Lukemisto

Porin tulvapäällikön kauhuskenaario: 5 000 asuntoa tuhoutuu korjauskelvottomiksi

Porin tulva-asiantuntija Pekka Vuola toivoo poliitikoilta uutta otetta suojeluun, ennen kuin on myöhäistä.

Hanna Laasanen
Porin tulvapäällikön kauhuskenaario: 5 000 asuntoa tuhoutuu korjauskelvottomiksi

Hyvältä näytti Kirjurinluodon kärjessä, ainakin vielä 25. tammikuuta. Projektipäällikkö Pekka Vuolan yöunet eivät ole vaarassa, jos ohut jääkansi pitää hyyteen loitolla myös jatkossa, ja virtaamaa kyetään säännöstelemään hallitusti.

Juha StåhlePori

Porin tulvasuojeluhankkeiden projektipäällikkö Pekka Vuola sanoo heti alkajaisiksi, että mitään henkilöjuttua ei sitten tipu.

Hän myös korostaa, että hän ei ole tyrkyttänyt itseään julkisuuteen. Hän antaa haastattelun pyynnöstä ja työn velvoittamana.

Hän haluaa puhua tulvasuojelusta, Kokemäenjoen kunnossapidosta ja sen vedenjohtokyvystä sekä padoista.

Tehdään sitten niin.

Raju etelätuuli heiluttaisi myös isoa miestä Kirjurinluodon kärjessä.

Joen vedenpinta on nousemassa pienen luppoajan jälkeen taas tasolle, jossa vesi vyöryy kuin heittämällä hiekkarannalle ja sen yli ja levittäytyy koivikkoon.

Vuola ei ole vielä syvästi huolissaan, jos ohut ja röpelöinen jääkansi vain pysyy paikallaan ja estää uuden hyyteen muodostumista ja jos jäät eivät lähde liikkeelle.

Onneksi jääkerros on ohut, jos liikekannallepano alkaa. 70-luvun Kekkostulvan kaltaisia jääröykkiöitä ei pitäisi olla luvassa.

Hän on viikonlopun kynnyksellä tyytyväinen, että jää on yhä kiinni rannoissa. Viimeisin jäädytysajo saattaa sittenkin purra.

Vastarannalla puretaan jättiruoppaajaa, jonka työt jäivät hieman kesken. Ruoppaamatta on yhä alue Porinsillan alapuolelta ja se kohta, jota ei kyetty kaivamaan edellisessäkään, 1980-luvun alun urakassa.

Ruoppauksessa paljastui myös, että vuosikymmenten takaisessa syventämisessä pohjaa ei kaavittu niin laajasti kuin piti. Työn onnistumista ei mitattu asianmukaisesti.

–Se, mitä ei saatu ruopatuksi silloin, ei saatu nytkään.

Vaikeuksien ja viivästysten värittämä työ oli sekä tilaajalle että sen tekijälle jonkin sortin pettymys. Kummankin osapuolen kerrotaan olleen vastaanottotarkastuksessa "vähän tyytymätön".

Tärkein kuitenkin toteutui.

–Jos ei olisi ruopattu eikä säännöstelty virtaamaa uudella tavalla maltilla ja hitaasti, olisi voinut tulla täysi katastrofi.

–Suurtulva olisi ollut todennäköisempi kuin epätodennäköisempi, Vuola muotoilee.

Hanna Laasanen

Joen syventäminen Etelärannan kohdalta tuli kreivin aikaan, sillä hyyteen muodostuminen oli poikkeuksellisen voimakasta. Seikun matalikolla jäistä massaa oli metritolkulla pohjasta pintaan, ja yllättäen sitä oli myös juuri ruopatulla alueella.

–Vielä ei pysty sanomaan, miten tänä talvena käy. Kauan ei tarttis enää kestää. Ei ole kaukana, että selvitään säikähdyksellä.

Tulvasuojeluun vuosien varrella käytetyt miljoonat tulisivat kerralla maksetuiksi takaisin, jos ja kun suurvahingot aiheuttavaa katastrofia ei koeta.

Kokemäenjoen kunnossapitoruoppaus todettiin Porin keskustan edustalta tarpeelliseksi jo 20 vuotta sitten, mutta se toteutui vasta nyt.

Lopussa vetkutettiin pari vuotta. Ruoppaus piti olla jo vuonna 2015, mutta toisin kävi. Vuollejokisimpukoitakin piti ensin pelastaa.

–Vuosi 2016 meni ihan hukkaan, ja puolet työajasta.

Vuola arvioi, että nykyinen ruoppaus riittää kymmeneksi vuodeksi. Hän toivoo, että jatkossa jokea ruopataan Porin sillan alapuolelta säännöllisesti 10-15 vuoden välein.

–Jokea ei enää passaa päästää mataloitumaan.

Tulvasuojelu on pitkäjänteistä puuhaa, jossa ei puhuta vain vuosista tai vuosikymmenistä.

Vuola muistuttaa, että esimerkiksi Säpilänniemen oikaisu-uomaa on puuhattu kolmatta sataa vuotta.

–Moni asia etenee hämmästyttävän hitaasti, hän toteaa ja jatkaa, että Harjunpäänjoen kunnostusta on edistetty 15 vuotta. Näyttäisi siltä, että se urakka saattaisi toteutua lähivuosina.

Vuolaa sapettavat turha hankkeiden vastustaminen ja väärät tiedot.

–Jos ollaan eri mieltä, täytyy olla peruste. Ja jos on eri mieltä, pitää silti tunnistaa tosiasiat, ja vielä tunnustaa ne.

Faktantarkastajilla olisi ollut töitä esimerkiksi Porin teknisen lautakunnan varapuheenjohtajan Markku Tanttisen (sd.) kirjoituksesta (SK 20.1.). Hän väitti, että Porin ohitustien laitamilla kulkevan järviojan työmaa Hyvelän ja Luotsinmäen välillä oli täysin turha ja maksoi miljoonan.

Todellisuudessa kustannukset olivat noin 100 000 euroa.

–Patotyö oli aivan välttämätön, koska sillä estetään Kokemäenjoen tulviminen asuinalueille Järviojan kautta.

–Reunapadot olivat rapakunnossa ja täynnä myyrän koloja.

–Jos kunnostusta ei olisi tehty, Suomessa olisi nähty suurin koskaan asutuskeskukseen tullut tulva.

–Älyttömillä kirjoituksilla sekoitetaan ihmisten mieliä mahdottomasti. Propagandaa heitetään mitä tahansa. Jotka eivät tiedä mitään, voivat tarttua asiaan.

Vuola kertoo, että tulvasuojeluhankkeiden projektipäällikkö tekee pitkäjänteistä strategista kehittämistyötä Paasikiven-Koiviston linjalla.

–Työtä tehdään matalalla profiililla, ja oikeassa järjestyksessä.

– Ajatteleminen on iso osa tätä työtä. Pitäisikö tehdä jotakin? Mitä tehdään, jos tehdään, ja mitä se vaikuttaa?

–Tässä työssä kuvittelee tekevänsä jotakin hyödyllistä, hän letkauttaa.

Tulvasuojelu on monien asioiden peliä. Asiat ovat yksinkertaisia, ja detaljit ovat helppoja, mutta niitä on valtavasti. Se tekee tulvasuojelua pähkäilevän työstä haastavan.

–En todellakaan ole tulvasuojelupäällikkö. Jos jotakin tapahtuu, en ole se, joka töppäsi. Tulvasuojelusta vastaavat aivan eri tahot.

–Olen yrittänyt korostaa, yleensä turhaan, että tulvavaaraan mennään niillä valmiuksilla, jotka on tehty vuosia ja vuosikymmeniä aikaisemmin.

–Koko ajan pitää tehdä pienimuotoista kunnostusta, ettei tarvitse tehdä isoa remonttia.

Projektipäällikkö Vuola on tyytyväinen, että tulvasuojelu on vihdoin saanut vahvemman aseman. Toivoa siis on.

Vuodesta 2010 alkaen on hänen mielestään tehty hyvää yhteistyötä Kokemäenjoen vesistön säännöstelyssä.

–Nyt toimitaan todella hyvin. On yhteinen näkemys myös siitä, että Porin jäädytysajo on hyödyllistä. Jäädytysajot ovat yhteinen etu.

Tämän talven tulva on ollut hänen havaintojensa mukaan erilainen kuin koskaan.

–Kun myös talvella 2011-12 oli pitkään ollut märkää, jäädytysajo onnistui laakista ja saatiin teräsjää. Nyt ei ole ollut kunnollista pakkasta. Pitkät pätkät joesta ovat sulana. Virtaama lisää vaikeuskerrointa.

Jokaisesta tapauksesta opitaan uutta. Kekkostulvan oppi oli se, että vahinkoja ei pidä maksimoida avaamalla luukut kertarusauksella sepposenselälleen. Sen seurauksena jääkansi irtosi Harjavallasta asti ja jääröykkiöt tulppasivat virtauksen Porin keskustan edustalla.

–Nyt on samantyyppinen tilanne, mutta virtaamaa osataan jo nostaa hitaasti.

Juoksutus on taitolaji. Jos järvet eivät ole piripinnassa, virtaamaa voidaan siltä suunnalta pienentää, jotta Loimijoesta voidaan juoksuttaa enemmän. Ja päinvastoin.

Mutta:

–Kaaosta eletään silti, tilanne on hallitsematon.

Vuolan kauhuskenaariossa Kokemäenjoen massatulva Porissa aiheuttaa kolmen miljardin euron vahingot. Noin 5 000 asuntoa tuhoutuu korjauskelvottomiksi, ja tulva-alueen elinkeinoelämä romahtaa ja joutuu evakkoon muualle. Kaaosta kestäisi vuosi.

Tuhot vertautuisivat New Orleansin, Queenslandin, Fukushiman tai Teksasin kaltaisiin vesikatastrofeihin.

Hanna Laasanen

Vuola ei voi ymmärtää sitä, miksi Säpilänniemen oikaisu-uomaa vastustetaan.

–Huittisten tulvasuojelu on kesken. Se on alkutekijöissä. Ei ole pantu tikkua ristiin, kun luonnonsuojeluviranomaiset vastustavat. Aina löydetään syy, jolla tulvasuojelu voidaan estää.

Pihlavanlahtea hän ruoppaisi viipymättä.

–Pihlavanlahti tarvitsee uomia vapaaseen veteen. Kaksi on parempi kuin yksi ja kolme parempi kuin kaksi.

–Tukkijuopa on jo osittain auki, sillä kilometri on ruopattu. Jos 1,5 kilometriä vielä ruopattaisiin, tilanne olisi toinen.

–Ruoppauksessa olisi kyse noin puolen miljoonan euron urakasta. Hyöty-kustannussuhde olisi aivan valtava.

Poliitikoille ja hieman myös luonnonsuojeluvirkamiehille Vuolalla on viesti.

–Tulvasuojelutahtoa pitäisi edistää, mutta todellinen tahto puuttuu. Kaikki on ollut pelinpitoa ja teatteria. Viranomainen politikoi, ja poliittinen tahto loistaa poissaolollaan.

Tulvasuojelu on ollut hänen mielestään yhtä poukkoilua äärimmäisyydestä toiseen.

–Kun luonnonsuojelu tuli väkevänä, vesirakennuksen professuurikin lopetettiin teknillisestä korkeakoulusta, eikä sitä ole vieläkään tullut Aalto-yliopistoon takaisin.

–Miten käy maakuntauudistuksessa, kun tulvasuojelu siirtyy valtiolta maakunnille. Tuleeko tulvasuojeluun monen vuoden stoppi, hän pohtii.

Pekka Vuola arvioi, että tulvasuojelussa ollaan menossa kaikesta kehittämisestä huolimatta kohti hankalampia aikoja.

Ilmastonmuutos lisää sateita, ääri-ilmiöt lisääntyvät, ja lämpötilojen vaihtelu on entistä rajumpaa. Hyydepäiviä on entistä enemmän ja jääajoille otollisia päiviä entistä vähemmän.

Hän on silti sitä mieltä, että Porissa on jo koettu kaikki, mitä voidaan kokea.

Hän toivoo, että jatkossa tulvasuojeluun suhtauduttaisiin neutraalisti.

–Ettei tarvitsisi enää käydä torjuntataistelua. Jos on vastaan, ottaa samalla vastuun.

Hän huomauttaa, että siihen ei mennyt kuin sata vuotta, että saatiin joen säännöstely kuntoon.

–Talvitulvavaaraa ei haluttu ottaa tosissaan ennakoiden kuin vasta 2010.

Parhaat olot hyyteelle hyyteelle ovat, jos virtaama on yli 400 kuutiota sekunnissa ja pakkasta yli viisi astetta.

Vielä ei ole varmaa, etteikö niin kävisi jo tänä talvena.

Kaikki, mikä on alla

Tekniikan lisensiaatti, 63

Perusporilainen, vaikka on syntynyt Helsingissä.

Geotekniikan asiantuntija.

Työuraa: kolme vuotta Helsingissä, geotekniikkaa. 15 vuotta konsulttina Porissa, geotekniikkaa ja teknistä aluesuunnittelua. Viisi vuotta ”ratahommissa” VR-Rata Oy:ssä ja yhtä pitkään Suomen ympäristökeskuksessa patoturvallisuustehtävissä,

Maaniteltiin kymmenen vuotta sitten Poriin tulvasuojeluhankkeiden projektipäälliköksi.

Tiettävästi ainoa tehtävässään koko Suomessa kuntasektorilla.

Porin kolmiportaisessa tulvatorjuntamallissa eletään kakkostason valmiudessa: "Tehtävät kertaamalla ja resurssit varaamalla on luotu valmiudet siirtyä kolmannelle valmiustasolle, jolloin tulvavaara asuinalueille on todellinen, eli vesi on patoja vasten."

Kolmannessa vaiheessa päivystys ja valmius korjauksiin, hälytyksiin ja evakuointeihin ovat mallia 24/7.

Ykköstaso tarkoittaa tihennettyä vedenpinnan ja ennusteiden seuraamista netistä.

Ylivoimaisesti suurin osa ajasta on normaalia harmaata arkea, jolloin ei ole minkäänlaista valmiutta..


Lue myös nämä


Kommentit (33)

  • jarmo

    mitä sitä keskustan kohdalla ruopataan menkää pihlavanlden kohdille hääräämään siellä se tulppa on! satamatie kun leivottiin alkoi kaikki paikat rehevöitymään missä vettä oli,ei ämpärissä.

  • Eppu

    Hyvällä tuurilla on voinut saada mukavan jokimaiseman tontiltaan. Kaavoittajan takuuta tulvariskin olemattomuudesta tuskin kukaan on saanut. Vastuita ja vastuunkantajia on moneen junaan.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös