Kaisa YlhäinenKankaanpää, Pori

Levollinen, kivuton ja rauhallinen kuolema.

Saattohoitoa Pohjois-Satakunnassa tekevien sairaanhoitaja Mirva Laakson ja kotisairaalan lääkärin Tarja Köymäri-Seilosen mukaan saattohoidon suuri tavoite on selvä.

–Ihmisellä on oikeus hyvään kuolemaan ja sen valintaan, missä hän haluaa kuolla, sanoo Mirva Laakso.

Palliatiivista eli oireenmukaista hoitoa saa kuuden Pohjois-Satakunnan kunnan alueella kotisairaalassa noin kymmenen potilasta kuukaudessa, lisäksi sitä annetaan vuodeosastolla.

Yleensä ihmiset haluavat kuolla kotona. Toive voidaan täyttää suuressa osassa tapauksia.

–Miksi pitäisi olla sairaalassa, kysyy Tarja Köymäri-Seilonen.

–Kuolema on luonnollinen asia eikä sitä tarvitse piilotella, Mirva Laakso sanoo.

Saattohoidon järjestäminen eri puolilla maakuntaa vaihtelee paljon.

–Joskus tuntuu, että me joudumme täällä olemaan potilaitten puolestapuhujia. Potilaamme ja heidän omaisensa eivät ole niitä, jotka jaksaisivat taistella näiden asioiden puolesta, sanoo osastonlääkäri Kristiina Halminen Diakonialaitoksen saattohoitokodista Porista.

Ongelma on, että tavat toimia ja myös resurssit ovat kunnittain erilaisia. Siksi Halminen ja sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Ermo Haavisto pelkäävät, että potilaat saavat tarvitsemaansa hoitoa vaihtelevasti riippuen siitä, missä asuvat.

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että useimmiten kuolema on rauhallisin kotioloissa. Joskus potilaan kunto ei kuitenkaan sitä salli.

Myös kotiin annettavassa saattohoidossa on kunnittaisia eroja.

–Lähtökohdan pitäisi olla, että potilas saisi hoitoa mahdollisimman kauan kotiinsa riippumatta siitä, asuuko hän kaupungin keskustassa vai muualla. Tärkeää olisi hoitajien määrän lisääminen, sairaanhoitaja Mirva Laakso sanoo.

Koska kukaan ei nyt vastaa kokonaisuudesta, Ermo Haavisto ja Kristiina Halminen keskittäisivät saattohoidon organisoinnin. Keskussairaalassa avataan ensi vuonna oma palliatiivinen poliklinikka, jotta hoitoon ohjaus parantuisi.

Vaativinta, niin sanottua c-tason saattohoitoa annetaan lähinnä keskussairaalassa ja Diakonialaitoksen saattohoitokodissa.

C-tason saattohoitopotilailla on vaativia fyysisiä oireita ja he tarvitsevat erityistä psyykkistä tai psykososiaalista tukea. C-tason saattohoitoa ovat esimerkiksi palliatiivinen sedaatio, jossa potilas nukutetaan viimeisiksi hetkiksi ja selkäydintilaan annettavat kipulääkitykset ja sen toteuttamista edellyttävät toimenpiteet.

Diakonialaitoksen saattohoitokodilla on sopimus sairaanhoitopiirin ja Porin perusturvan kanssa, mutta muista kunnista saattohoitokotiin tullaan maksusitoumuksella vain satunnaisesti.

–Kyllä satakuntalaiset pääsevät vaativaan saattohoitoon, jos kunnissa vain tunnistetaan oikein ne potilaat, jotka hyötyisivät vaativasta hoidosta. Oikealla hoidolla voidaan turvata arvokas, kivuton kuolema, sanoo Ermo Haavisto.

Heikki Westergård
Mirva Laakso esittelee kipupumppua.

Mirva Laakso esittelee kipupumppua.

Pohjois-Satakunnassa kotiin annettavan saattohoidon mahdollistaa kotisairaala, joka vie potilaiden kotiin esimerkiksi kivunlievitystä.

Kotona olo vaatii kuitenkin myös hoitoon sitoutuneen omaisen läsnäoloa.

Joskus läheiset väsyvät tai potilaan oireet muuttuvat liian hankalaksi – myös pelko ja ahdistus ovat oire.

–Kotona tapahtuva saattohoito vaatii tuekseen usein useamman omaisen, sillä loppuvaiheessa potilas tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa. Tilanne on raskas henkisesti, sanoo lääkäri Tarja Köymäri-Seilonen.

Pohjois-Satakunnassa tehdään perustason saattohoitoa, joka riittää useissa tapauksissa. Kotisairaalalla on varalta yksi paikka vuodeosastolla. Sinne pääsee yölläkin ilman päivystyksessä käymistä.

Joskus tarvitaan vaativien oireiden takia hoitoa Diakonialaitoksen saattohoitokodissa.

Asiantuntijoita häiritsee saattohoitokeskustelun sekoittuminen valtakunnallisesti parhaillaan käytävään eutanasiakeskusteluun. Töitä kun olisi vielä muuallakin.

–Näppituntumani on, että meillä on Satakunnassa vielä saattohoidossa opeteltavaa, Ermo Haavisto sanoo.

–Ensin pitäisi saada kuntoon se, että ihmisen ei tarvitsisi kärsiä loppuvaiheessa, sanoo kotisairaalan lääkäri Tarja Köymäri-Seilonen.

Kotiin kuollaan yhä vähän

Suurin osa suomalaisista ja satakuntalaisista kuolee yhä terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Viimeisimmän tilaston mukaan 17,9 prosenttia suomalaisista kuoli kotonaan.

Satakuntalaisista kotonaan kuoli 15,6 prosenttia.

Määrä on pysynyt viime vuodet suhteellisen tasaisena.

Saattohoito

Saattohoito jaetaan kolmeen eri tasoon. A-tason eli perustason saattohoitoa annetaan kuntien terveyskeskussairaaloissa tai kotisairaaloissa.

B-taso on vaativaa saattohoitoa, jota annetaan esimerkiksi Rauman ja Porin perusturvissa.

C-taso on saattohoidon vaativin muoto, ja sitä annetaan pääasiassa Satakunnan keskussairaalassa ja Diakonialaitoksen saattohoitokodissa Porissa.

Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.

Lähde: Tilastokeskus


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Hyvä saattohoito on ihmisoikeus, tai pitäisi olla. Tätä ei pidä sekoittaa eutanasia-keskusteluun, joka on ihan eri asia.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös