, kun sarjassa on seksiä. Lasi tyhjäksi, jos seksi on sukulaisten välistä.

Siihen Kasvi ei enää pysty. Alkoholista meni maku, kun syöpä levisi maksaan.

Tietokonetomografian tulokset tulivat elokuussa kahden haastattelukerran välillä. Hyviä olivat, pääosin. Pari aktiivista kasvainta kuvissa silti näkyi, toinen maksassa, toinen aortan viereisissä imusolmukkeissa.

”Mutta kokonaiskuva erinomainen. Sädehoitoa varmaan niille kasvaimille sitten. Ovat onneksi pieniä, löytyivät ajoissa.”

Haastattelun loppuvaiheessa käymme vielä Kasvin ja kuvaajan kanssa sienessä. Satoa löytyy viidessä minuutissa. Lähtiessä Kasvi antaa mukaan rehvakkaan kesäkurpitsan.

Kun juttu on melkein valmis, sähköpostiin tulee viesti: Tuli vaihteeksi vähän ikävämpiä uutisia. [– –] aktiivisuutta useammassa muussakin kasvaimessa [– –] ei saada sädehoidolla kuriin, kuten aluksi suunniteltiin.

Jutunteko keskeytyy hetkeksi. Lohdun sanoja ei oikein ole.

Vaihtoehtoja on onneksi yhä. Lääkärit pohtivat nyt seuraavaa askelta. Kokeilematta on vielä sekin lääke, jota Kasvi alun perin lähti yksityispuolelta hakemaan.

Aiemmin hänen tapaustaan on käsitelty ryhmässä, johon kuuluu lääkäreitä ja tutkijoita eri maista ja yliopistoista, maineikkaasta Harvardistakin.

”Lääkäreiden osaamisesta tämä ei ainakaan jää kiinni.”

Kasvi aikoo edelleen noudattaa ystäviensä ohjetta, olla hiljaa ja ottaa vastaan kaikki, mitä tarjotaan.

”Kun en tahtoisi luovuttaa vielä. Mulla on täällä aivan liian lystiä.”

Oluttynnöriin on toivottavasti vielä matkaa. Satokausikin parhaimmillaan. Tomaatit punertuvat, kantarelleja saa omalta pihalta, ja tatteja nousee Pyhtään mättäille.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut