Omaisten karut kertomukset Antinkartanosta: Väkivaltaa, nöyryyttämistä ja epäselvyyksiä raha-asioissa

Väkisin tehty alapesu, mustelmia, kirjanpidosta kadonnutta rahaa, yhteydenpidon rajoittamista ja tukku muita väärinkaytöksiä. Satakunnan Kansan haastattelemien omaisten mukaan kehitysvammaisten lasten kohtelu Ulvilan Antinkartanossa on lähes sietämätöntä.

Heikki Westergård
Omaisten karut kertomukset Antinkartanosta: Väkivaltaa, nöyryyttämistä ja epäselvyyksiä raha-asioissa

Miia Pitkänen asuu nykyisin Kokemäellä vanhempiensa Tarjan ja Maunon luona. Antinkartanon tapahtumat painavat edelleen mieltä.

Sakari MuurinenUlvila

Satakunnan Kansa kertoi eilen Antinkartanon hoitajan pahoinpitelemästä kehitysvammaisesta lapsesta. Antinkartanon palvelupäällikkö Katja Alamäki vakuutti, että kyse on harvinaisesta yksittäistapauksesta.

Haastattelimme perheitä, joiden tarinat kertovat toista. Kertomukset ovat monilta osin yhteneväisiä: nöyryyttämistä, tietojen pimittämistä, epäselvyyksiä raha-asioiden hoidossa ja jopa fyysistä väkivaltaa. Tapaukset sijoittuvat pääosin Antinkartanon osastolle nimeltä Kataja.

Kokemäkeläinen, vaikeasta epilepsiasta kärsivä Miia Pitkänen sijoitettiin Antinkartanoon kesäkuussa 2014. Nyt 39-vuotiaan Miian kuntoutusjakso päättyi jo 3 kuukauden jälkeen rajun yhteenoton seurauksena.

Miian vanhemmat Tarja ja Mauno Pitkänen kertovat, että hoitojakson aikana Miia pahoinpideltiin, pakkosyötettiin ja nöyryytettiin.

– Se ei ole mikään hoitolaitos, vaan pakkosäilö, sanoo Tarja Pitkänen

Yksi suurimmista ongelmista vanhempien mukaan oli lääkitys. Miia oli koko ikänsä tottunut ottamaan lääkkeet ensimmäisenä aamutoimenaan. Antinkartanon hoitajille tämä ei käynyt, koska asukkaiden piti peseytyä ennen lääkkeiden jakoa.

– Ei ymmärretty yksilöllisiä tarpeita, Tarja sanoo.

Tilanne kärjistyi eräänä elokuisena aamuna. Hoitajien mukaan Miia ei ollut pessyt alapäätään riittävän tunnollisesti, vaikka Tarjan mukaan Miia oli jo vuosien ajan hoitanut asian ongelmitta.

– Ne tulivat ja puskivat minua, Miia sanoo.

Hoitajat olivat ryhtyneet joukolla pesemään alapäätä.

Samaan aikaan isä Mauno yritti soittaa tyttärelleen. Hoitaja vastasi puhelimeen, että ei ehdi puhua, kun on tilanne päällä. Mauno lähti välittömästi ajamaan Antinkartanoon.

– Normaalisti omaiset eivät pääse sinne sisään, mutta terassin ovi oli auki.

Mauno käveli Miian huonetta kohti ja huomasi ensin kaksi hoitajaa ovella. Hän kurkisti ovesta sisään ja huomasi tyttärensä olevan lepositeissä. Alapää paljaana, mustelmilla ja kaiken kansan nähtävillä.

Tämän jälkeen Miia järjestettiin kotiin, missä hän asuu edelleenkin.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Antinkartanon toiminta on ollut Miian tapauksessa vakavasti moitittavaa. Oikeusasiamiehen mukaan äärimmäisen pakkotoimenpiteen käyttöön liittyvä menettely on saattanut loukata vakavasti erityisen haavoittuvassa asemassa olevan Miian yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoisen kohtelun vaatimusta.

Oikeusasiamiehen päätöksestä ilmenee myös, että Antinkartanossa on laiminlyöty kirjaamisvelvoitetta, joka liittyy lepositeiden käyttöön.

Poliisi on vahvistanut selvittävänsä tapahtumia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kari Mankonen
Oikeusasiamies on puuttunut Antinkartanon toimintaan useaan otteeseen.

Oikeusasiamies on puuttunut Antinkartanon toimintaan useaan otteeseen.

Rahat kateissa

Vaikeuksista kertovat myös kokemäkeläinen Sami (nimi muutettu) ja hänen sijaisäitinsä Pirpa Röntynen. Aspergerin oireyhtymästä ja käytöshäiriöistä kärsivä Sami sijoitettiin Antinkartanoon keväällä 2014.

Ongelmia oli alusta alkaen. Yhteydenpitoa omaisiin rajoitettiin, puhelinaikoja ja tapaamisia peruttiin rangaistuksena.

– Niin sanotulle isolle hädälle mennessään Samille annettiin kaksi palaa paperia, Röntynen kertoo.

Sami itse kertoo, että ruokailujen yhteydessä hänelle kovin tärkeää kahvia käytettiin rangaistusmenetelmänä. Jos esimerkiksi jätti makkarankuoret syömättä, niin kahvit kaadettiin viemäriin.

Satakunnan Kansan haltuunsa saamat Antinkartanon kirjalliset ohjeistukset tukevat edellä kerrottua.

– Pitäisi ymmärtää, että syy – seuraus -metodi ei toimi autistien kanssa.

Ongelmia oli myös raha-asioiden hoidossa. Röntynen kertoo huomanneensa Samin käyttövarojen kirjanpidossa epäselvyyksiä. Myös Satakunnan Kansan hallussa olevasta kirjanpidosta näyttää kadonneen rahaa kuin mustaan aukkoon. Summat eivät ole suura: muutamista kympeistä reiluun sataan euroon.

Röntynen kyseli kadonneiden rahojen perään, mutta ei saanut vastausta. Pian tämän jälkeen Antinkartanon henkilökunta perusti Samille tilin läheiseen pankkiin, mitään keneltäkään kyselemättä.

– Sen jälkeen tietoa ei enää saanut. Antinkartanosta oli ylipäänsä vaikea saada tietoa yhtään mistään, vaikka Sami itse pyysi. Asenne oli se, että kyllä me voidaan tehdä mitä vaan.

Käyttövaroja Samilla oli 105 euroa kuukaudessa. Jokaisen sentin käytöstä määräsi hoitaja.

– Kun lähdin kaupungille, niin sain kolme euroa rahaa mukaan. Mitä sillä saa? Ei mitään, Sami sanoo.

Samin hoitojakso Antinkartanossa päättyi marraskuussa 2015 yhteenottoon hoitajan kanssa. Hoitohenkilökunta oli katkaissut Samin internet yhteyden, mistä hän pillastui. Hän lähti puhumaan asiasta hoitajan kanssa, joka työntyi liian lähelle Samin naamaa. Tämän jälkeen Sami löi hoitajaa kasvoihin.

– Jos tulet liian lähelle autistin henkilökohtaista tilaa, niin hän kyllä hermostuu, Röntynen sanoo.

Tämän jälkeen poliisit hakivat Samin Katajasta. Röntynen kertoo, että mukaan annettiin kahden päivän lääkkeet, vaikka viikonloppu oli edessä.

– Voiko näin tehdä? Näistä asioista pitäisi käydä vakavaa yhteiskunnallista keskustelua, Röntynen sanoo.

Samin tapaus on ollut myös oikeusasiamiehen käsittelyssä. Ratkaisun mukaan perusturvakeskus ja sairaanhoitopiirin sosiaalipalvelut ovat toimineet lainvastaisesti, kun Samiin on kohdistettu kehitysvammalain mukaista pakkoa, mutta lain edellyttämä erityishuolto-ohjelma on jätetty laatimatta.

Poliisi on vahvistanut selvittävänsä Samin tapausta.

Lääkekrampit veivät sairaalaan

Porilainen noin 30-vuotias autistinen Ville, (nimi muutettu) asui Antinkartanossa vuosina 2010-luvun alkupuolella. Hänen kuntoutusjaksonsa aloitettiin käytöshäiriöiden takia.

Hänen äitinsä Sinikka (nimi muutettu) kertoo lukuisista ongelmista hoidossa. Yksi niistä oli lääkitys. Lomille lähdettäessä lääkitystä kyllä säännösteltiin erittäinkin tiukasti, mutta Katajassa poika lääkittiin välillä lähes tiedottomaan tilaan.

– Lääkkeet lihottivat, valvottivat ja lisäsivät aggressiivisuutta mutta eivät auttaneet.

Sinikka kertoo, että erään kerran Ville sai lääkityksestä niin erittäin pahoja kramppeja.

– Ambulanssi vei hänet Satakunnan keskussairaalaan. Meille kerrottiin tästä jälkikäteen.

Sinikka kertoo, että myös hänen lastansa rangaistiin huonosta käytöksestä perumalla vierailuaikoja.

– Yhdessä vaiheessa emme päässeet kolmeen kuukauteen katsomaan poikaa. Kerran viikossa hän sai soittaa puolen tunnin ajan, jonka päätyttyä puhelin toisinaan revittiin väkisin kädestä.

Silloin kun pääsi vierailulle, niin ajat olivat lyhyitä ja tapaaminen onnistui ainoastaan yhteisessä tilassa.

– Voisitko äiti olla joskus vähän pidempään, Ville sanoi äidilleen.

Sinikka kertoo, että Ville osaa kyllä puhua, mutta ei esimerkiksi kykene viestimään fyysisestä kivusta. Jos johonkin sattuu, niin poika hermostuu ja silloin hermostuvat myös hoitajat. Ville joutuikin usein eristyshuoneeseen ja lepositeisiin.

– Siellä ollaan ihan kuin vankilassa.

Hän sanoo, että hoitohenkilökunnalta puuttuu ymmärrystä siitä miten autistien kanssa tulisi toimia ja kommunikoida. Perheen vinkit kaikuivat kuuroille korville.

– Ihan kuin opettaisi sikaa lukemaan virsikirjaa.

Myös Sinikka kertoo, että raha-asiat jäivät epäselviksi.

– Meidät painostettiin laittamaan tilille kuukausirahan. Muuten uhattiin hakea poika edunvalvontaan. Tiliotteita tai kuitteja ei saatu nähtäviksi.

Ville on tällä hetkellä toisessa hoitokodissa ja asiat ovat paremmin. Hän ei halua puhua asioista omalla nimellä, jotta Villelle ei koituisi harmia. Hän ei myöskään ole ottanut yhteyttä viranomaisiin.

– Säälin vain omaa poikaani ja kaikkia muitakin siellä.

Heikki Westergård
Suurin osa epäselvyyksistä sijoituu Antinkartanon osastolle nimeltä Kataja.

Suurin osa epäselvyyksistä sijoituu Antinkartanon osastolle nimeltä Kataja.

Ruhjeita käsivarsissa

Porilainen Eija (nimi muutettu) kertoo epäilevänsä 12-vuotiaan poikansa tulleen pahoinpidellyksi syksyllä 2013. Poika oli tullut eräänä perjantaina lomille kotiin ja äiti huomasi suurehkot ruhjeet käsivarsissa.

– Siinä oli selkeät sormenjäljet, ihan kuin poikaa olisi painettu maahan.

Sunnuntaina hän otti yhteyttä Antinkartanon Katajaan, josta luvattiin selvitellä asiaa. Parin päivän kuluttua yksi Katajan hoitajista soitti takaisin.

– Hän yritti selitellä jotain ihmeellistä, että poika oli yrittänyt purra itseään tai mahdollisesti kaatunut.

Soittaja oli sama hoitaja, joka tuomittiin viime perjantaina käräjäoikeudessa pahoinpitelystä.

Noin viikon kuluttua Eijan poika pääsi Antinkartanon lääkärin pakeille. Silloin ruhjeet olivat jo ehtineet suurimmaksi osaksi parantua.

– Oltiin tyhmiä, kun ei tehty heti rikosilmoitusta.

Myös Eija haluaa pysytellä nimettömänä, koska poika käy edelleen hoitojaksoilla Antinkartanossa. Kaupunki ei ole pyynnöistä huolimatta löytänyt toista hoitopaikkaa.


Lue myös nämä


Kommentit (33)

  • Heli

    Jokaisessa ammatissa on niin hyviä kuin haastavia puolia. Sähköasentaja joutuu työssään toimimaan hankalissa työolosuhteissa ja joskus jopa vaarallisissa. Sairaanhoitaja kohtaa erilaisia potilaita työssään ja jotkut näistä saattavat olla kovin haastavia. Jos työntekijöiden asenne on kuten yllä kommentoijalla, niin ilmiselvästi työntekijä on väärällä alalla. Se, että asiakkaat tai työolosuhteet ovat haastavat, ei oikeuta työntekijää käyttämään valtaa väärällä lailla kehitysvammaisalalla, eihän muissakaan haastavalla alalla toimiva voi niin tehdä. Ilmiselvästi tässä niin kommentoija kuin Antinkartanon tietyt työntekijät ovat aivan väärällä alalla.

  • Tuumaaja

    Kehitysvammaisuus ja mielenterveysongelmat ovat tabu. Psykiatrinen sairaala ei hoida pääsääntöisesti kehitysvammadiagnosoituja asiakkaita. Tässä on SUURI tragedia ja ongelma. Kehitysvammaisia ei voi laittaa samaan koriin keskenään. Jokainen ymmärtää minkälaisia tilanteita tämä aiheuttaa yksiköissä joissa asuu useampia asukkaita ja työskentelee useita hoitajia.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös