Odottavan äidin stressi vaikuttaa vauvaan – mutta se ei ole välttämättä huono asia, sanoo euralaislähtöinen tutkija

Veera Korhonen
Odottavan äidin stressi vaikuttaa vauvaan – mutta se ei ole välttämättä huono asia, sanoo euralaislähtöinen tutkija

Saara Nolvi tietää itsekin, miltä tuntuu stressata. Hänelle tärkeitä ovat säännölliset elämäntavat. Kauttuankoski Eurajoessa lähellä lapsuudenkotia on hänelle tärkeä paikka.

Kaisa YlhäinenEura

Odottavan äidin hyvinvointi on yhteydessä siihen, miten kahdeksankuinen vauva reagoi pelottaviin asioihin ja miten vauva suoriutuu itsesäätelykykyä vaativista tehtävistä.

Myös korkea stressihormoni kortisolin pitoisuus imettävän äidin rintamaidossa on yhteydessä erityisesti tyttövauvojen keskimääräistä voimakkaampaan pelkoreaktioon.

Asia selviää kauttualaissyntyisen psykologin ja filosofian tohtorin Saara Nolvin tutkimuksesta. Hän väitteli aiheesta joulukuun alussa.

–Tutkimukseni on silti hyvä uutinen stressioireista kärsiville äideille, sillä se osoitti myös, että vaikka vaikutus on olemassa, se on pieni. Vauvan voimakas pelkoreaktio saattaa ennustaa esimerkiksi taipumusta ahdistuneisuushäiriöihin, mutta ominaisuus voi kääntyä myös yksilön eduksi, Nolvi sanoo.

–Voimakas reagoivuus saattaa suotuisassa ympäristössä vaikuttaa siten, että tällaisista yksilöistä tulee erityisen taitavia. Varhaislapsuuden stressikokemukset eivät välttämättä ole huonoja tai kohtalonomaisia, ja syntymän jälkeinen ympäristö vaikuttaa paljon, Nolvi sanoo.

Lisäksi Nolvin mielestä on hyvä, mitä enemmän varhaisista stressikokemuksista tiedetään. Sitä herkemmin ihmisiä osataan auttaa, hän sanoo.

Saara Nolvi opiskeli ensin erityisopettajaksi ja sitten psykologiksi. Lähellä valmistumistaan hän näki konferenssissa julisteen tutkimushankkeesta, jossa yhdistyivät hänelle tärkeät asiat: varhaislapsuus, kehitys ja stressi.

Nolvi oli ensimmäisiä laajaan ympäristön ja perimän vaikutusta tutkivaan FinnBrain-hankkeeseen lähteneistä tutkijoista, ja hänen väitöskirjansa on ensimmäinen hankkeessa julkaistu. FinnBrainissa on mukana 4 000 perhettä, joiden lapsia seurataan odotusajasta aikuisuuteen.

Nolvin omassa väitöskirjassa tutkittiin 427 perhettä. Ensin tutkittiin äitejä ja heidän odotusajan psyykkistä tilaansa.

Äitien raskauteen ja synnytykseen liittyviä mieliala- ja ahdistusoireita selvitettiin ja myöhemmin rintamaitonsa stressihormonitasoja seurattiin.

Kun syntyneet vauvat olivat kahdeksan kuukauden ikäisiä, heidät tuotiin tutkittavaksi. Nolvi itse työskenteli perheiden kanssa ja muun muassa näytti vauvoille erilaisia jännittävän näköisiä naamareita. Toiset reagoivat voimakkaasti, toiset eivät. Myös lasten kykyä selviytyä erilaisista tehtävistä mitattiin.

Paitsi että tutkimuksessa havaittiin yhteys äidin stressin ja vauvan kehityksen välillä, huomattiin, että tyttövauvoihin vaikutus näyttää olevan suurempi.

–Rintamaidon stressihormonipitoisuuden vaikutus on aivan uusi tutkimusalue. Sen merkitys vahvistui tässä tutkimuksessani.

Samat lapset tulevat tutkimuksiin vielä kahden ja puolen vuoden ja viiden vuoden iässä.

Vaikka stressillä näyttää olevan vaikutuksia lasten kehitykseen, sitä ei pidä pelätä, ei odottavien äitien eikä muidenkaan, sanoo Saara Nolvi.

–Ihminen tarvitsee stressiä, jotta ylipäätään pystyisi aamuisin nousemaan sängystä.

Hän tietää, mistä puhuu. Takana on viiden vuoden intensiivinen väitöskirjaprojekti. Tiivis työskentely Finnbrain-tutkimusryhmässä jatkuu.

–Olen itse tunnollinen ja ahdistuvaisuuteen taipuvainen, Nolvi sanoo.

Stressissä erittyy adrenaliinia ja kortisolia, ruuansulatus hiljenee ja sydämen syke kiihtyy. Se ei ole paha asia, mutta jos stressireaktio pitkittyy, se voi sairastuttaa ihmisen.

–Stressireaktion alkuperäinen tarkoitus on vastata vakavaan uhkaan. Se auttaa, kun pitää esimerkiksi juosta karkuun. Nykyihmisellä reaktio käynnistyy herkästi vähäpätöisemmästä asiasta, kuten vaativasta työtehtävästä tai siitä, että ajattelee, mitä joku ihminen on mieltä omasta toiminnasta. Se on eri asia kuin vaara, että henki menee.

Nolvin mielestä stressiä ei kannata yrittää tukahduttaa, vaan pikemminkin hyväksyä se osaksi elämää.

–Jos ei ole elämää vailla huolta ja stressiä, niin sen voisi yrittää vain antaa olla niin.

Saara Nolvi yrittää itsekin hyväksyä stressikokemuksensa. Hän nukkuu paljon ja pitää elämäntapansa säännöllisenä – se tuntuu auttavan.

–Helposti ajatellaan, että elämä on yhtä onnea ja harmoniaa. Tosiasiassa, jos tällaisia ihmisiä on, he edustavat todella pientä marginaalia, Nolvi nauraa.

Saara Nolvi jatkaa yhä stressin tutkimista, keväällä Turun yliopistossa, kesällä mahdollisesti Saksassa.

–Toiveena olisi ymmärtää, miten stressi ohjaa kehitystä sekä sitä, miksi jotkut yksilöt ovat herkempiä stressille kuin toiset. Toiset eivät ole herkkiä, toisille sama stressikokemus voi olla hyvin vahingollinen. Kun ymmärtäisimme tätä, voisi tieto ohjata myös yhteiskunnan päätöksentekoa.

Saara Nolvi

Filosofian tohtori, psykologian ja kasvatustieteen maisteri.

Työskentelee Turun yliopistossa tutkijatohtorina FinnBrain-hankkeessa.

Ottaa vastaan myös asiakkaita psykologina. Tekee töitä erityisesti lasten ja nuorten kanssa.

Syntynyt vuonna 1988 Euran Kauttualla.

Soittanut huilua nuorisopuhallinorkesteri Tuulimyllyn puhaltajissa.

Muutti omilleen jo lukioon lähtiessään, sillä halusi ratsastuslinjalle, ja sellainen oli tarjolla Ruoveden lukiossa. Asuu nykyään Turussa.

Väitöskirja The Role of Early Life Stress in Shaping Infant Fear Reactivity and Executive Functioning –Findings from the FinnBrain Birth Cohort Study tarkastettin 1. joulukuuta.


Kommentit (1)

  • Canta Bacca Barracuda

    Itseäni tutkineena ”-)” olen havainnut tressin myönteisiä vaikutuksia toimintakykyyn, siksi hullaantuminen stressihormonin nautintoon ja mielihyvän tunteisiin sekoittamalla saa stressaavan tunteen haittapuolet täysin päinvastaisiksi. Mielestäni me tutkimme liian suppeasti mielen eri suuntia, vähän kuin ajaisimme autoa josta yksi rengas on vajaana siis koko ajan ottamalla huomioon sen aiheuttaman ajo-ominaisuuden, vaikka kuitenkin ajamme neljällä renkaalla, mutta jos vähentäisimme suosiolla kaikista renkaista ilman vajaaksi niin silloin voisimme taas keskittyä vain ajamiseen. Tarkoitan sillä mielemme erilaisuutta ja niitä ominaisuuksia mitä mieli korostaa, mutta jos aisteja ja tuntemuksia yhdistää niin silloin mieli itsessään korjaa poikkeavuudet hyvällä tavalla. Ehkä stressittömän elämän hienoin kokemus on tunteesta pystyä muuttamaan elimistön toimintoja tuottaa näitä kiusallisia hormoneja hieman vähemmän, siksi varmaan lapsilla kasvava mieli on puhtaimmillaan vastaanottamaan muutoksia tunteiden ailahtelevuuden ollessa herkimmillään kaikelle erilaisille ulkoapäin tuleville aistimuksille. Siksi ehkä stressaantuneeseen vauvaan erilaiset mielihyvää tuottavat aistimukset varmasti sitovat stressin tunteeseen miellyttävät kokemukset, jotka kannattelevat läpi elämän. Mutta jos tutkimuksesi vielä jatkuu, olisin auliisti alistumassa stressittömän maailman kiehtoviin saloihin tutkimuspöydälläsi, vaikka koe ”kaniinina” !:)))

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio