Kaisa YlhäinenSäkylä

Köyliön ja Huittisten alueella liikkuvassa susilaumassa on jälleen pentuja. Tarkkoja riistakamerankuvia on neljästä pennusta.

–Itse olen löytänyt pehmeästä maasta sekä aikuisten susien että pentujen tassunjälkiä rinnakkain. Pentuja on, mutta yksityiskohtaista, varmaa tietoa niiden määrästä ei vielä ole, sanoo tutkimusteknikko Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta.

Satakunnassa vierailee myös Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan puolella pääosin eläviä susia. Pöytyän susilauman yksilöitä tavataan myös Säkylän puolella ja Laitilan lauman susia Euran eteläosissa Honkilahdella ja Hinnerjoella. Myös näissä kahdessa laumassa on Härkälän tietojen mukaan pennut.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen.

Pasi Juhola
Luonnonvarakeskus arvioi maaliskuun kanta-arviossa, että Satakunnan alueella vierailisi yksilöitä neljästä susilaumasta. Karviassa sudenpennuista ei tänä vuonna ole tehty havaintoja, kertoo petoyhdyshenkilö Tomi Hauskamaa.

Luonnonvarakeskus arvioi maaliskuun kanta-arviossa, että Satakunnan alueella vierailisi yksilöitä neljästä susilaumasta. Karviassa sudenpennuista ei tänä vuonna ole tehty havaintoja, kertoo petoyhdyshenkilö Tomi Hauskamaa.

Lounais-Suomen susikanta on maaliskuussa tehdyn virallisen arvion mukaan maan vahvimpia.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta arvioi aiemmin kesällä Satakunnan susikannan olevan pikemminkin kasvussa kuin laskussa, kun muualla maassa susien määrä on hieman vähentynyt.

Susia ei ole arviolta yli vuosisataan ollut Lounaisessa Suomessa niin paljon kuin nyt, kun metsästys on sallittu vain erikseen haettavalla poikkeusluvalla.

Esimerkiksi Köyliön laumassa on syntynyt pentuja useita vuosia peräkkäin, ja myös Pöytyän lauma menestyy hyvin siitä huolimatta, että sen alfauros kaadettiin edellisvuotisessa metsästyksessä.

–Ravintotilanne on hyvä ja aikuiset sudet ovat hyvässä kunnossa. Lisäksi Pöytyältä edellisvuonna ammuttu alfauros on korvautunut uudella, Härkälä sanoo.

Kaikista Lounais-Suomen laumoista on metsästetty susia alkuvuonna Riistakeskuksen myöntämillä poikkeusluvilla. Metsästystä on perusteltu sosiaalisilla syillä, susien aiheuttamilla haitoilla elinkeinoille ja sillä toiveella, että niin sanotut pihakäynnit tiheästi asutuissa kylissä vähenisivät.

–Metsästyksen vaikutusta on hyvin hankala arvioida. Jos jokin asia onkin muuttunut, johtuuko se sitten metsästyksestä vai jostakin muusta, sitä on mahdoton sanoa, Härkälä sanoo.

On todennäköistä, että pentuja on Köyliössä enemmän kuin neljä.

Antti Härkäläkin on nähnyt poniravikoulua Vuorenmaan kylässä pitävän Susanne Vuoren riistakameraan elokuun alussa tallentuneen kuvan, jossa eläimiä on useita, jopa toistakymmentä. Pimeyden vuoksi tulkinta on hankalaa.

–Kuvassa on useita susia ja pentuja, mutta on vaikea sanoa tarkasti, miten monta, Härkälä sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Susanne Vuori
Iltayhdentoista aikaan 3. elokuuta kameraan tallentuneessa kuvassa on susia, mutta niiden tarkkaa määrää on vaikea arvioida varmaksi.

Iltayhdentoista aikaan 3. elokuuta kameraan tallentuneessa kuvassa on susia, mutta niiden tarkkaa määrää on vaikea arvioida varmaksi.

Susanne Vuoren 25 hevosen ja ponin tila sijaitsee Köyliön Vuorenmaassa, Huittisista Säkylään johtavan tien varrella. Sudet kulkevat tilakeskuksen vieressä sijaitsevan pellon poikki jopa useita kertoja viikossa.

–Me asumme sähköaitojen sisällä, muuta vaihtoehtoa ole. En minä isoista aikuisista hevosista ole huolissani, mutta ponivarsat on pakko ottaa öiksi sisälle, Vuori sanoo.

Sudet tulivat Vuorelle tutuksi jo silloin, kun ne kymmenisen vuotta sitten asettuivat Köyliöön. Vuori heräsi aamuyöllä siihen, että hevoset ja tilalla silloin olleet mullivasikat olivat rikkoneet laitumensa.

Seuraavana päivänä laitumilta löytyi sudenjälkiä. Vuori sai Riistakeskuksesta aitanauhaa ja Maa- ja metsätalousministeriöstä uuden sähköpaimenen. Hän hankki myös laumanvartijakoiran, minkä jälkeen sudet hänen mukaansa muuttivat säännöllistä kulkureittiään kauemmas pihapiiristä. Nyt koiria on jo kaksi.

Petovahingoilta tilalla on vältytty. Susia näkyy metsälenkeillä hevosia treenatessa, ja Vuori kertoo kohdanneensa suden useita kertoja.

–Kerran yksi ratsastaja putosi hevosen selästä, kun susi meni tien yli ja hevonen pelästyi. Omat hevoset eivät susista villiinny. Minusta hevoset myös tunnistavat Nallen (laumanvartijakoira) haukusta, haukkuuko se susia vai esimerkiksi kissaa, Vuori sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Susanne Vuori
Susihavaintoja tehdään Vuorien tilalla myös valoisaan aikaan. Tämä susi jolkotti kameraan puoli seitsemältä aamulla 27. heinäkuuta.

Susihavaintoja tehdään Vuorien tilalla myös valoisaan aikaan. Tämä susi jolkotti kameraan puoli seitsemältä aamulla 27. heinäkuuta.

Tyypillisesti myös susikeskustelu vilkastuu syksyllä, kun pentuhavainnot lisääntyvät.

–Tietysti susi yhä herättää ihmettelyä, ja on tiettyjä asutusalueita, joiden läheltä lauma kulkee, Antti Härkälä sanoo.

Susanne Vuoren tila on juuri tällaisen säännöllisen kulkureitin varrella.

–En minä millään tavalla susia vihaa, mutta tietysti se ahdistaa, jos niitä on toistakymmentä. Ne eivät saisi liikaa tottua ihmiseen ja ihmisen hajuun, Vuori sanoo.

Artikkelin yhteydessä olevaa grafiikkaa on korjattu 16.8. kello 14.39. Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla oleva reviiri on Karvian-Jalasjärven lauman reviiri, ei Karvia-Karijoen reviiri, kuten grafiikassa aiemmin väitettiin. Etelä-Pohjanmaalla on myös Karijoki-Teuvan susireviiri.

Pari sataa sutta

Maaliskuun kanta-arvion mukaan Suomessa eli ennen pentujen syntymistä noin 150–180 sutta. Laumoja oli Suomessa 14, ja lisäksi 7 laumaa liikkui sekä Suomen että Venäjän puolella.

Susia oli 1800-luvun lopulla Suomessa arviolta tuhat, mutta ne metsästettiin 1850- ja 1860 -luvuilla liki olemattomiin.

1900-luvulla susireviirejä oli lähinnä vain Pohjois- ja Itä-Suomessa.

EU-jäsenyys muutti suden asemaa, ja sutta suojellaan luontodirektiivin perusteella.

Vuosituhannen vaihteessa susia oli noin sata.


Kommentit (16)

  • Pököpää

    Se on totta suomessakin metsän kasvu on sitten 1800 luvun, jolloin susia oli ja paljon, tyrehtynyt täysin……..

  • Aito Hukka

    Miksi me hukat olemme siirtyneet etelään. Se sama megatrendi mikä saa ihmiset onnellisiksi ja tuottaa ennennäkemätöntä lisäarvoa yhteiskunnalle. Siellä on kuulemma leipää tai meidän tapauksessa lihaa tarjolla. Lisäksi pienemmillä salomailla on helpompi pitää yllä sosiaalisia yhteyksiä. Etelässä ei tarvitse rämpiä paksussa lumessa ja olemme myös kyllästyneet poronlihaan sekä pohjoisen hyvin treenattujen laihojen metsästyskoirien lihaan. Olemme myös kyllästyneet kiusaamaan pohjoisen asukkaita, koska heitä kiusaa ja alistaa kaikki etelän city-ihmiset ja aktivistit.
    Täällä on runsaasti riistaa ja eri lajeja, joita voi makustella. Lisäksi täällä ovat vapaa-ajan huvit lähellä, lihavia metsästyskoiria, pihakoiria sekä runsaasti muita pihapiirin kotieläimiä. Lisäksi täällä on runsaasti luontojärjestöjen ihmisiä, jotka tukevat äänekkäästi meidän vapaa-ajan toimintaa. He käyvät myös salaa kuvaamassa meitä ja harjaavat tarpeen tullen ryvöttyneen turkkimme edustuskuntoon. Tää se vast on elämää etelän lihapatojen ääressä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös