Porilaislähtöinen Marie Ahlgren-Stephanos palkkaisi heti kymmeniä Yhdysvaltain itärannikolla, jos sopivia työntekijöitä löytyisi – ”On päiviä, jolloin olen päättänyt myydä yrityksen ja muuttaa takaisin Suomeen” - Talous - Satakunnan Kansa

Porilaislähtöinen Marie Ahlgren-Stephanos omistaa kiinteistöhuoltoyrityksen Yhdysvalloissa. Washingtonin keskustan tyhjät liiketilat kertovat yhä pandemian jättämistä taloudellisista jäljistä.

Porilaislähtöinen Marie Ahlgren-Stephanos palkkaisi heti kymmeniä Yhdysvaltain itärannikolla, jos työntekijöitä löytyisi – ”On päiviä, jolloin olen päättänyt myydä yrityksen ja muuttaa takaisin Suomeen”

Yhdysvalloissa toimivat suomalaiset työnantajat kuten Porista maailmalle ponnistanut Marie Ahlgren-Stephanos ovat nostaneet työntekijöidensä tuntipalkkoja jopa kymmeniä prosentteja, mutta työvoimasta on silti pulaa.


21.11. 20:00

Washington

Yhdysvalloissa ennen kaikkea poliittisesta vasemmistosta sanotaan, että työvoiman sijaan pulaa on kunnollisista työpaikoista. Jos työnantajat tarjoaisivat kunnolliset työehdot, työntekijöitä pitäisi löytyä, argumentti kuuluu.

”Se ei pidä paikkaansa”, Marie Ahlgren-Stephanos sanoo.

Porissa syntynyt ja kasvanut Ahlgren-Stephanos omistaa satoja ihmisiä Yhdysvaltain itärannikolla työllistävän All Buildings Maintenance -kiinteistönhuolto­yrityksen. Yritys palkkaisi heti kymmeniä ihmisiä, jos löytäisi heidät jostakin.

Parhaiten väkeä on saatavilla seuduilla, joilla asuu paljon latinoja. All Building Maintenance pyörii lähes kokonaan maahanmuuttajien työn varassa.

Ahlgren-Stephanos on nostanut siivoojien ja huoltomiesten aloituspalkkoja parhaimmillaan kymmeniä prosentteja pandemiaa edeltäneestä ajasta. Siivoojan aloituspalkka on nyt noin 18 dollaria tunnissa paikkakunnasta riippuen, hän kertoo.

Yritys tarjoaisi myös sairausvakuutuksen, josta työnantaja maksaa puolet ja työntekijä puolet. Moni kuitenkin kieltäytyy vakuutuksesta, koska se leikkaa tuloja.

On fakta, että Yhdysvaltain työmarkkinoilta on kadonnut ihmisiä. Vaikka talous on elpynyt nopeasti, työllisyysaste ei ole palannut ennalleen. Työmarkkinoilla on yhä yli neljä miljoonaa ihmistä vähemmän kuin ennen pandemiaa.

Osa on poistunut pysyvästi. Helmikuun 2020 ja kesäkuun 2021 välillä eläkkeelle jäi 3,6 miljoonaa amerikkalaista. Heitä on 1,5 miljoonaa enemmän kuin jos eläköityminen olisi jatkunut pandemiaa edeltäneessä tahdissa.

Naisten työllisyysaste on toipunut hitaammin kuin miesten. Koulut pysyivät pahimmillaan kiinni puolentoista vuoden ajan, ja vastuu lastenhoidosta kaatui naisten niskaan. Päivähoitopaikkaa voi olla entistä vaikeampi saada, koska niissäkin on pulaa työntekijöistä.

Marie Ahlgren-Stephanos perusti yrityksensä entisen miehensä kanssa vuonna 1989.

Ahglren-Stephanos perusti yrityksensä entisen miehensä kanssa vuonna 1989, ja on kolmenkymmenen vuoden aikana nähnyt monenlaisia suhdanteita. Ei kuitenkaan tällaista.

”Koskaan ennen ei ole tarvinnut miettiä, saadaanko työt tehdyksi”, Ahlgren-Stephanos sanoo.

”On päiviä, jolloin olen päättänyt myydä yrityksen ja muuttaa takaisin Suomeen.”

Työnantajan näkökulmasta yksi asia on pysynyt edullisena. Se on yhtiön verotus.

”En olisi nuorena uskonut, että koskaan sanon näin, mutta sitä voisi jopa nostaa.”

Ainakin yhdellä ehdolla: jos verotulot käytettäisiin koulutukseen ja terveyden­hoitoon. Nyt työnantajat maksavat kummastakin. Työntekijät pitää kouluttaa itse, ja se käy kalliiksi, jos nämä vaihtavat heti työpaikkaa.

”Yhdysvalloissa ei ole enää kunnollista ammatillista koulutusta.”

Mikko Kosonen omistaa nimeään kantavan ravintolan Washingtonissa. Lisäksi hänen yrityksensä tarjoaa catering-palveluita.

Ravintola Mikossa soi Leevi and the Leavings. Washingtonin lounasaika on ohi. Omistaja Mikko Kosonen on tyytyväinen siitä, että voi taas pitää ravintolaansa auki myös keskellä päivää. Kesällä hänen piti kaventaa aukioloaikoja, koska työntekijöitä ei saanut mistään.

”Ei tällaista ole ollut ikinä”, yli kaksi­kymmentä vuotta Yhdysvaltojen pää­kaupungissa ravintola-alalla työskennellyt Kosonen sanoo.

Yhdysvaltojen talouden viime kuukausien puhutuimmat ilmiöt ovat olleet inflaatio eli hintojen nousu, työvoimapula ja saatavuus­ongelmat. Kosonen on nähnyt kaikkien vaikutuksen omassa yrityksessään.

Suomalaissyntyinen ravintoloitsija työllistää säännöllisesti kolmisenkymmentä henkilöä ja palkkaa myös lisäväkeä hoitamaan catering-tilauksia. Hän etsii jatkuvasti vähintään kahta tai kolmea työntekijää.

Ennen pandemiaa moni suostui aloittamaan työt minimipalkalla, jota nostettiin koeajan jälkeen. Pääkaupungissa vähimmäispalkka on 15,20 dollaria eli noin 13,20 euroa. Näillä summilla ei saa Kososen mukaan palkatuksi enää ketään.

The Washington Postin mukaan avoimia työpaikkoja on yli 50 prosenttia enemmän kuin ennen pandemiaa. Kilpailu työvoimasta on pitkästä aikaa lisännyt työntekijöiden valtaa Yhdysvaltojen työmarkkinoilla. Se näkyy sekä nopeasti nousevissa palkoissa että korkeissa irtisanoutumisluvuissa.

Elokuussa ennätysmäärä eli 4,3 miljoonaa yhdysvaltalaista irtisanoutui työstään. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli yli kymmenen miljoonaa. Työntekijöillä on varaa kilpailuttaa työpaikkoja.

Pikaruokaketjun ikkunan ilmoituksella haetaan työntekijöitä. Palkkaa luvataan enintään 17 dollaria tunnilta. Lisäksi työntekijä saisi ilmaiset ateriat ja stipendejä opintoihin.

Yksityisen sektorin työntekijöiden keski­määräinen tuntipalkka on noussut 4,9 prosenttia vuodessa. Palkkahaitarin alapäässä nousu on ollut keskimääräistä nopeampaa. Hotelli- ja ravintola-alan tuntipalkat nousivat vuodessa kymmenen prosenttia.

Kosonen maksaa uudelle työntekijälle nyt usein 10–20 prosenttia enemmän kuin ennen pandemiaa. Useimmille työntekijöilleen hän kertoo maksavansa tällä hetkellä 18–20 dollaria tunnilta. Se alkaa olla maksimi, hän sanoo.

”Sitä enemmän voin maksaa vain, jos nostan hintoja. Ja tiedätkö, mikä meteli siitä syntyisi?”

Moni muu on jo nostanut hintoja. Ravintola-annokset ovat kallistuneet keskimäärin seitsemän prosenttia pandemiaa edeltäneestä ajasta.

Kosonen sanoo, että jos hän siirtäisi kustannusten nousun suoraan hintoihin, niitä pitäisi nostaa yli kaksikymmentä prosenttia.

”Yhtä hyvin voisin lyödä lapun luukulle.”

Palkkojen lisäksi myös ravintolan raaka-ainekustannukset ovat nousseet.

”Ennen koronaa pauna jauhelihaa maksoi tukussa korkeintaan 1,99 dollaria. Nyt halvin jauheliha on 2,99 dollaria”, Kosonen sanoo.

Pauna on 454 grammaa.

Kanan hinta on Kososen mukaan jopa kolminkertaistunut, kuohukerman ja sokerin yli kaksinkertaistunut. Jauhoista pitää maksaa 30–50 prosenttia enemmän kuin ennen pandemiaa.

Kosonen on juuri tilannut Floridasta sata joulukinkkua ja Chicagosta 12 000 dollarin rekkalastillisen suklaata ja muita pohjois­maisia joulutuotteita. Myös kuljetus­kustannukset ovat nousseet merkittävästi.

Lisäksi ongelmia aiheuttaa pandemiasta johtuva tuotteiden heikko saatavuus. Kosonen yritti äskettäin tilata kertakäyttömukeja, mutta toimittaja kertoi saavansa niitä seuraavan kerran helmikuussa.

Vastaavaan törmää melkein jokaisen tilauksen kohdalla, Kosonen sanoo. Jotakin jää aina puuttumaan.

Osa tuotteista on kadonnut hyllyltä kokonaan. Kun ravintola avattiin kolme vuotta sitten, listalla oli useita Koskenkorvaan tehtyjä cocktaileja. Niistä on pitänyt luopua.

”En saa tänne enää Kossua.”

Ravintola Mikon keittiössä valmistetaan lohta pohjoismaiseen tapaan. Osaavaa keittiöhenkilökuntaa on viime kuukausina ollut vaikea saada.

Vaikka yhdysvaltalaisilla menee monilla talouden mittareilla paremmin kuin vuosiin, he uskovat taloustilanteen huononevan. Mielipidekyselyjen mukaan inflaatio on amerikkalaisten suurimpia huolenaiheita.

Kuluttajahinnat ovat nousseet nopeammin kuin vuosikymmeniin: lokakuussa 6,2 prosenttia verrattuna vuotta aiempaan. Se tarkoittaa, ettei keskimääräinen palkan­korotus ole riittänyt pysymään hintojen tahdissa. Lokakuussa keskimääräiset reaali­palkat laskivat 1,2 prosenttia vuodentakaiseen verrattuna.

Yhdysvalloissa pelätään nyt kierrettä, jossa hintojen nousu johtaa entistä suurempiin palkankorotuksiin, jotka taas siirtyvät hintoihin.

Kustannusten nousu ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat myös teollisuudessa. Nokian Renkaat avasi juuri ennen pandemiaa tehtaan Tennesseen Daytonin pikkukaupunkiin.

”Tuntipalkat ovat nousussa ja työvoiman saatavuus on vaikeaa”, yhtiön toimitusjohtaja Jukka Moisio sanoo.

”Yhdysvalloissa työpaikkaa vaihdetaan helpommin ja palkat määräytyvät markkinoilla.”

Työvoiman saatavuuteen vaikuttaa sekin, ettei pandemia ole ohi. Työntekijät saavat yhä koronatartuntoja.

”Mutta kaikkien näiden asioiden kanssa voidaan elää.”

Palkkojen ja muiden kustannusten nousu ei huolestuta suomalaisyhtiötä, sillä kokonais­kuva on myönteinen. Kustannukset siirretään hintoihin, ja kysyntä on lujaa. Nokian Renkaat teki juuri historian parhaan kolmannen vuosikvartaalinsa.

Myös toisella suomalaisella pörssiyhtiöllä, putkijärjestelmiä valmistavalla Uponorilla on tuotantoa Yhdysvalloissa. Kysyntä on niin kovaa, että kaikki menee kaupaksi, mikä pystytään tuottamaan, vaikka hintoja on pitänyt nostaa.

”Kaikki teollisuusyritykset siirtävät kustannukset asiakkaille. Ei ole vaihtoehtoja”, yhtiön Pohjois-Amerikan johtaja Bill Gray sanoo.

Silti sekä raaka-aineista että työntekijöistä on pulaa.

”Työntekijöillä ei ole koskaan ollut niin vahvaa asemaa kuin nyt”, Gray sanoo.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut