Aktiivinen osakepoiminta on vain harvoin tie onneen. Tämän huomion nostaa esiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Peter Nyberg.
”Suurin osa tiedeyhteisöstäkään ei ollut ymmärtänyt, kuinka harvat osakkeet tuovat tuoton”, Nyberg sanoo.
Nybergin mukaan historiallisessa tarkastelussa vain harva osake on tuonut omistajalleen edes nimellistä tuottoa.
Kun pörssissä olleelle osakkeelle on laskettu toteutunut kokonaistuotto koko pörssilistauksen ajalta, lopputulos on ollut jokseenkin yllättävä. Kokonaistuotossa on mukana osingot.
Yhdysvalloissa vain noin puolet eli 49,5 prosenttia pörssilistatuista osakkeista oli onnistunut tekemään omistajistaan rikkaampia.
”Ja tämä ennen kuin inflaation vaikutus otetaan huomioon. Jopa noin 60 prosenttia osakkeista on tuottanut huonommin elinikänsä aikana kuin riskittömät sijoitukset”, Nyberg kirjoitti Twitterissä pari viikkoa sitten.
Kyseiset tiedot selvisivät Hendrik Bessembinderin vuonna 2018 Journal of Financial Economicsissa julkaistusta tutkimuksesta.
Tarkastelun kohteena olivat kaikki noin 26 000 osaketta, jotka ovat jossain vaiheessa aikavälillä 1926 ja 2016 olleet, tai ovat yhä, listattuina Yhdysvaltain tärkeimmissä pörsseissä. Tällaisia ovat New Yorkin pörssi (NYSE), Nasdaq-pörssi ja NYSE American -pörssi.
Lokakuussa 2020 Bessembinder oli mukana tutkijaryhmässä, joka selvitti samalla tavalla pitkäaikaisten pörssiosakkeiden omistajien tuottoja eri puolilla maailmaa.
Tutkimuksen kohteena oli tuolloin 64 000 pörssiyhtiötä.
Suomessa 64,2 prosenttia pörssilistatuista osakkeista on tarjonnut elinaikanaan positiivisen tuoton sijoittajille vuosien 1990–2020 tarkastelujaksolla.
”Vaikka luku voi tuntua pieneltä, osuus positiivisesti tuottaneista osakkeista on Suomessa toiseksi suurin 43:sta tutkitusta maasta”, Nyberg sanoo.
Molemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että pörssi-indeksien arvonluonti on pitkälti hyvin pienen yritysjoukon valtavan arvonnousun ansiota.
Esimerkiksi Yhdysvaltain osakemarkkinoilla vuosien 1926–2016 huima arvonnousu selittyy itse asiassa pelkästään 1 092 yhtiön osakkeiden tuotoilla.
Määrä vastaa noin neljää prosenttia tuona aikana amerikkalaispörsseissä listattuna olleista noin 26 000 yhtiöstä.
Pörssi-indeksien tuotto on pitkälti erilaisten Applen kaltaisten superyhtiöiden varassa.
Jos niitä ei ole poimittu omaan sijoitussalkkuun, pitkän ajan tuotot voivat olla paljon indeksituottoja huonommat.
Kansainvälisesti tulokset olivat samansuuntaisia.
Osakemarkkinoiden pitkän ajan keskimääräisen historiallisen tuoton on yleensä sanottu olleen noin 6–8 prosenttia vuodessa.
Tuotto lasketaan yleisesti hyvin hajautetuista indeksituotoista, jotka tavallisesti sisältävät suurimman osan markkinoilla olevista osakkeista.
Tilastollisesti mahdollisuus parhaisiin arvonnousuihin yltävien osakkeiden poimintaan on tosi pieni, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Peter Nyberg muistuttaa. ”Se on kuin lottoaisi.”
Yleinen käsitys on, että osakkeet tuottavat paremmin kuin kiinteistöt tai rahamarkkinasijoitukset – mutta syystä, sillä yksittäisissä osakesijoituksissa riskitkin ovat korkeampia.
Moni myös ymmärtää, että hajauttamalla osakepoiminnat vaikka useaan yhtiöön riski vähenee.
Mutta harvempi on sisäistänyt tiedon, että pitkän aikavälin indeksituotot ovat pitkälti vain muutaman yhtiön varassa.
Professori Nybergin mielestä markkinaindeksien seuraaminen piilottaa helposti yksittäisen yhtiön kurssinousut. Hän ottaa esimerkiksi kuvitteellisen pienehkön pörssin.
”Jos yhden yhtiön kurssi nousee sata prosenttia ja yhdeksän muun yhtiön kurssi nousee prosentin, indeksituotto on 10,9 prosenttia.”
Indeksisijoittaminen tai laaja hajautus on tämän takia varsin järkevää, Nyberg arvioi.
Hän kertoo Bessembinderin selvittäneen tutkimuksessaan myös sitä, että aktiiviset osakepoimijatkin häviävät laajoissa historiallisissa vertauksissa, koska osakepoimijoina heidän hajautuksensa ei ole riittävää.
Suurin osa yksittäisistä osakkeista ei siis tuota kovinkaan hyvin pitkällä aikavälillä.
Koska noin neljä prosenttia pörssiyhtiöistä tuottaa tutkimusten mukaan noin 90 prosenttia kaikesta pörssin arvonnousuista ja erilaisista osinkotuottoihin verrattavista, yhteenlaskettavista tuotoista, moneen eri yhtiöön tehtävä hajautuskaan ei auta, ellei sijoitussalkussa ole joitakin näistä huippumenestyjäyhtiöistä.
”Hyvä puoli on ehkä siinä, että jos pystyt sattumalta poimimaan juuri niitä yhtiöitä, jotka tuottavat mielettömän hyvin, saat hyvän fiiliksen. Mutta se on kuin lottoaisi. Tilastollisesti mahdollisuus on tosi pieni”, Nyberg naurahtaa.
Bessembinderin ja kumppaneiden vuonna 2022 ilmestynyt tutkimus indeksisijoittamisen ja osakerahastojen välisten tuottojen eroista on sekin osakerahastosijoittajille karua luettavaa.
Tutkimusryhmä vertasi 7 883 yhdysvaltalaisen osakerahaston tuottoja vuosilta 1991–2020 pörssinoteerattuun S&P 500 -indeksirahastoon eli SPY ETF -rahastoon.
Kun indeksituottoa vertasi sellaisten sijoittajien saamiin tuottoihin, jotka olivat sijoittaneet osakerahastoihin 30 vuoden ajan, jopa 94,5 prosenttia tällaisista tasapainotetuista sijoitusstrategioista oli tuottanut huonommin kuin vastaava ETF-sijoitus samana aikana.
Eroa selittävät rahastojen perimät palkkiot, aktiivisen salkunhoidon kustannukset sekä heikompi hajautus, Nyberg kertoo.
Tutkijoiden laskelmien mukaan osakerahastoihin sijoittaneiden tuottotappio oli vertailuaikana indeksisijoitukseen verrattuna laskutavasta riippuen hulppeat 1 200–1 300 miljardia dollaria.