Talkootyö on aina ollut osa Heikki Ketosen arkea – siitä hän ei ole koskaan kieltäytynyt

Heikki Ketonen on ehtinyt seilata maailman merillä, kiertää Suomea ja kokea monenlaista erilaisissa luottamustehtävissä. Parhaiten hänet tunnetaan Lauttakylän Pyryn ja lentopalloilijoiden tukijoukoista.

Kari Mankonen
Talkootyö on aina ollut osa Heikki Ketosen arkea – siitä hän ei ole koskaan kieltäytynyt

Heikki Ketonen ei pelkää tarttua kädestä Huittisten keskustassa hölkkäävää Dorista. Kun on kaikenlaista ehtinyt nähdä ja tehdä, voi välillä vähän hullutellakin.

Arja HarjunmaaHuittinen

Jos Huittisissa puhutaan lentopallosta ja talkootyöstä, melko varmasti puhutaan myös Heikki Ketosesta.

Ketonen on pelannut ja valmentanut, johtanut Lauttakylän Pyryn lentopallojaostoa, järjestänyt kylien välisiä lentopalloturnauksia ja kyydinnyt pelaajia linja-autolla ympäri Suomea.

–Pelasin itsekin, mutta vain alasarjoissa. Olin liian tumppi huipulle, Ketonen kertoo.

Lentopallo ei vienyt Ketosta mukanaan heti, vaan hänen suurin intohimonsa oli alun perin yleisurheilu ja ennen kaikkea 100 metrin juoksu ja pituushyppy. Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) valtakunnallisissa pituushyppytilastoissa hän oli parhaimmillaan kolmas.

–Mutta sitten tuli muuta tekemistä. Tuli yöjuoksut ja syrjähypyt ja vasta muutaman vuoden päästä lentopallo, Ketonen virnistää.

Ikimuistoisia kokemuksia takkiin tarttui sen jälkeen paljon. Hienoin hetki oli se, kun Pyryn miehet nousivat ensimmäisen kerran ykkössarjaan. Tai se, kun A-pojat voittivat Jyväskylässä Suomen mestaruuden vuonna 1980.

–Siihen aikaan lentopallo oli Suomen harrastetuin laji. Siitä täytyy Huittisten kaupunkia vieläkin kiittää, ettei liikuntasaleja laitettu seuroille maksullisiksi, Ketonen toteaa.

Kari Mankonen
Kirveeseen Heikki Ketonen tarttuu aina, kun klapit alkavat vähetä.

Kirveeseen Heikki Ketonen tarttuu aina, kun klapit alkavat vähetä.

On Ketonen silti kaikenlaista muutakin ehtinyt elämässään kokea.

Työuransa hän aloitti Lounais-Suomen Osuusteurastamon eli LSO:n myymälässä juoksupoikana ja myöhemmin myyjänä.

–Sitten lähdin merille, mutta en voinut olla kauan, kun en tottunut siihen dieselin käryyn enkä keinumiseen. En ollut merillä kuin vähän toista vuotta, kun pääsin kauppakouluun.

Englannin ja Italian väliset merimatkat vaihtuivat siis taas kotikulmiin. Jo LSO:ssa Ketonen oli leikannut ja myynyt lihaa, joten hän pääsi valmistumisensa jälkeen Huittisten Lihapojille. Ketonen pestattiin myyntitykiksi, jonka tehtävä oli kiertää pitkin poikin Suomea.

–Ei silloin ollut kuin peltikoppa auton takana, ei ollut mitään kylmälaitteita. Palvattujen lihojen väliin pantiin vain paljon suolaa. Jos suolavesi nousi pintaan, siihen pantiin rypsiöljyä päälle ja pyyhittiin trasselilla kiiltäväksi, Ketonen muistaa.

Lihapojilta Ketonen kaapattiin Satarenkaaseen myymälänhoitajaksi, mutta siinä työssä hän ei viihtynyt. Ketonen siirtyi Oripään Saunapalviin.

–Halusin takaisin lihanleikkaajaksi, mutta ne tekivät minusta myyntipäällikön, ja lähdin taas kiertämään.

Elämänsä vaikeimman tilanteen eteen Ketonen joutui vuonna 2000, kun hän sai työmatkallaan aivoinfarktin.

Jo Mikkelissä hän oli huomannut partaa ajaessaan, että osa kasvoista on muuttunut tunnottomaksi. Ei myyntipäälliköllä ollut aikaa sellaista sen enempää miettiä, kun auton nokka jo osoitti kohti Tamperetta.

–Vaimo kysyi puhelimessa, että ooks sää viime yön juopotellut, kun sun äänes on noin sukkela, Ketonen muistaa.

Jo Tampereella hän hoksasi, ettei kaikki ole hyvin, mutta hän sinnitteli Huittisiin asti. Kotiin päästyään toinen suupieli roikkui jo niin selvästi, että lääkäriin oli lähdettävä heti. Terveyskeskuksesta hänet lähetettiin suoraan Turun yliopistolliseen keskussairaalaan.

–Se oli elämäni raskain reissu. Kun lapsenlapset tulivat ensimmäisen kerran käymään, pääsi poru. Ajattelin, että näenkö heitä tämän jälkeen enää koskaan.

Ketoselta katosivat puhe ja nimimuisti, ja koko oikea puoli halvaantui, mutta kaikki palautuivat pikku hiljaa sitkeän kotikuntoutuksen avulla.

Vieläkin Ketonen saattaa joutua etsimään oikeaa sanaa, mutta muuten puhe soljuu hyvin. Nimien kanssa on joskus vaikeaa.

–Oli se sellainen kokemus, etten sitä kenellekään soisi, mutta elämä tuljuttelee välillä tällä tavalla, Ketonen toteaa.

Kari Mankonen
Heikki Ketonen sai perjantaina yhden uuden sulan hattuunsa, kun hänet valittiin Huittisten Hulluksi mieheksi. Miljoonaristeyksen Ympyrähullujen kanssa hän poseerasi tottuneesti, mutta ei luvannut kiivetä valaisinpylvääseen seuraksi.

Heikki Ketonen sai perjantaina yhden uuden sulan hattuunsa, kun hänet valittiin Huittisten Hulluksi mieheksi. Miljoonaristeyksen Ympyrähullujen kanssa hän poseerasi tottuneesti, mutta ei luvannut kiivetä valaisinpylvääseen seuraksi.

Pyryn ja lentopallon lisäksi Ketonen tunnetaan Vasemmistoliiton entisenä kaupunginvaltuutettuna.

Politiikka imaisi hänet mukaansa jo 1960-luvun lopussa, kun hän lähti ensimmäisen kerran kunnallisvaaliehdokkaaksi. Valituksi hän tuli seuraavissa vaaleissa vuonna 1972.

Valtuutettuna hän ehti olla yhtäjaksoisesti 41 vuotta ennen kuin jättäytyi omasta halustaan pois.

–Sitä päätöstä en ole yhtään katunut, Ketonen vakuuttaa.

Nykyisin Ketonen elää varsin leppoisaa elämää.

Hän käy vaimonsa Hilkan kanssa yhdessä kaupassa ja joskus innostuu hakkaamaan klapeja. Pyryn toimistossa hän piipahtaa pari, kolme kertaa viikossa, ja samalla hän poikkeaa Toripuodissa morjestamassa tuttuja.

Myös vaimo vakuuttaa, ettei pariskunnalla ole vapaa-ajan ongelmia. Huittisissa asuvat lapsenlapset poikkeavat mummulassa päivittäin, ja aika ajoin Ketoset ajelevat Naantaliin tytärtään tapaamaan.

–Meillä käy paljon väkeä. Melkein joka päivä poikkeaa joku, Hilkka Ketonen kertoo.

Siinä samassa auki jääneestä ulko-ovesta tassuttelee sisään naapurin koira. Se kiertää olohuoneen kautta keittiöön ja takaisin ulos.

Hetken päästä samaa reittiä astelee naapurin kissa, joka talon isäntäväkeä vilkaistuaan alkaa määrätietoisesti raapia jääkaapin ovea.

–Kyllä se tietää, Heikki Ketonen nauraa.

Heikki Ketonen

Paljasjalkainen huittislainen.

Asuu vaimonsa Hilkan kanssa omakotitalossa Torkin alueella. Ketoset ovat olleet naimisissa 51 vuotta.

Kaksi lasta, kuusi lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.

Vasemmistoliiton edustajana kaupunginvaltuustossa 41 vuotta. Jättäytyi pois vuoden 2012 alusta.

Ollut töissä LSO:lla, Huittisten Lihapojilla ja Oripään Saunapalvissa. Jäi eläkkeelle myyntipäällikön tehtävistä.

Ollut Pyryn johtokunnassa 50 vuotta. Edelleen seuran taloudenhoitaja.

Oli mukana Urheilutalo Huhkolinnan Kannatus Oy:n ensimmäisessä hallituksessa. On edelleen sitä mieltä, ettei Huhkolinnaa kannattaisi purkaa.

Valittiin perjantaina 26:nneksi Huittisten Hulluksi mieheksi.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio