Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Odottavan äidin stressi vaikuttaa vauvaan – mutta se ei ole välttämättä huono asia, sanoo euralaislähtöinen tutkija

Odottavan äidin hyvinvointi on yhteydessä siihen, miten kahdeksankuinen vauva reagoi pelottaviin asioihin ja miten vauva suoriutuu itsesäätelykykyä vaativista tehtävistä. Myös korkea stressihormoni kortisolin pitoisuus imettävän äidin rintamaidossa on yhteydessä erityisesti tyttövauvojen keskimääräistä voimakkaampaan pelkoreaktioon. Asia selviää kauttualaissyntyisen psykologin ja filosofian tohtorin Saara Nolvin tutkimuksesta. Hän väitteli aiheesta joulukuun alussa. –Tutkimukseni on silti hyvä uutinen stressioireista kärsiville äideille, sillä se osoitti myös, että vaikka vaikutus on olemassa, se on pieni. Vauvan voimakas pelkoreaktio saattaa ennustaa esimerkiksi taipumusta ahdistuneisuushäiriöihin, mutta ominaisuus voi kääntyä myös yksilön eduksi, Nolvi sanoo. –Voimakas reagoivuus saattaa suotuisassa ympäristössä vaikuttaa siten, että tällaisista yksilöistä tulee erityisen taitavia. Varhaislapsuuden stressikokemukset eivät välttämättä ole huonoja tai kohtalonomaisia, ja syntymän jälkeinen ympäristö vaikuttaa paljon, Nolvi sanoo. Lisäksi Nolvin mielestä on hyvä, mitä enemmän varhaisista stressikokemuksista tiedetään. Sitä herkemmin ihmisiä osataan auttaa, hän sanoo. Saara Nolvi opiskeli ensin erityisopettajaksi ja sitten psykologiksi. Lähellä valmistumistaan hän näki konferenssissa julisteen tutkimushankkeesta, jossa yhdistyivät hänelle tärkeät asiat: varhaislapsuus, kehitys ja stressi. Nolvi oli ensimmäisiä laajaan ympäristön ja perimän vaikutusta tutkivaan FinnBrain-hankkeeseen lähteneistä tutkijoista, ja hänen väitöskirjansa on ensimmäinen hankkeessa julkaistu. FinnBrainissa on mukana 4 000 perhettä, joiden lapsia seurataan odotusajasta aikuisuuteen. Nolvin omassa väitöskirjassa tutkittiin 427 perhettä. Ensin tutkittiin äitejä ja heidän odotusajan psyykkistä tilaansa. Äitien raskauteen ja synnytykseen liittyviä mieliala- ja ahdistusoireita selvitettiin ja myöhemmin rintamaitonsa stressihormonitasoja seurattiin. Kun syntyneet vauvat olivat kahdeksan kuukauden ikäisiä, heidät tuotiin tutkittavaksi. Nolvi itse työskenteli perheiden kanssa ja muun muassa näytti vauvoille erilaisia jännittävän näköisiä naamareita. Toiset reagoivat voimakkaasti, toiset eivät. Myös lasten kykyä selviytyä erilaisista tehtävistä mitattiin. Paitsi että tutkimuksessa havaittiin yhteys äidin stressin ja vauvan kehityksen välillä, huomattiin, että tyttövauvoihin vaikutus näyttää olevan suurempi. –Rintamaidon stressihormonipitoisuuden vaikutus on aivan uusi tutkimusalue. Sen merkitys vahvistui tässä tutkimuksessani. Samat lapset tulevat tutkimuksiin vielä kahden ja puolen vuoden ja viiden vuoden iässä. Vaikka stressillä näyttää olevan vaikutuksia lasten kehitykseen, sitä ei pidä pelätä, ei odottavien äitien eikä muidenkaan, sanoo Saara Nolvi. –Ihminen tarvitsee stressiä, jotta ylipäätään pystyisi aamuisin nousemaan sängystä. Hän tietää, mistä puhuu. Takana on viiden vuoden intensiivinen väitöskirjaprojekti. Tiivis työskentely Finnbrain-tutkimusryhmässä jatkuu. –Olen itse tunnollinen ja ahdistuvaisuuteen taipuvainen, Nolvi sanoo. Stressissä erittyy adrenaliinia ja kortisolia, ruuansulatus hiljenee ja sydämen syke kiihtyy. Se ei ole paha asia, mutta jos stressireaktio pitkittyy, se voi sairastuttaa ihmisen. –Stressireaktion alkuperäinen tarkoitus on vastata vakavaan uhkaan. Se auttaa, kun pitää esimerkiksi juosta karkuun. Nykyihmisellä reaktio käynnistyy herkästi vähäpätöisemmästä asiasta, kuten vaativasta työtehtävästä tai siitä, että ajattelee, mitä joku ihminen on mieltä omasta toiminnasta. Se on eri asia kuin vaara, että henki menee. Nolvin mielestä stressiä ei kannata yrittää tukahduttaa, vaan pikemminkin hyväksyä se osaksi elämää. –Jos ei ole elämää vailla huolta ja stressiä, niin sen voisi yrittää vain antaa olla niin. Saara Nolvi yrittää itsekin hyväksyä stressikokemuksensa. Hän nukkuu paljon ja pitää elämäntapansa säännöllisenä – se tuntuu auttavan. –Helposti ajatellaan, että elämä on yhtä onnea ja harmoniaa. Tosiasiassa, jos tällaisia ihmisiä on, he edustavat todella pientä marginaalia, Nolvi nauraa. Saara Nolvi jatkaa yhä stressin tutkimista, keväällä Turun yliopistossa, kesällä mahdollisesti Saksassa. –Toiveena olisi ymmärtää, miten stressi ohjaa kehitystä sekä sitä, miksi jotkut yksilöt ovat herkempiä stressille kuin toiset. Toiset eivät ole herkkiä, toisille sama stressikokemus voi olla hyvin vahingollinen. Kun ymmärtäisimme tätä, voisi tieto ohjata myös yhteiskunnan päätöksentekoa. Filosofian tohtori, psykologian ja kasvatustieteen maisteri. Työskentelee Turun yliopistossa tutkijatohtorina FinnBrain-hankkeessa. Ottaa vastaan myös asiakkaita psykologina. Tekee töitä erityisesti lasten ja nuorten kanssa. Syntynyt vuonna 1988 Euran Kauttualla. Soittanut huilua nuorisopuhallinorkesteri Tuulimyllyn puhaltajissa. Muutti omilleen jo lukioon lähtiessään, sillä halusi ratsastuslinjalle, ja sellainen oli tarjolla Ruoveden lukiossa. Asuu nykyään Turussa. Väitöskirja The Role of Early Life Stress in Shaping Infant Fear Reactivity and Executive Functioning –Findings from the FinnBrain Birth Cohort Study tarkastettin 1. joulukuuta.